Kun kaupasta ei saa mieleisiä kenkiä, voi ne tehdä myös ihan itse. Itse tekemällä saa persoonalliset, omiin jalkoihin sopivat jalkineet. Kenkien valmistaminen on jännittävää, varsinkin kun niitä tekee ensimmäisen kerran. Ja samalla myös erittäin mielenkiintoista, oppiihan siinä uuden taidon. Kenkien valmistuksessa käytetään erilaisia tekniikoita, työvaiheet seuraavat toinen toistaan, pitkäjänteisyyttä vaaditaan ja aikaakin kuluu käsin tehden monia kymmeniä tunteja.

Kenkien mitoitus

Kenkien valmistaminen alkaa jalkojen mittaamisella ja jalkapohjapiirroksen tekemisellä. Eri mittoja tarvitaan kymmenkunta ja mitoissa täytyy olla tarkka. Saatuja mittoja verrataan lesteihin. Usein lestejä joudutaan muokkaamaan, jotta ne vastaisivat jalkojen mittoja. Jos lestit ovat liian niukat, lesteihin liimataan korkkia tai nahkaa ja lisäykset hiotaan huomaamattomiksi. Jos taas lestit ovat liian tilavat, lesteistä voidaan hioa ylimääräistä pois tai sitten kenkien valmistuttua niihin voi laittaa paksummat sisäpohjalliset. Nauhakengän etu on se, että nauhoilla kireyttä voi säätää esim. sukkien paksuuden mukaan.

Kengän kaavat

Kaavojen piirtämisen ensimmäinen vaihe on lestikopion tekeminen. Lestin päälle kiinnitetään kerros maalarinteippiä ja teippiin piirretään keskilinjat ja halutut ommellinjat. Ylimääräiset teipit leikataan pois, teippaus avataan keskiviivoja pitkin ja puoliskot yhdennetään keskiarvokopioksi. Lestikopiosta saa yksinkertaisen malliset kaavat lähes suoraan, mutta esim. derby-mallisiin kenkiin joudutaan piirtämään kaavat paperille kenkien kaavanpiirto-ohjeiden avulla.

Lestin päällystäminen maalarinteipillä kaavaa varten.

Kaavat piirretään puhtaaksi paperille ja niihin tehdään kaikki tarvittavat sauman-, päällekkäisyys-, viikaus- ja pinkomisvarat. Yleensä vuorin kaava tehdään hieman erilaiseksi kuin päällisen kaava, jotta saumojen ja päällekkäisyyksien kohdista tulisi mahdollisimman huomaamattomia ja ohuita. Koska nahka materiaalina on arvokasta ja sitä on yleensä rajallinen määrä käytettävissä, kaavat tehdään jokaisesta kappaleesta, mitkä jalkineisiin tarvitaan. Siinä sitä onkin jonkin verran monistustyötä, ja siksi tämän vaiheen kurssilaiset saavat yleensä kotitöikseen.

Millaista nahkaa kenkiin?

Kun kaavat ovat valmiit, leikataan nahkasta kenkäneulosten kappaleet. Kenkien päällyksiin kannattaa käyttää kestävää ja hieman vahvempaa nahkamateriaalia, esimerkiksi naudannahkaa, vuoriksi kelpaa ohut pukinenahkakin. Kaavat asetetaan taloudellisesti, peilikuvina ja nahan venymissuunta huomioon ottaen nahan päälle. Kaavojen päälle laitetaan painoja ja kaavojen ääriviivat sekä muut tarvittavat merkit piirretään nahalle nahkakynällä. Jäljentämisen jälkeen kaavat otetaan pois ja kappaleet leikataan esim. nahkasaksilla.

Ennen ompelua täytyy vielä ohentaa tarvittavat kohdat, esim. päällekkäisyysvarojen allemenot sekä viikattavat reunat. Ohentamisen tarkoitus on saada nahan reunoista viimeistellyn näköisiä. Jos ohennuskonetta ei ole käytössä, reunat ohennetaan ohennusveitsellä. Tämä työvaihe on aika työläs, sillä kenkiin yleisesti käytettävä kromiparkittu nahka on kovaa ja sitkeää ohennettavaa ja ohennusveistä joutuu koko ajan teroittamaan uudelleen. Siksi, jos se malliin ja nahan laatuun vaan sopii, suosittelen itse kursseilla sitä, että pitäydytään viikattavista reunoista. Viikausta tehdään yleensä kenkiin varrensuuhun ja sillä tarkoitetaan reunaa, joka on ohennettu ja käännetty liiman avulla kaksinkerroin. Viikauksen idea on se, että nahan paksuus pysyy samana reunaan saakka, vaikka reuna onkin käännetty.

Kengän päällisen kokoaminen

Seuraava työvaihe on päällisen kokoaminen. Tasomaiset saumat apuliimataan ennen ompelua, mutta yhdyssaumat voidaan kiinnittää toisiinsa klipsuilla. Päälliset ommellaan teollisuusompelukoneella tai pylväskoneella, mikäli sellainen on käytettävissä. Ompelun työjärjestys riippuu siitä, minkälaiset kengät on tulossa ja millaisia yksityiskohtia niihin tehdään. Kursseilla olemme tehneet paljon derby-leikkauksella kävelykenkiä, nilkkureita ja varsikenkiä. Derby-kengissä etuosat ja takaosat ommellaan erikseen ja tämän jälkeen ne yhdistetään toisiinsa sivujen leikkauksen kohdalta. Nauhoitusta varten tehdään sirkkojen reiät, sirkat puristetaan kiinni ja kengännauhat pujotellaan paikoilleen. Kun päällineulokset on ommeltu, kenkien valmistus on noin puolivälissä.

Jatkuu seuraavassa postauksessa

Kuvia kengänvalmistuksen eri vaiheista löydät kuvagalleriasta.

Teksti ja kuvat Silja Immonen