Matkani ei vielä (toiveikkaana!) ole vienyt heidän luokseen, mutta heidän käsitöitään on nähtävänä ja myytävänä muuallakin Thaimaassa. Eksoottisuus myy!

 Nämä pikku pussukat ovat melko karkeaa työtä, mutta ihan viehättäviä ja siistejä. Kooltaan noin 12 cm leveitä.

Työjärjestys on hauska! Vetoketju kiertää katkeamatta lukosta takaisin ja pussissa on vain yksi sivusauma. Tähän tarvitaan varmaan metriketjua ja lukotuslaite?

Ison kuvan tummansinisen pussukan kuvioraita on kokonaisuutena vain 4 cm:n korkuinen. “tilkkutyöosuus” on leveydeltään 1 cm. Tähän taas tarvitaan näppärät sormet ja himpun verran kärsivällisyyttä.

Maatuska-nukke on samalla kertaa koriste-esine ja innostava lelu; kun nuken jakaa kahtia, en sisällä on aina pienmpi nukke, jonka voi taas jakaa ja katsoa, kuinka pieni on se kaikkein pienin. Jos nukkeja on useita sarjoja, on haastavaa osata laittaa oikeat nuket sisäkkäin.

Maatuska-nukke on muuttanut muotoaan, kun eri kulttuurit ovat käyttäneet sitä kuva-aiheena.
Maatuska, maatuska! -kurssilla muokataan aihetta omien ideoiden pohjalta: painetaan, piirretään, koristellaan ja kirjotaan käsin tai koneella halutulla tavalla. Valmistetaan esim. persoonallisia koruja, tyynyjä tai kännykkäpusseja.  Ryhmän käytössä on painoseulaan valotettuja Maatuska-kuvia.

Sirpalle sisustus- ja vaatetuskankaat ovat kertyneet pääosin lahjoituksina ja kirpputoreilta. Osaa hän on jatkotyöstänyt painamalla ja värjäämällä.

Avajaisia juhlittiin maanantaina 2.1. ja paikalla oli 30-40 vierasta. Näyttelyyn liittyy kansio, jossa on tarkemmat tiedot kustakin työstä.

Kannattaa käydä katsomassa!

Smokkipoimutuksessa poimuttavat etupistot ovat aivan tarkasti kohdakkain. Opistolle on hankittu laite, jolla pieniä poimutelmia voi tehdä ihan konkreettisesti käden käänteessä. Toki lankojen pujoittamiseen menee aikaa, mutta poimulankojen “ompeleminen” tapahtuu yhtäaikaa monella neulaalla, kun pyörästä käännetään.

Smokkipoimutuskurssilla opit poimuttamaan ompelukoneella ja voit kokeilla opiston poimuja ja pieniä laskoksia tekevää laitetta.  Poimuharjat ommellaan kiinni toisiinsa ja samalla muodostetaan vaihtelevia kuvioita. Laskoksiin lisätään helmiä ja paljetteja.
Ompele tyynynpäällisiä, kirjo koristeellinen osa laukkuun tai poimuta styrox-pallon päälle joulukoristeita. Reliefimäistä pintaa voi käyttää myös osana tilkkutyötä. 

 Minulla oli onni päästä Japanilaisen Noriko Endon Confetti Naturescapes -työpajaan. Konfetilla tarkoitetaan pieniä värikkäitä paperinpaloja, joita pudotetaan esim. juhlissa tai Amerikkalaisissa kulkueissa yleisön päälle. Norikon töissä materiaali on kangasta ja hänen  käyttämäänsä  tekniikkaa kutsutaan meillä tutummin tilkkumaalaukseksi. Hänet on palkittu lukuisissa kansainvälisissä kilpailuissa öljyvärimaalauksia muistuttavista suurista tilkkutöistään.

 Työpajan tarkoitus oli toteuttaa valokuvan inspiroima työ tilkkusilpusta tyllin alle. Noriko kertoi opiskelleensa värien käyttöä Van Goghin tauluista. Sieltä löytyi myös ”taika” jolla töihin saadaan lisää syvyyttä. Tätä taikaa kokeillaan ja harjoitellaan varmasti tilkkutyökursseillani syksyn mittaan.

 Kurssipäivästä jäi hieno muisto. Oli ilo tutustua herttaiseen Norikoon ja nähdä hänen työskentelevän. Hänen töitään voi ihailla kotisivuilta www.norikoendo.com.

Heljä Reponen

Kurssin aihe on valmis: ZAKKA eli arkipäivän esineet tehdään kauniiksi, persoonallisiksi, hauskoiksi ja ihan turhan hassuiksi.

