Allekirjoittanut veti elo- syyskuun vaihteessa 2020 Helsingin Työväenopiston Itämerentalon tiloissa ensimmäisen tuhkauurnanvalmistuskurssinsa. Kurssi oli kuusipäiväinen ja melko haasteellinenkin, mutta lopputulokset olivat sekä minun, että kurssilaisten mielestä erinomaisia.

Kenelläkään osallistujalla ei ollut minkäänlaisia kokemuksia teknisistä käsitöistä ennen tätä kurssia. Haasteen onnistumiselle toivat tämän lisäksi valmistusmenetelmäksi valittu kaksoisjiirirakenne, delikaatin työkohteen korkeat laadulliset vaatimukset sinänsä, sekä Itämerentalon kalustepuolen suhteellinen vaatimattomuus.

Onnistumiseen vaikuttivat nähdäkseni kurssilaisten huomattava entusiasmi, innostus oppimiseen. Kurssi muodostui yhdestä hyvin toimivasta pienryhmästä, jossa kaikki tukivat toisiaan.

Materiaali

Kaikki olivat sattumoisin ostaneet materiaaliksi 18mm:n mäntylevyä; tämä helpotti työn standardisointia. Harmi kyllä yhdelle oli rautakaupan harjoittelija sahannut vastoin kirjallista ohjetta levyt poikkisyyhyn   –   tästäkin selvittiin.

Ensimmäisenä päivänä esittäytymisien jälkeen luennoin lyhyesti maahanlasku-uurnan mitallisista ja laadullisista vaatimuksista. Suurin etu maahanlasku-uurnassa on se, ettei niitä yleensä pintakäsitellä. Tämä säästää huomattavasti aikaa itse puutyölle keskittymiseen. Kaikki hyväksyivät esittelemäni (ja minulle tutun) ylöspäin levenevän kaksoisjiirirakenteen. Henkilökohtaiset variaatiot ilmenivät kannen rakenteessa ja yhden kurssilaisen toivomassa ristisymbolin jyrsinnässä uurnan kylkeen. Sama perusrakenne taaskin helpotti työtä.

Käytetyt työvälineet

Kurssilaiset käyttivät seuraavia koneita: kaappasahaa, vannesahaa, pitkänauhahiojaa, sekä mukanani tuomaa yläjyrsijää. Kaappasahaa käytettiin kappaleiden perussahaukseen, kun kappaleen kiinnittäminen voitiin tehdä turvallisesti ja kädet pitää etäällä terästä. Valmistin yläjyrsijälle sapluunan ristin jyrsintää varten ja vaikka se valmistettiin vain yhteen uurnista, kaikki osallistuivat jyrsien pikkuisen osan rististä kukin.

Jiiriin sahatut seinämät liimattiin neljäntenä kurssipäivänä. Yhteen teipatut osat ovat selällään työpöydällä, liima levitetään jiireihin, teipin sitomat kappaleet taitellaan yhteen, jiirit asemoivat levyt suoriin kulmiin ja koko paketti puristetaan pakkauskelmulla tiukaksi paketiksi  –  yllättävän helppoa.

Kannet kiinnittyvät uurnaan pienillä puutapeilla, joka kiinnittyvät kannen alle pystysuoraan liimattuihin mäntypalikoihin. Nämä kiinnitettiin kanteen niin sanotulla ”rubbing joint” -tekniikalla, joka on nopea, vahva ja tarkka, eikä vaadi puristimia. Tämän oppiminen oli kaikista hauskaa. Kaikki porasivat tappien reiät pienellä käsivintilällä.

Kun kaikki liimaukset ja sahaukset oli tehty valmiiksi viidentenä päivänä, saatoimme viimeisenä päivänä uurnanlaskunarun kiinnittämisen jälkeen omistautua viimeistelyyn santapaperin avulla. Ainuttakaan liitossaumaa ei tarvinnut kittailla taikka korjausliimailla.

Vaikka työrupeama kurssin alussa tuntui suurelta, oli viimeinen kurssipäivä melkoista luksusta kaikkien tyytyväisinä rauhassa hioessaan ja viimeistellessään töitään, joihin he (ja minä ehkä vieläkin enemmän) olivat kaikki sangen tyytyväisiä.

 

Pentti Saares