”PUKUOMPELU on harrastus, joka herättää jokaisessa naisessa kiinnostusta muotiin, omaan asuunsa ja erilaisiin kangaslaatuihin. Ei ole toista harrastusta, josta sekä kodissa työskentelevällä että kodin ulkopuolella toimessa olevalla naisella olisi niin paljon taloudellista hyötyä kuin ompelutaidosta.”

Nämä ovat saatesanat, jotka johdattivat kirjan Minäpä ompelen itse monipuolisiin ompeluohjeisiin. Tämä mainio kirja oli Kodin neuvokit -kirjasarjan viides osa. Kirja on vuodelta 1957 ja sen toimittivat Paula Maisniemi ja Kyllikki Vermasvuori. Alkuperäisteos oli Mary Brooks Picken Sewing simplified. Ensimmäisellä sivulla kerrotaan kirjan sisältävän 420 syväpainokuvaa ja 4 monivärisivua.

Hieman tämä kirjan ihastuttava arvokkuus saa hymyilemään näin 63 vuotta myöhemmin, mutta aikanaan kirja on varmasti ollut oiva apu ompelua aloitteleville naisille. Miehistähän tässä ei mainita mitään. Aiempi, minulle tuntematon kirjan omistaja on ahkerasti alleviivannut useilla sivuilla tärkeimpinä pitämiään kohtia. A5 -kokoisille sivuille oli myös raapustettu omia muistiinpanoja ja huomioita huolellisesti. Varsinainen aarre on siis käsissäni! Olen joskus ottanut kirjan mukaan vaatetuskursseille ja hilpeyttähän se on herättänyt.

Kuvia klikkaamalla saat ne suuremmiksi.

Alkutekstin mukainen taloudellinen hyöty ei useinkaan enää ole syynä ompeluharrastuksen aloittamiseen. Paljon ovat asiat muuttuneet siitä kun nämä kodissa työskentelevät tai ulkopuolella toimessa olevat naiset ovat ommelleet. Nyt taidetaan tavoitella lähinnä oman näköisen, oman kokoisen ja yksilöllisen vaatteen ompelun taitoja. Kestävän kehitys korostuu myös, itse ommellen vaate on laadukasta lähituotantoa. Useimmiten tärkeintä on kuitenkin ompelun riemu, harrastaminen ja onnistumisen kokemukset. Ommellessa ratkaistaan luovalla tavalla ongelmia, joita erilaiset materiaalit ja työvaiheet tuovat mukanaan. Konkreettinen saumojen ratkominenkin, ja sen tuoma tunteenpurkaus, kuuluu usein ompeluun.

Jotta ratkomiselta vältytään, niin uudet ohjeet ovat usein tarpeen. Olisikohan toisaalta myös niin, että ”vanhassa kuitenkin vara parempi”. Jos tämän kirjan kaltaisia pieniä aarteita sattuu eteen, niin mielestäni sellaisia kannattaa hankkia. Vanhat teokset käsittelevät usein perusteellisesti mm. sovittamista ja kaavakorjauksia. Vaatemallit muuttuvat, mutta vaatteen hyvään istuvuuteen auttavat samat vanhat konstit.  Ompelun yksityiskohtien rakenteelliset ratkaisut eivät juurikaan muutu vuosikymmenien vaihtuessa. Vanhemmista kirjoista löytyy usein laadukkaita yksityiskohtien ompeluvinkkejä piirrettyine työvaihekuvineen. Hieman nopeampiin ratkaisuihin tosin päästään nykyisin monipuolisimmilla ompelukoneilla ja saumurilla ommellen.

Vanhat ohjeet ovat usein täsmällisiä ja voisivat olla hyvä lisä tai tuki toisinaan hyvinkin sekavien ompeluohjeiden tulkintaan. Joskus uuden kaavalehden kuvittamaton ohje ei avaudu vaikka sitä luetaan tarkasti. Sanallisen ohjeen voi myös tulkita eri tavoin kuin ohjeen tekijä on sen ajatellut. Ompelutyö voi jäädä takkuamaan yhteen lauseeseen. Silloin avataan usein Google tai YouTube. Vain yhtä oikeaa tapaa on ompelussa harvoin. Vanhoista kirjoista voi löytyä kokeilemisen arvoinen vaihtoehto hankalalta tuntuvan yksityiskohdan ompeluun.

Vanhat ompelukirjat eivät välttämättä ole kovin kutsuvia ulkoasultaan. Tämän huomaa usein kirjaston käsityökirjojen hyllyillä. Vanhoja perusteoksia lainataan ilmeisesti melko vähän. Jos uudemmat houkutukset ovat lainassa, niin kannattaa ehkä vilkaista, mitä tähän päivään sopivia vinkkejä vanhemmista teoksista paljastuu. Jokin tässä hetkessä suosittu yksityiskohta saattaa olla tullut ihan sellaisenaan vuosikymmenten takaa, eikä ohjetta siihen saata löytyä aina googlaamalla.

Teksti ja kuvat Pirjo Pyymäki