Taideryijykurssi Maunulatalossa alkoi 7.-8.3.2020 viikonloppuna, jolloin työskentely pääsi hyvään vauhtiin. Sitten kurssi muuttuikin koronapandemian vuoksi etäkurssiksi. Ryhmälle perustettiin oma WhatApp- ryhmä, jossa jaettiin kuvia työskentelystä ja saatiin neuvoja opettajalta sekä muilta kurssilaisilta. Elokuun lopussa tavattiin pitkästä aikaa ryijyjen viimeistelyn ja näyttelyn suunnittelun merkeissä. Osa ryijyistä oli valmistunut ja osa valmistuu myöhemmin syksyn aikana. Kuva 1. Päivi Karttunen: Mutteri (kuva: Päivi Karttunen)

Taideryijykurssin työt ovat esillä Maunulatalossa 2.9–5.10.2020. Näyttely on monitoimiluokan viereisessä mustassa tilassa käytävän päässä. Tervetuloa tutustumaan!

Syksyn Taideryijykurssi (Ilmonet: H205142) alkaa Silkkikutomossa Herttoniemessä 24.10.2020. Kurssin opettajana on tekstiilitaiteilija Raija Rastas.


Kuva 2. Päivi Karttunen: ”POP-niitti” (kuva: Päivi Karttunen)
Kurssilla oli lähiopetus aloitus- ja lopetuskerroilla. Korona teki kurssista itseohjautuvan. Raija opettaja oli hienosti tukena WhatsAppin kautta. Voin olla tyytyväinen että sain ryijyn tavoitellusti valmiiksi. Onneksi pidin ryijyn koon maltillisena. Uuden taidon oppiminen tuo taidetyöskentelyyni lisää mahdollisuuksia. Aion jatkaa ryijytekniikan parissa. Huomasin että ryijyissä voin myös maalata langoilla, käyttää sekatekniikkaa ja tehdä halutessani ryijystä veistosmaisen.

”POP- niitti” –ryijyn lähtökohtana on teollinen ilme, jossa kylmä lyöntimetalli toimii kontrastina ryijyn pehmeydelle. Vastaväreissä leikkivät valot ja varjot. Muodot ovat kuin nitojalla yhteen liitetyt. ”POP-niitin” sivutuotteena syntyi pieni “Mutteri” ryijy. Mutteri rikkoo täysin perinteisen ryijyn muotokielen kolmiulotteisuudellaan.

 


Kuva 3. Saara Autere: Poimu-ryijy (kuva: Saara Autere)
Bongasin jo pari vuotta takaperin Instagramissa kuvan Poimu-nimisestä printistä, ja näin sen heti mielessäni ryijynä. Otin yhteyttä tekijä Esa Kerttulaan, joka näytti oitis ryijysuunnitelmilleni vihreää valoa. Taideryijykurssi tuntui sopivalta paikalta niiden toteuttamiselle, sillä vaikka olen ommellut ryijyjä aiemminkin, kaipasin vielä tukea työpiirroksen tekemiseen. Kurssin innostavalta opettajalta Raijalta sain myös hyviä vinkkejä nukkaseosten valitsemiseen. Halusin ryijyn pinnasta eläväisen, ja itse olisin saattanut valita liian läheisiä värisävyjä. Raijalta olen myös oppinut, että ryijyssä pitää aina olla valoa!
Ryijyn ompelu itsessään on tosi helppoa, enemmän tämä kysyy aikaa ja kärsivällisyyttä. Aika on ollut kortilla, joten Poimusta on vasta kuudesosa valmiina, mutta odotan jo, että saan lähettää Esalle kuvan valmiista työstä.

 


Kuva 4. Lotta: Lämpökamerakuvien inspiroimat ryijyt (kuva: Raija Rastas)
Lähtökohtana ryijyilleni olivat lämpökamerakuvat, jotka olen itse ottanut. Ryijyjen optiset värisekoitukset pohjautuvat kameran dataan. Lämpökamera paljastaa maailman, joka on silmälle näkemätön, mutta jonka tunnemme aisteillamme. Korona-aikana oli enemmän aikaa keskittyä ryijyn tekoon, koska kalenteri tyhjeni. Ryijyn tekeminen oli ihanaa ja hyvin addiktoivaa sekä terapeuttista – käsityön ohessa syntyi paljon uusia ajatuksia.

 


Kuva 5. Emmi Kokkonen ”Syksyn sävel” (kuva: Raija Rastas)
Mummini on itse suunnitellut ja tehnyt paljon ryijyjä, joihin hän on myös värjännyt langat kasviväreillä. Minäkin sain ison ryijyn häneltä konfirmaatiolahjaksi. Mummi opetti minut virkkaamaan jo silloin kun olin pieni, ennen kouluikää. Pari vuotta sitten aloitin kudontaharrastuksen mummin kutomien räsymattojen innostamana. Olen vuosia haaveillut ryijyn tekemisestä ja kun näin kurssilistassa Taideryijykurssin, päätin ilmoittautua.
Tykkään Uhra Simbergin ryijyistä, joiden geometrisuus inspiroi. Katsoin värikarttoja ja etsin värejä, joista pidän – violetti on lempivärini. Ryijyn ompeleminen on kivaa, mutta sen tekeminen jäi korona-ahdistuksen jalkoihin ja ryijyni onkin vielä hiukan kesken.

 


Kuva 6. Kaisu Kettunen: Delta (kuva: Kaisu Kettunen)
Ryijyni nimi on Delta. Sen kolmiokuviot syntyivät koronakevään aikana ja se on antanut tekemistä sekä muuta ajateltavaa hämmentävän kevään keskellä. Ryijyn värit ja muodot ovat valikoituneet omien mieltymysteni mukaisesti. Lisäksi halusin kokeilla, miten kolmiomuodot onnistuisivat ryijytekniikalla ja vain muutamalla värillä. Tavoitteena on tehdä vielä muutama kaveri ryijylleni, jotta niistä saisi geometrisen sarjan seinää koristamaan.

 


Kuva 7. Marianne Leskinen: Velskola (kuva: Raija Rastas)
Ryijyni nimi on Velskola. Luonnossa liikkuminen ja suunnistus ovat harrastuksiani. Suunnistusreitillä Velskolan suunnassa Espoossa on kallioiden välissä hienoja järviä ja lampia, joihin pääsee usein uimaan suoraan silokalliolta. Ryijyn harmaan eri sävyt kuvaavat maastossa olevan kallion pintaa ja välissä oleva sininen on järvi. Maisema on kuvattu drone-perspektiivistä.

 


Kuva 8. Marika: Väre (kuva: Marika)
Luonnostelin vesiväreillä viivoista muodostuvia sommitelmia, joiden pohjalta Väre-ryijy syntyi. Pyrin tuomaan ryijyn kuvioon akvarellimaista elävyyttä, vaikka väriskaala oli hillitty. Pandemian vuoksi ryijy edistyi kotona hiljalleen kesän aikana ja mukavinta oli tehdä sitä ulkona luonnonvalossa sään salliessa.

 


Kuva 9: Maija: Nimetön (kuva: Maija)
Ryijylläni ei ole aihetta, enkä halunnut tehdä siihen tarkkoja kuvioita. Ajatus lähti sinivihreästä värimaailmasta, jossa olisi vähän vaaleaa keltaista. Lankavalikoimassa oli kuitenkin niin hieno punainen, että päädyin tilaamaan sitä vihreän sijasta. Lopputulos on siis lämpimämpi ja vähemmän merellinen kuin alkuidea.

Teksti: Raija Rastas ja ryijykurssin opiskelijat