Luonnonväreistä ja niiden käyttömahdollisuuksista kotioloissa kertovan sarjan toisessa artikkelissa kerromme kokemuksiamme luonnonväriaineilla värjäämisestä ja nostamme esiin muutamia hyväksi havaittuja kasveja. Kurkistamme kuitenkin vain pieneen osaan kasvien valtavaa kirjoa, joten jos innostut enemmän, ota ihmeessä selvää, mitä kaikkia kasveja voidaan käyttää ja mitä värejä niistä saadaan. Kirjavinkkimme on ehdottomasti Räisäsen, Primetan ja Niinimäen Luonnonväriaineet vuodelta 2015.

Paras aika kerätä materiaalia värjäykseen on ehdottomasti kasvien kasvukauden aikana, koska silloin pihamaat, metsät ja ojan pientareet ovat pullollaan värilähteitä! Mieti, milloin mikäkin kasvi kukoistaa ja ota suunta kohti kasvupaikkoja. Värjäävät materiaalit voidaan käyttää joko tuoreena tai kuivattaa ja käyttää myöhemmin. Kasveja kerätessä täytyy vain muistaa se, että tuoreen materiaalin suhde värjättävään materiaaliin on 1:10 ja kuivaan materiaalin 1:1. Esimerkiksi jos haluat villasukkia varten värjätä lankaa 150 g, tuoretta värjäävää materiaalia tarvitset 1,5 kg ja kuivaa 150 g. Joissain tapauksissa värjäykseen tarvittavan värjäävän materiaalin määrä saattaa yllättää ja värjäys on järkevämpi tehdä kuivasta materiaalista.

Värilähteitä voi löytää myös yllättävistä paikoista. Katseet kannattaa kääntää keittiössä biojäteastiaan, sillä sieltä saattaisi löytyä hyviä väriaineita. Biojätteiden hyödyntäminen tuplaa ruoanlaiton ilon, kun ruokaan käytettävien raaka-aineiden jätteet voidaan käyttää vielä värjäykseenkin. Selvää säästöä kukkarolle ja maapallolle, kun käytetään kaikki hyödyksi.

Kaikki luonnonväriaineet eivät kuitenkaan sovellu värjäykseen, vaikka niin voisi uskoa. Esimerkiksi punajuuren luulisi värjäävän hyvin, koska se värjää syöjän suun ja kokkaajan essun, mutta väri ei tartu pitkäkestoisesti kiinni lankaan. Vaikka värjäyksen aikana näyttää siltä, että väriä irtoaa ja se värjää värjättävän materiaalin, väri haalistuu pian värjäyksen jälkeen. Tämä johtuu siitä, että jotkut elintarvikkeet ja luonnonväriaineet sisältävät runsaasti flavonoideja, jotka estävät värin kiinnittymisen ja vauhdittavat huomattavasti värin haalistumista. Näistä ominaisuuksista kannattaa ottaa selvää etukäteen, mutta toisaalta voi olla hauska kokeilla, mitä väriä mistäkin kasvista irtoaa. Suosittelemme kokeilemaan rohkeasti kaikenlaisia värjääviä materiaaleja, koska joku saattaakin yllättää positiivisesti saatavalla värisävyllä ja voimakkuudella. Yksi yllätyksellinen väri tulee punasipulinkuorista, sillä niistä saatava väri on vihreä.

Seuraavaksi esitellään muutamia värilähteitä, jotka olemme itse kokeilujen kautta havainneet toimiviksi. Marja-aronioista saadaan aikaiseksi kaunista liilaa. Väri on melko vahva – ainakin värjäyksen jälkeen kuivissa langoissa. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että väri haalistuu ajan myötä, koska valmis värjätty materiaali ei kestä suoraa auringonvaloa.

Väriliemen keittäminen ja värjääminen

Nokkosesta saa kirkkaan- ja harmaanvihreää, riippuen nokkosen tuoreudesta (ja puretusaineesta). Mitä tuoreempi nokkonen, sitä kirkkaampaa vihreää saadaan värjäyksellä aikaiseksi.

Koivunlehdillä värjättyjä lankoja

Koivunlehtien väri voi myös hiukan yllättää värjääjän. Voisi kuvitella, että väristä tulee aina vihreää, mutta todellisuudessa niistä saatava värien kirjo on laaja vihreän eri sävyistä ruskeisiin.

Marja-aronialla ja ja sipulinkuorilla värjääminen

Yksi ehdottomasti helpoimmista väriaineista on sipulinkuoret, joita on saatavilla ympäri vuoden. Monet ruokakaupatkin ovat vain onnellisia, jos sipulilaatikkoa siivotaan. Sipulinkuoret ovat valmiiksi kuivia, joten riittää, että niitä on 1:1 värjättävän materiaalin kanssa. Niistä lähtee todella hyvin väriä ja väri on kauniin vahvan keltaista. Jälkiväristäkin tulee vielä yllättävän vahvaa keltaista. Pysy kuulolla, sillä ensi kerralla kerromme lisää sipulinkuorilla värjäämisestä ja värjäysprosessista!

 

Teksti ja kuvat Eveliina Puska, Mikaela Dahlberg ja Greta Patronen.

Kirjoittajat suorittavat parhaillaan käsityönopettajaopintoihin kuuluvaa syventävää harjoittelua.