Aikuisten värityskirjat olivat kovasti muotia joitakin vuosia sitten. Meitä kehotettiin meditoimaan ja rauhoittumaan niiden parissa. Myös itse hankin kirjoja silloin, mutta väritykseen asti aika ei koskaan riittänyt.

Palapelit on rakennettu, joten sitten etsimään värityskirjoja hyllyjen kätköistä ja viimein yksi löytyikin. Oma haasteensa toi puuvärit, ne olivat ihmeellisesti eksyneet mikä minkäkin penaalin tai laatikon pohjalle ja kaikki kynät olivat tietenkin tylsiä ja vaativat teroittamista, minkä vuoksi jouduin hankkimaan myös uuden teroittimen. Kirjan kuviot ovat hyvin pikkutarkkoja ja värittäminen onnistuu vain erittäin terävillä kynillä.

Kirja oli löytynyt, teroitin oli ostettu ja kynät oli teroitettu. Seuraavaksi asettelin kynät värisävyjen mukaan riviin pöydälle ja ihastelin niitä. Sitten valitsemaan värityskuvio puutarha-aiheisista toinen toistaan runsaammista värityskuvioista. Valinnan jälken pääsin itse asiaan, eli sain koskettaa terävällä kynällä paperin pintaa, ja tiesin heti, että tämä on minun minulle sopiva rauhoittumistapa. Aktiivinen meditointi sopii minulle, käsillä tekeminen rauhoittaa mieltä ja harhailevia ajatuksia ja samalla näen kuinka kuviot muuttuvat värillisiksi.

Värityskirjojen värittämisestä tulikin samalla tavalla kuin palapelin kokoamisesta perheen yhteinen asia. Kaikki kuviot on väritetty yhteistyönä. Kirja ja värit odottavat sille varatulla pöydällä ja sopivan hetken tullessa kuka tahansa voi istahtaa niiden ääreen. Valitettavasti nyt korona-aikana en itse ole ehtinyt värittämisen pariin kovin usein, mutta myöhemmin kun tulee tarve ja aika hetkelle “ei tehdä mitään” palaan värittämisen pariin.