Jotta käsityövälineet toimisivat hyvin, niiden leikkaavan terän on oltava tarpeeksi terävä. Työstettäessä materiaalia terän leikkaava särmä pikkuhiljaa pyöristyy, eli terä tylsyy. Tylsynyt terä voidaan teroittaa esim. hiomakivellä (vesi- tai öljyhiomakivi).

Tämä teroitusmenetelmä soveltuu käytettäväksi silloin, kun koko terää ei tarvitse uudelleen muotoilla ja terä on vielä hyväkuntoinen.

Kun terä on pahasti kulunut, se on syytä oikaista uudelleen tahkon tai penkkihiomakoneen (”smirgeli”) avulla.

Penkkihiomakone on nopea ja tehokas, mutta sen ongelmana on terän ylikuumeneminen, jolloin se menettää karkaisunsa ja pehmenee. Tätä voidaan estää kastamalla välillä terä veteen. Penkkihiomakone myös jättää terän pinnan melko karkeaksi, jolloin se on hyvä viimeistellä vielä hiomakivellä.

Tahko soveltuu parhaiten teroitukseen, kun vaaditaan koko terän pinnan hiontaa. Tahkon etuna on se, että hiomakivi pyörii hitaasti ja hionta tapahtuu ns. märkähiontana veden avulla. Näin terä ei ylikuumene. Pinnasta saadaan myös sileämpi ja hiontaa on helppo hallita. Tahkoihin on myös yleensä saatavana erilaisia hiontatukia, jolloin hiontakulma on helpompi määritellä ja se pysyy varmemmin samana koko hionnan ajan.

suorat käsitaltat

Terää teroittaessa syntyy ns. kierre, joka pitää lopuksi poistaa, jolloin terästä saadaan terävä. Viimeistelyhionnan voi tehdä esim. nahkalaikalla. Terän voi lopuksi vielä kiillottaa hiomatahnan avulla.

Tasataltat ja höylänterät hiotaan normaalisti 25 asteen kulmaan. Teroituskulma voi talttojen osalta olla myös 20 tai 30 astetta, riippuen työstetäänkö pehmeää vai kovaa puuta. Terän kärkeen noin parin millin alalle voi vielä hioa jyrkemmän viisteen, jolloin terä saa lisää lujuutta. Veistotaltat teroitetaan loivempaan kulmaan (yleensä 15–18 astetta). Sorvaustalttojen hiontakulmat ovat normaalisti suurempia kuin puusepäntalttojen, riippuen taltan mallista.

Käsityövälineiden hankinnassa kannattaa suosia laadukkaita työvälineitä ja pitää ne terävinä, jolloin työskentelykin sujuu lähes itsestään!

 

Teksti ja kuvat: Juki Nieminen