Seuraavaksi mallien, ohjeiden ja ideoiden keräilyyn, niitähän löytyy japanilaisista lehdistä ja kirjoista sekä vanhoista mallikansioistani erilaisina. Aina voi myös googlata netin kuvatarjontaa ja tarkistaa saman mitä kurssilaisetkin löytävät Zakka -sanalle.

Eläinhahmot ovat suosittuja: pöllöt, siilit, kissat ja puput. Niistä voi ommella pusseja eri tavaroiden säilytykseen ja hauskaan kattaukseen. Kurssilla syntyi myös uusia omia malleja ”Angry Bird” –teemaan. Käsityöläisille on tarjolla mitä hauskimpia neulatyynyjä ja linturiipuksia. Mallit ovat hyvinkin vuosien takaa mutta silloin ei niitä kutsuttu Zakka  -kivoiksi.

Tuliaisiksi Japanista saimme Kimonotyöpajasta Yukatat mukaan varvaskenkineen. Sopii hyvin kurssin aloitukseen ja teeman mukaiseen pukeutumiseen.

Terv. Ulla Meskanen

Tuotti kevätkausi taas paljon peittoja,
tietenkin myös hyviä huulenheittoja.
Maanantait kuluivat rattoisasti,
nauru ylimmillään kattoon asti.
Lumikinokset ovat jo takanapäin,
nyt kurssikavereita kiitän näin:

Tilkuteltiin taas yhdessä
me erilaiset nuoret,
iäkkäämpää meillä on vain ”kuoret”.
Sain taas kanssanne iloa jakaa,
se hyviä muistoja kesäksi takaa.

Ps. Ei me olla keskusteltu palkoista,
vaan saamme taas iloitella
toukokuussa SPR:n talkoissa.

Olen Ulla Meskanen, opiston tuntiopettaja, opetusaiheena käsityöt.

Miun opetusaiheisiini kuuluu paljon tilkkutöitä ja pieniä ompeluksia. Nautin kovasti väreistä ja niiden sekoituksista, niinpä värjäys, batiikki ja kankaanpainata ovat ihania opetusaineita. Askartelunohjaajan ammattitauti pääsee vauhtiin paperitöissä ja kierrätyksessä. Virkkaus oli miun harrastus mut sekin muuttui työksi.

Nautin työssäni siitä, että saan ihmiset innostumaan, löytämään oman tyylin ja tavan käsityön tekemiseen. Voin sitten välittää kaikkia niitä oppeja ja ideoita muille.   

Opettajaksi minun ei pitänyt valmistua, vaan ohjaajaksi. Innostuksena ovat olleet askartelukurssien ohjaajat, siispä Riihimäen Askarteluohjaaja Opistoon.

Kiinnostus opettamisen teorioihin ja taiteeseen vei kesäyliopistosta Jyväskylän yliopistoon ja ulos sieltä ”hienosti” filosofian maisterina. Ihan sitten kuitenkin tuli miusta viimein ammattiopettaja.

Kurssilaisilta, opiskelijoilta, saan iloa ja voimaa myös omaan elämääni, siihen muuhunkin kuin käsityöhön. Heiltä oppii, että pitää ajatella toisin, muuttaa ajattelua, nähdä eritavoin, etsiä eri ratkaisuja.

Haluaisin oppia lisää hyvän ruoan laittoa, ehkä puutarhanhoitoa, kieliä, tietokoneen käyttöä, maalaamista, valokuvausta, kirjoittamista, entisöintiä, elektroniikkaa…apua! On niin paljon asioita, mutta työ haittaa harrastuksia!   

Jos en olisi opettaja, tekisin käsitöitä kotona, mutta se olisi yksin tosi tylsää. 

Mitähän jännää tuli ensi syksyksi luvattua…villapaitaideoita, taikalaatikoita, mehupillihimmeleitä, lisää virkkausta. Toivottavasti kaikissa kursseissa on jotain vanhaa, jotain uutta, hieman sinistä ja jännää.   

Ulla Meskanen

Jos sunnuntaina painaa jokin vaiva,
se häviää aivan varmasti maanantaina,
kun tilkkuamassa meitä on 15 naista
Luojalle kiitos – hyvin monenlaista.
Sovimme toisillemme kuin tilkut peittoon
ja AINA löytyy aihetta huulenheittoon.

Emme ainoastaan Nuppupeittoja laita,
käsistämme on lähtenyt moni SPR:n paita.
Toiset neulovat myös Äiti Teresa-peittoja,
jotkut tekevät ”vapaa-aikanaan” Unicef-keikkoja.

Joukoltamme hoituu myös lasten lapset,
eikä unhohduksiin jää vanhusten hapset.
Eivät kaikki teoistaan numeroa tee,
hiljaisesti vain toimiaan hoitelee.

