Aikuisille suunnatun käsityön taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän syventävät opinnot päättyivät lopputyönäyttelyyn toukokuussa 2021. Julkaisemme teosesittelyt blogissamme.

Erica Othman, Jossakin on juhlat, 2021

… ”Tämäkö on sitä mitä kutsutaan vanhenemiseksi? Näenkö minä sen kaikkialla, vaikka se on vain sisälläni? Ja se mikä oli ennen iloa ympärilläni, oliko sekin vain pelkkää heijastusta? Mutta kuinka siinä tapauksessa voin ollenkaan tietää, mikä ja millainen on Tainaron…”
– Leena Krohn: Tainaron – Postia toisesta kaupungista, 1985

Valitsin Leena Krohnin Tainaron-kirjan lopputyöni lähtökohdaksi. Muistan kimaltelevan ja melankolisen fantasiatekstin nuoruudestani ja se nousi taas mieleeni. Luin sen nyt kolmenkymmenen vuoden jälkeen, keski-iän ylittäneenä ja teksti kiehtoo minua edelleen.

Tutustuin uudelleen minä-kertojaan jonka kirjeet Tainaronista huokuvat kaipuuta ja ihmetystä. Hän elää ainaisten muutosten ja ihmeellisten kasvien ja hyönteisotusten keskellä. Kuihtuminen, kuolema, luopuminen ja katoavaisuus on läsnä kaikessa, samalla elämän kiertokulku ja uuden synty. Krohn siteeraa kirjan alussa mieleenpainuvasti Angelus Silesiuksen mietelausetta ”Et ole paikassa vaan paikka sinussa”.

Miten kirja vaikuttaa minuun ja miten voin tuoda tämän vuoropuhelun esille? Kirja on edelleen sama, mutta minä olen muuttunut viime lukemasta. Mikä paikka elää vahvasti minussa nyt?

Piirsin aluksi kasveja, tutkin erityisesti kuihtuneita kukkia ja erilaisia hyönteisiä, jääriä. Näistä luonnoksista tulikin kimmoke tekstiilityölleni. Pohjaksi valitsin pellavakankaan, johon olin jo aiemmin tehnyt indigovärjäystä. Halusin kokeilla vapaampaa kankaantyöstämistä; ruiskutin painoemulsiota kuihtuneiden tulppaanien päälle ja painoin paperikaaviolla sekä käytin gelly-levyä. Piirsin painoemulsiolla suoraan kankaalle ja tuputin verkkomaisen materiaalin läpi. Mieleeni ja siten kankaalle nousi hohtava kaupunki keskellä metsää. Kokeilut muuttuivat lopputyökseni.

Vähitellen aloin korostaa tiettyjä asioita kirjomalla. En ole kirjonut paljoa ja etsin uusia tapoja muokata pintaa ja muotoa. Huomasin että kirjailuni meni yhä enemmän kankaan sisälle, eli korostin hienovaraisia väripintoja tai häivytin muotoja. Kuuntelin samanaikaisesti podcasteja ja työskentelin usein tietyn alueen kanssa pitkään. Nyt jälkeenpäin yhdistän nämä kirjailualueet tiettyihin teemoihin, eli sanojen merkitys ja kankaan pinta yhdistyivät.

Hidas työskentely oli mukaan tempaavaa ja se vaikutti minuun – salliva ja rauhallinen katsominen lisääntyi.

Kuva valmiista teoksesta löytyy kuvagalleriasta.

Teksti ja kuvat työvaiheesta: Erica Othman