Viime vuosikymmeninä tapahtunut pukeutumisen monimuotoistuminen ilmenee useilla eri tavoilla: Rinnakkaisia muoteja on lukemattomia. Jotkin niistä on helppo tunnistaa johonkin brandiin tai alakulttuuriin liittyviksi, jotkin eivät tule koskaan kaiken kansan tietoisuuteen.
Ennen vienankarjalaiset pukeutuivat feresiasuun ja puhuivat siitä vartalonlämmittäjänä. Kaunista silkki- tai brokadikankaista juhlaliiviä kutsuttiin sielunlämmittäjäksi.
Työväenopistossa on paljon pieniä ja suurempia käsityötapahtumia, joihin voi tulla piipahtamaan. Tule kuulemaan pukeutumisluentoja, käy koukkuamassa käsityökahvilassa tai tutustu tuhannen ja yhden yön taikaan turkkilaisen käsityön kautta.
Luennoille ja käsityökahvilaan on vapaa pääsy eikä niihin tarvitse ilmoittautua etukäteen.
Kansallispukuvalmistaja Soja Murto-Hartikainen Imatralta kävi opettamassa sielunlämmittäjän valmistamista viikonloppukurssilla.
Vaikka syysloma lähestyy, ei syyslukukausi vielä ole päättymässä – uusia kursseja alkaa vielä useita.
Kun olin pieni tyttö, minulla oli samettinen juhlamekko, jonka etumus oli kokonaan poimutettu ja poimut koottu hauskoiksi kuvioiksi.
Hyväksi kotiompelijaksi -ryhmien valinnaiskurssilla saatiin kankaat taipumaan uusiin muotoihin ja mutkikkaat kuosittelut vaativat aivotyötä ennen kuin päätyivät lopulliseen muotoon kaavalle.
Vanhat verhot, pitsit, nauhat ja napit saadaan elämään uutta elämää. Erilaiset materiaalit ja kuosit aivan houkuttelevat suunnittelemaan mitä kiehtovimpia yhdistelmiä.
Pohjoismaisia kansallispukuseminaareja on järjestetty vuodesta 1978. Seminaari on eri pohjoismaiden pukuasiantuntijoiden tapaaminen ja se järjestetään nykyisin kolmen vuoden välein vuorotellen eri maissa.
Kansallispukuja tuuletettiin elokuussa, kansallispuvun syntymäpäiviä juhlitaan lokakuussa ja kansallispukuraati sai uuden puheenjohtajan.