Tapaan kolme hyvää ystävääni lauantaina päivällä ja vietämme muutaman tunnin yhdessä kuulumisia vaihtaen. Ihana nähdä pitkästä aikaa. Seuraavana lauantaiaamuna näen puhelimesta viestin, jossa yksi näistä ystävistäni kertoo sairastuneensa koronaan. Oireet alkoivat maanantaina, testiin pääsi tiistaina ja testitulos tuli myöhään perjantaina. Minä saan tiedon siis lähes viikon päästä tapaamisesta.

Olen tavannut viikon aika paljon ihmisiä eri nypläysryhmissä kolmessa eri opistossa. Entä jos olen tartuttanut tietämättäni taudin heihin? Olen pessyt käsiäni, käyttänyt käsidesiä ja visiiriä. Viimeisimmällä opetuskerralla käytin jo maskia. Olen yrittänyt pitää turvaväliä, mutta käsityön opettaminen kahden metrin päästä on vaikeaa. Nypläysryhmissä kaikki tekevät omia töitään ja kun joku tarvitsee apua, minä menen lähelle neuvomaan. Myönnän koskeneeni joidenkin kurssilaisten nypylöihin.

Alan tuntea välittömästi paljon lieviä oireita: päätä ja niskaa särkee, kurkku on karhea, nenä vuotaa ainakin ulkona. Pääsen samana lauantaina testiin.  Sunnuntaina yritän tulkita ohjeita: pitääkö minun jäädä karanteeniin, vaikka testi olisi negatiivinen. Ystäväni on saanut puhelimessa ohjeita ja vastaus on kyllä: minun katsotaan altistuneen ja karanteeni on 14 vrk altistumisesta. Ystäväni on saanut koodin ja syöttänyt sen koronavilkkuun.

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä saan tiedon, että testin tulos on negatiivinen. Todennäköisesti minä en ole kuljettanut tautia eteenpäin. Tämä on valtava helpotus. Maanantaina aamupäivällä koronavilkku vihdoin vilkuttaa minullakin. Jätän sovelluksen kautta yhteydenottopyynnön. Soitan ja ilmoitan opistoihin karanteenista ja pyydän perumaan kaikki ryhmät. En voi mennä työhuoneelleni kutomaan vaan pysyn kotona. Olo on tyhjä. Alkaa karanteeniviikko. Nypläysope alkaa nyplätä mieltä rauhoittaakseen.

Maanantaina nyplään tähden. Melko tuore nyplääjä ryhmässäni haluaa tehdä joulutähtiä. Etsin sopivan helpon mallin ja mietin mitä uusia asioita tässä on opetettavana. Tämä nyplääjä ei ole ennen nyplännyt samaa neulaa toiseen kertaan eikä tehnyt palmikkoja. Tässä tarvitaan virkkuu- tai läppäkoukkua, pitää muistuttaa siitä.

Nyplätty tähti.

Tiistaina minulle soitetaan Helsingistä ja ilmoitetaan, että joudun viralliseen karanteeniin, mutta todistuksen antaminen kestää, koska päätöksen voi tehdä oman kunnan tartuntatautilääkäri eli asia menee jonnekin Espoon jonoon. Koronavilkun yhteydenottopyynnön vuoksi soitetaan myös, mutta ei voida auttaa todistusasiassa. Saan tekstiviestin, jossa kerrotaan, että tartuntatautiyksikön hoitaja soittaa viimeistään keskiviikkona ruuhkatilanteen vuoksi.

Nyplään kansallispukupitsiä. Kurssilainen haluaa tehdä itselleen Vihdin kansallispuvun ja siihen tulee kaksi nyplättyä osaa: tykkimyssyn reunapitsi ja puseron kauluksen reunapitsi. Ohjeissa on lankana pellava 120/2. Sitä ei enää ole saatavilla, joten pitää ottaa joku korvaava. Päätän kokeilla vähän paksumpaa lankaa 100/2. Tiistain pitsi on tykkimyssyn reunapitsi. Minulla on huono valokopio ohjeista ja edesmenneeltä nypläyksen opettajalta perittyjä mappeja, joista löydän lisää ohjeita. Editoin pistelymallin siistimmäksi. Tulkitsen ohjeita ja saan aikaiseksi koepalan. Lanka tuntuu sopivalta.