Ohittaa ei voi ymmärtäväistä opettajaa,
joka pulinasta huolimatta tietoaan jakaa.
On opittu monia uusia tekniikoita,
mutta yhdessäoloa ei mikään voita!

PS! Ei me olla ainoastaan huulta heitelty,
vaan ainakin tuhat teho-osaston vauvaa peitoilla peitelty.

SV

Liikuntakurssien lisäksi aloitin sukututkimuksen ja tilkkutyön harrastuksen. Molemmat ovat yhä intohimoisesti mukana, vaikka en olekaan enää kursseilla. Syksyllä 2001 aloitin Työväenopistossa Käsityön taiteen perusopinnot ja jatkoin vielä kolme vuotta syventävillä opinnoilla. Syksyllä 2009 aloitin Hyväksi kotiompelijaksi -opinnot, jotka jatkuvat edelleen.

Käsityön taiteen perusopintojen ensimmäiset vuodet opiskeltiin erilaisia tekniikoita huovutuksesta ja pajun punonnasta kudontaan ja kankaan painantaan. Viimeiset vuodet tehtiin isompia projekteja. Aina piti tehdä tuotoksesta portfolio. Oman työn analysointia olen siis oppinut ja varmasti tekstiilisuunnitteluakin. Syksyllä 2007 meille tarjottiin vielä mahdollisuutta osallistua Työväenopiston oopperaproduktioon Hannu ja Kerttu. Suunnittelimme ja toteutimme solistien ja kuoron puvustuksen. Minä tein parini kanssa vaatteet noidalle. Näiden liki seitsemän opiskeluvuoden aikana minulla oli jatkuvasti toive oppia paremmin tekemään vaatteita, mutta aika ei riittänyt enää vaatetuskursseille. Meidän syventäviin opintoihimme kuului kyllä jakun valmistaminen. Kankaan pintakin piti jotenkin itse luoda. Tein paksusta vanutetusta villakankaasta intarsiatekniikalla jakun, joka minulla on päällä kuvassa. Näissä opinnoissani hain tukea sille omimmalle käsityöalalleni, joka edelleen on luova tilkkuilmaisu.

Nyt eläkkeellä olen viimeinkin opiskelemassa vaateompelua ja -suunnittelua eli mukana Hyväksi  kotiompelijaksi -opintokokonaisuudessa. Aloitimme hameesta ja puserosta ja nyt on meneillään housukurssi. Olen täysin hurahtanut housujen tekoon! Tein ensin inventaarin ja löysin kotoa 24 housut. Kaavakurssilla tehtyjen kaavojen avulla olen nyt pienentänyt jo neljät housut paremmin istuviksi. Kuosittelen peruskaavaa ja tarkistan sovitushousuilla onko kaava sopiva. Nyt olen tehnyt jo kolmet housut aivan valmiiksi ennen kuin päästään siihen lopulliseen työhön, jonka aion tehdä tilkkutyönä. Minulla on suunnaton määrä hienoja miesten pukujen näytepaloja, joista aion koota housut. Tämän teen siksi, etten tarvitse enää mitään tavanomaisia housuja. Ajattelin, että tilkkutyössä on jujua riittävästi.

Näitä opintoja on vielä jäljellä puolitoista vuotta. Keväällä aloitamme jakun tekoa ja syksyllä aion lopputyönä tehdä takin paksusta puuvillakankaasta, jonka toin Guatemalasta. Kankaasta tehdään siellä intiaanien hameita.

Vaateompelun lisäksi minulla on jatkuvasti meneillään tilkkutöitä. Kuulun kahteen tilkkukiltaan ja osallistun usein kotimaisiin ja kansainvälisiin kilpailuihin ja näyttelyihin. Järjestän Virroilla vuosittain tilkkufestivaalia ja olen sitä varten perustetun rekisteröidyn yhdistyksen puheenjohtaja. Ripustan edellisen kesän kurssitöiden näyttelyt ja avustan yksinäisiä näyttelyn pitäjiä, joten olen varsin harjaantunut näyttelyiden ripustaja. Minulla on oma tilkkutaidenäyttely toukokuussa Haminan kirjastogalleriassa yhdessä koulutoverini kanssa. Hän asettaa näytteille kudottuja seinätekstiilejä ja entisöityjä ja uusia huonekaluja. Näyttelyn nimi on Interiööri, sillä minunkin työni liittyvät sisustukseen. Olen viime vuosina tehnyt tilkkutöitä lähinnä sisustuskankaista, huonekaluvillasta, plyysistä, sametista tai verhokankaista, joita olen saanut runsain määrin. Ohessa on kuvia viime vuosien töistäni.

Teksti: Sirpa Mettänen

Sirpa Mettäsen tilkkutöitä esillä Opistotalossa, Helsinginkatu 26, 1. ja 2. krs aulassa 4.-27.2.