Viikonlopun kurssilla tutustuttiin nyörien ja tupsujen historiaan sekä valmistuksen että käytön kannalta. Vertasimme entisajan nyörikonetta ja nykyajan porakonetta nyörinkiertämisvälineenä. Nyörejä syntyikin metrikaupalla porakoneen soidessa: kaksi- ja kolmisäikeisiä, yksi- ja monivärisiä.

Loimikehys oli rakennettu työskentelyä varten puukehykseen (vanhaan kankaanpainoseulaan). Tupsuvyyhtejä varten lautoihin oli porattu tappien paikat ja näin tupsun korkeutta voitiin säätää tappien paikkoja vaihtamalla.

monia tupsumalleja

punaiset tupsut

Kurssilla opeteltiin kaksi erilaista valmistustapaa ”kellotupsuille” ja ”lättätupsu” sekä pienet ”pallotupsut” tulivat myös tutuiksi. Nykyisiä valmistustapoja taas verrattiin vanhoihin tupsukoneisiin.

Tupsunpää koristeltiin haluttaessa verkottamalla pää silmuillen.

pikkutupsuja

 

 

 

 

 

Osa kurssilaisista valmisti myös kaksiosaisen, vaativan tupsun. Siinä piti käyttää mielikuvitusta, koska Suomessa ei ole saatavissa tupsun päässä käytettäviä puumuotteja. Muotteja tehtiin kuohuviinipullon korkista, napista ja puuhelmestä sekä joulukellosta. Muotti päällystettiin langalla, hapsuosaksi punottiin metallilangan ja pahvin avulla ”hame”, joka kiinnitettiin muottiin ja ”kaulaan” valmistettiin röyhelö, sekä ripustusnyöri kiinnitettiin tupsuun.

kaksiosainen tupsu

Kurssilta valmistui koruja, avaimenperiä, tyynyn kulmien tupsuja, verhonpidikkeitä ja tupsuja moniin muihin tarkoituksiin sekä koristeeksi.

 

Teksti ja kuvat Seija-Sisko Mustonen