Minusta tuli Työväenopiston kurssien suurkuluttaja, kun jäin vuodeksi vuorotteluvapaalle syksyllä 1997.
Keskosille ompelevat kurssilaiset eivät ole taitavia ainoastaan suunnittelussa ja ompelussa vaan heillä on myös runollisuutta kunhan sen ehtii kirjata.
Ihana, aina kannustava kälyni Laura vinkkasi kesällä minua Suuren Käsityölehden, Pirkanmaan Kotityön Oy:n ja Tampereen messujen järjestämästä kirjontakilpailusta. Kilpailun aiheena oli suunnitella ja valmistaa tyyny modernisti kirjomalla. Pohjakangasmateriaaleiksi oli määritelty merinovillainen huopakangas, verkkopohja tai puuvillakangas. Kirjontalangoiksi kävivät villa-, puuvilla- tai muliinilangat. Työ kooksi oli annettu 40 x 40 cm. Näillä tiedoilla lähdin suunnittelemaan työtäni.
Ensimmäinen ilmoittautumispäivä kevään käsityökursseille meni jo, mutta vielä pääsee mukaan monille kursseille.
”Voi miten ihmeen pieniä keskoset olivatkaan!” kertovat kurssilaiset, jotka olivat vieneet nuppupeittoja HUS:n Lastensairaalan teho-osastolle.
Nuppupeittoja on ommeltu innolla opistomme Opi ja auta – tilkkupeite vauvalle -kurssilla jo monta vuotta. Aina ne ihastuttavat ja myös ihmetyttävät, että mitä ihmettä ne ovat.
Vuosia sitten sain ystävältäni palan ihanan pehmeää, paksua aniliininpunaista silkkisatiinia. Tarkoitus oli ommella siitä toppi, mutta hyvien tarkoitusten on tapana jäädä toteutumatta…
Leena on monipuolinen kädentaitojen osaaja, ja hänen roolinsa opiskelijasta on välillä vaihtunut opettajan rooliksi, kuten tänä keväänä Setupitsiä ja palavirkkausta -kurssilla. Harrastus on tuonut myös sivuammatin. Päivätyönsä hän on tehnyt mainospiirtäjänä.
Vanhoista farkuista saa aikaan monenmoista. Myös farkkujen lyhennyksestä jäävät lahkeenkappaleet on mahdollista uusiokäyttää.
Tilkkujen käsin ompelu on erittäin rentouttavaa ja terapeuttista. Kuusikulmioiden ompeluun ei tarvita ompelukonetta, joten se on kiva tekniikka tehtäväksi matkoilla ja vaikka kesämökin laiturilla.
Onko parveke jo luotu lumesta? Pian on aika uudistaa pihan tai parvekkeen kesätekstiilit.