Aikuisille suunnatun käsityön taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän syventävät opinnot päättyivät lopputyönäyttelyyn toukokuussa 2021. Julkaisemme teosesittelyt blogissamme.

Kirsti Nevalainen, Piilopaikka ja suoja, 2021

Työskentelytapani on villiä assosiointia, poukkoilevaa, nopeatempoista ja kuitenkin hidasta. Ajatuksia syntyy ja ideoita pursuaa. Piirtelen luonnoksia mieluiten mustalla tussilla tai lyijykynällä valkoiselle paperille. Sanat ja lauseet tallennetaan sillä hetkellä käsillä olevaan, esim. kirjekuorenpalaselle, kopiopaperin nurkkaan… Harvoin ne päätyvät siististi luonnoslehtiöön tai vihkoon.

Teokseni lähtökohtana on ollut minulle tärkeitä musiikkikappaleita, jotka ovat herättäneet suuria tunteita. Iloisen kuoreni alla taitaa asustaa pieni herkkäsieluinen lapsi.

Kolmas lapsemme syntyi sektiolla kuukautta ennen laskettua aikaa. Minut kotiutettiin, kun hän oli neljän päivän ikäinen. Tyttäremme jäi Kätilöopiston lastenosastolle yksin. Ensimmäinen yö erossa vastasyntyneestä oli vaikea. Ajoimme seuraavana aamuna sairaalaan, kun auton radiossa lauloi Maarit Hurmerinta ”…oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vaan…” Herkistyn aina, kun kuulen tämän kappaleen. Minulle se merkitsee uuden elämän syntymisen riemua, huolta lapsen tulevaisuudesta ja menettämisen pelkoa.

Pave Maijasen laulujen sanoitukset ovat myös koskettaneet sisintäni. Niistä erityisesti Elämän nälkä. Siinä kuvataan yön väistymistä hienosti: herätään uuteen aamuun, vaikka tekee mieli vetää peitto pään yli ja hautautua surun ja pelon alle. Aamutuulen henkäys täyttää huoneen ja herättää uuteen toivoon, rohkaisee pois varjoista valoon.

Lopullinen idea kudotusta peitosta eli piilopaikasta ja suojasta syntyi Petri Laaksosen kappaleesta Täällä Pohjantähden alla. Siinä taivaan purppurasta ”suojakseni peiton minä itselleni saan”.

Kuva valmiista teoksesta löytyy kuvagalleriasta.

Teksti ja kuva työvaiheesta: Kirsti Nevalainen