Työväenopistosta löytyy ompelukursseja, joissa kierrätetään vaatteita uuteen uskoon. Kursseilla valmistetaan esimerkiksi miehen paidasta lapsen tai naisen mekko, housuista hame, villapaidoista tunika, farkuista esiliina, mekko, laukku tai pussukka. Ideat vaatteiden muuntamisesta toiseksi tuotteeksi ovat loputtomia ja todella inspiroivia. Aiheesta on tehty paljon kirjoja ja esimerkiksi Pinterestistä löytyy lukuisia kierrätysideoita. Oppilaat saavat myös toisiltaan lisää ajatuksia ja innostusta aiheeseen.

Tampellan verhosta tunika

Monesti uudistamiseen riittää vaatteen suurentaminen tai pienentäminen. Oman lempivaatteen voi muodistaa ja kierrätyskeskuksista tai vanhemmilta löytyy usein vaatteita, joissa on erinomainen kangas ja ne tarvitsevat vain pientä muutosta, jotta vaate on taas moderni ja istuva. Toisaalta kodin tekstiileistä, esim. Marimekon verhoista voi ommella ihastuttavan tunikan, jota ei ole kenelläkään muulla.

Nykyaikana vaatteet voivat olla huonoa materiaalia ja maksaa vähän. On helppo ostaa uutta kyllästyttyään vanhaan ja onhan se jo parin käytön jälkeen nuhruinen tai ehkä rikkikin. Käytetyn vaatteen ostaminen ei ole tuhlaamista ja luonnonvarojen haaskausta kuten uuden vaatteen hankinta voi olla. Ennen vanhaan vaatteiden käyttöikää piti pidentää kaikin mahdollisin keinoin, paikattiin ja muokattiin uudelleen niin kauan kun kangas pysyi kasassa ja lopuksi siitä tehtiin matonkuteita ja rättejä.

Vanhan t-paidan päällen on aseteltu kaavat. Näin uudistetaan paita.

Mikä onkaan järkevämpää kuin käyttää vanhojen vaatteiden kauniita ja hyvälaatuisia kankaita uusiin malleihin ja varsinkin silloin, jos vaatteella on jonkinlainen muisto tai arvo. Näin jokainen meistä voi toteuttaa kestävää kehitystä, pyrkiä ekologisuuteen ja saada hyvää mieltä käsin tekemisestä.

Vanhoista farkuista tehty kassi.

Kierrätyskurssien ilmapiiri on luova ja rento. Pyrkimyksenä on tehdä nopeita ompeluratkaisuja. Kierrätyksen idea on, että käytetään mahdollisimman paljon hyväksi jo valmiiksi tehtyjä yksityiskohtia, helmaa, napituksia, taskuja, kauluksia. Lopputuloksen on tietenkin oltava sellainen, että sillä kehtaa kulkea ihmisten ilmoilla, mutta rentous ja ompelusta nauttiminen ovat tärkeintä.   Outi Pyy kirjoittaa Trashion kirjassaan näin:” Nyt ei olla koulun käsityötunnilla vaan luodaan itselle uutta päällepantavaa. Kukaan ei tarkista onko paitasi helma huoliteltu oikeaoppisesti. Paras viimeistely syntyy trashionistan hymystä, joka kertoo: Tein tämän itse! ”

Teksti ja kuvat: Mia Porter