Pandemian levitessä Helsingin työväenopistokin meni kiinni ja opettamani tilkkuorigamikurssi keskeytyi. Jonkin ajan kuluttua saimme kuitenkin tiedon, että voimme jatkaa kurssien opettamista etäyhteydellä.

”Mutta miten ihmeessä tilkkuorigamin taitteluvaiheiden opettaminen etäyhteydellä onnistuu?” oli ensimmäinen ajatukseni, kun kuulin etäopetusmahdollisuudesta. Onko opiskelijoilla mahdollisuus jatkaa ompelua ja osallistua Zoom-tapaamisiin?

Pohdittuani asiaa totesin, että voin havainnollistaa taitteluvaiheet valokuvaamalla ja esittää ne vaihe kerrallaan PowerPoint-esityksenä Zoom-tapaamisessa. Leveä ikkunalauta toimi valokuvausstudionani ja kevään valo auttoi taitteluiden valokuvaamisessa. Latasin kuvat tietokoneelle, siirsin PowerPointiin ja kirjoitin taitteluohjeet kuvien viereen. Origamivalokuvakehyksestä tein myös paperisen taittelumallin, jota kankaasta tehtyä mallia jäykempänä oli helpompi käyttää taitteluvaiheiden esittelyyn tietokoneeni kameran edessä.

Zoom-tapaamisena pidetyssä käsityön opettajien kokouksessa sain hyviä vinkkejä etäopetukseen. Lähetin kurssin opiskelijoille kyselyn, haluaisivatko he jatkaa kurssia etäyhteydellä. Osa ilahtui yhteydenotosta ja ilmoittautui jatkamaan, osalla oli työn puolesta niin paljon etäyhteyskokouksia, että ompeluharrastuksenkin siirtyminen etäyhteydeksi tuntui raskaalta. Joillakin ei ollut koronaevakossa mukanaan kankaita.

Ensimmäinen etäyhteystapaamisen pidimme maaliskuun lopussa. Minua jännitti, saammeko yhteydet toimimaan. Pieniä teknisiä vaikeuksia oli, mutta viisi opiskelijaa pääsi tapaamiseen ja sain ohjata origamivalokuvakehyksen taittelua ja ompelua. Taitteluohjeen lähetin opiskelijoille edellisenä päivänä sähköpostitse, joten he olivat ohjeen mukaan voineet valita kankaat ja ommella taiteltavan työn alun jo etukäteen. Valokuvien ja paperimallin avulla ohjaus onnistui ja taitavat opiskelijat nappasivat ideasta näppärästi kiinni. Kahden viikon opetustauon ja koronaeristyksessä elämisen jälkeen oli ihanaa nähdä opiskelijoita tietokoneeni ruudulla! Yksi opiskelijoistakin totesi, että on kiva saada puuhaa käsille ja ajatukset muualle koronatilanteesta.

Seuraavalla kerralla taittelunapuna tarvittiin heksagonikaavaa. Lähiopetuksessa sen piirtäminen mallin mukaan kaavapaperille olisi ollut helppoa, nyt jouduin etukäteen miettimään, miten ohjaan etänä oikeankokoisen, kuusikulmaisen kaavan teon. Hyvin sekin onnistui ja opiskelijat saivat origamiruusukkeensa ommeltua. Pienet origamitilkkutyöt soveltuivat lopulta erinomaisesti etätyöskentelyyn, niitä oli helppo ommella tietokoneen ääressä. Kaiken niihin vaadittavan ompelun olisi voinut tehdä kokonaan käsin.

Viimeisellä etäopetuskerralla tarvittavan oktagonikaavan päädyin lähettämään postitse etäkurssilaisille; kaava oli A4-arkkia isompi ja sen piirtäminen ilman kulmaviivainta olisi ollut hankalaa. Onneksi posti kuljetti kaavat kaikille ajoissa. Oli hienoa nähdä opiskelijoiden origamitöiden valmistuvan, ja mukavana bonuksena opiskelijat pystyivät näyttämään myös muita kotona olevia käsitöitään etäyhteydellä.

Loikka etäopetukseen oli yllättävä ja uusi tilanne meille kaikille, mutta kokemus osoitti etäohjauksen onnistuvan tilkkutöissäkin. Etäohjaukseen osallistuneet opiskelijat vaikuttivat tyytyväisiltä. Minulle oli ilo opettaa etänä!

Teksti ja kuva Maria Vuorenjuuri, TaM, käsityön tuntiopettaja