Vihdin kansallispuvun nyplätyt pitsit.

Keskiviikkona sairastunut ystäväni ja toinen samassa seurueessa ollut ystäväni näkevät Omakannasta, että virallinen karanteeni on määrätty. He ovat molemmat helsinkiläisiä. Me kaksi espoolaista emme vielä ole saaneet virallista päätöstä, saati todistusta. Soittoa ei kuulu.

Keskiviikkona on nypläysvuorossa puseron kauluksen reunapitsi. Teen tästäkin pistelymallista itselleni paremmin sopivan. Harmittelen, etten osaa kunnolla käyttää ohjelmaa, jolla saisi tehtyä pistelymallit. Nyt olisi aikaa. Saan kuitenkin aikaan koepalan. Lanka näyttää tässä aavistuksen paksulta, mutta ei voi mitään. Kurssilaisella on vanhaa ohuempaa lankaa varastossaan. Enköhän nyt osaa auttaa näissä Vihdin pitseissä.

Vihdin kansallispuvun nyplätty pitsi.

Torstaina saan vihdoin soiton Espoosta. Minut tosiaan asetetaan viralliseen karanteeniin. Todistuksen saan ehkä parin viikon kuluttua kovan ruuhkan takia. Myöhemmin päivällä huomaan uutisista, että karanteenia tullaan lyhentämään 10 päivään. Minun karanteeniaikani on kuitenkin jo määrätty.

Suunnittelen ja kirjoitan tätä blogikirjoitusta ja toista kirjoitusta nypläystarvikkeista. Sehän sopii, sillä nypläystavarat ovat nyt kaikki levällään kotitoimistoni lattialla, pöydällä, joka paikassa. Tässä voisi varmaan vähän järjestellä samalla.

Jotta ei mene pelkästään siivoamiseksi nyplään huvikseni toista tähteä. Haluan siihen vähän kimalletta ja lisään reunaan kullanvärisen parin. Keskittyminen on vaikeaa, olen valvonut öisin.

Nypläystyö tyynyssä.

Perjantaina piti olla nypläysryhmän tunnit Oulunkylässä, mutta sen sijaan kirjoitan karanteenissa blogitekstejä. Toinen karanteeniviikko kuluu syyslomalla. Ystäväni tartunnan lähde ei ole selvinnyt. Lähipiiri oli ja on terve, miehellekään ei tullut tartuntaa. Ystäväni on liikkunut vain vähän kodin ulkopuolella, lotrannut käsidesiä ja käyttänyt maskia, paitsi meidät tavatessaan. Onneksi hänen oireensa ovat lieviä.

Nyt minua mietityttää: onko joku luulosairasoireistani koronaa? Pitääkö mennä uudestaan testiin? Uskallanko mennä opettamaan? Ainakin kasvomaskisuositus opistoissa tuntuu oikealta ratkaisulta. En missään nimessä halua tartuttaa muita tietämättäni. En kuitenkaan aio opettaa ketään nypläämään kankaisen kasvomaskin päälle netissä näkemiäni maskipitsejä. Kasvomaski ei ole koriste. Jos se on kankainen, se pitää pestä jokaisen käyttökerran jälkeen. Käytän kankaisia, pestäviä maskeja julkisissa liikennevälineissä ja kaupoissa. Opettaessani käytän kertakäyttömaskeja, sillä puhe kuuluu paremmin niiden läpi.

Noudattakaa ohjeita turvaväleistä ja käsihygieniasta! Käyttäkää kasvomaskia! Meidän kaikkien yhteiseksi hyväksi ja terveydeksi.

Teksti ja kuvat Tea Rahkamaa