Kevät on viljelijälle kiireistä aikaa – myös pientä kaupunkipalstaa viljelevälle harrastajalle.

Kuusi kesää sitten sain viljelypalstan kesken kasvukauden heinäkuussa. Alue oli uusi, joten palstalla ei ollut yhtään mitään ja pääsin aloittamaan kaiken alusta. Puolikkaana kesänä ei satoa juurikaan tullut, mutta vähäistenkin istutusten avulla pääsin hyvin selville paikan suurimmista haasteista: savimaa ja rusakot, kauriit ym. luonnonsuojelualueen eläimet. Toinen kesä alkoi aidan pystytyksellä.

Aarilla riittää hyvin tilaa moni- ja yksivuotisille kasveille.

Viides kokonainen palstavuosi on nyt alkanut. Marjapensaat tuottavat jo mukavasti satoa ja savimaan kanssa olen oppinut tulemaan toimeen. Kompostointi toimii jollakin tavalla ja paikka paikoin maan koostumus on jo muuttunut selvästi kuohkeammaksi. Kastematoja on tullut valtavasti lisää! Kokeilujen myötä tietyt vihannekset tuntuvat jo varmoilta tapauksilta ja jotkut taas liian hankalilta. Aina joku yllättää iloisesti ja joku toinen taas epäonnistuu, vuodet vaan ovat erilaisia.

Raparperiaika

Palstaviljelyn ansiosta sesongit näkyvät ja maistuvat perheen kotiruuassa. Huhtikuussa nostan maahan talvehtimaan jääneet maa-artisokat ja toukokuussa alkaa raparperiaika. Juhannuksen jälkeen koriin kertyy jo monenlaista, ja tahti vain kiihtyy. Ensimmäinen raparperipiirakka syödään yhdessä hujauksessa, parin viikon kuluttua lapseni jo sanoo vihaavansa raparperia. Sama toistuu ehkä kesäkurpitsan kanssa, ja lehtikaalin, ja viinimarjojen. Etukäteen ei voi tietää, miten hyvä satovuosi tulee ja miten monta kaalia tai kurpitsaa olisi tarpeen istuttaa. Satoa tulee harvoin juuri sopivasti – sitä tulee liikaa tai turhan vähän.

Härkäpavun alkuja pilkistää jo maasta

Viime vuonna papujen kasvatus epäonnistui, joten tänä vuonna aion panostaa niihin erityisesti. Härkäpavut ovat jo alkaneet kasvaa, erilaisia pensas- ja salkopapuja on ikkunalaudalla itämässä. Uusi kokeilu on maamanteli (maakastanja), jonka siemeniä löysin sattumalta siemenkaupasta. Jos tulee lämmin ja aurinkoinen kesä, pääsen ehkä syksyllä maistamaan, pitääkö siemenpussin luonnehdinta pähkinäisestä mausta paikkaansa. Ehkä…

Aarin kokoiselle palstalle mahtuu paljon myös kukkia. Heti ensimmäisenä kesänä istutin muutaman pionin ja muitakin perennoja, ja kesäkukkien siemeniä kylvän vähän joka vuosi. Vaikka en paljoakaan ehdi palstalla ”vain olla”, kauneus ja harmonia ovat minulle yhtä tärkeitä kuin sato. Nautin pienistä yksityiskohdista, väreistä ja muodoista.

Palstalla pitää olla myös kukkia!

Palstaviljely opettaa kunnioittamaan luontoa ja elämään tässä hetkessä. On tarpeen tutkia maaperää ja tarkkailla sääoloja, tutustua pieneliöihin ja luoda niille hyvät olot sekä tuntea tuholaiset. Kun hetki tulee – kun maa on keväällä vielä kostea, mutta ei liian märkä, käännettäväksi tai kun mansikat ovat kypsiä poimittavaksi – on parasta tarttua toimeen. Olen iloinen jokaisesta kasvista, joka tiivistä savea ja vaihtelevia säitä uhmaten jaksaa kasvaa ja tuottaa satoa. Kasvun voima on yhtä ihmeellinen joka vuosi.

Hyvää kasvukautta!