Olen jo pitkään ollut viehättynyt Pohjois-Thaimaan vuoristokansojen käsitöistä; kauniista kansanpuvuista, taidokkaista tilkkutöistä ja näyttävistä kirjonnoista.
Venäjä on yksi opiston työkauden teema-aiheista. Opistotalossa vietettiin Venäjä-päivää, syksyllä ommeltiin ortodoksiperinteeseen liittyviä sielunlämmittäjiä, on tututustuttu venäläisiin helmitöihin ja painettu maatuska-printtejä.
Opiskelijamme Sirpa Mettänen on pystyttänyt iloksemme tilkkutyönäyttelyn Herttoniemen sairaalan alulaan. Teemana on Villasta viskoosiin – tilkkutaidetta sisustuskankaista.
Kun olin pieni tyttö, minulla oli samettinen juhlamekko, jonka etumus oli kokonaan poimutettu ja poimut koottu hauskoiksi kuvioiksi.
Festival of Quilts tapahtuma kokoaa vuosittain tuhansia tilkkutöistä kiinnostuneita Englannin Birminghamiin, NEC messukeskukseen. Esillä oli yli tuhat tilkkutyötä, yksityisiä näyttelyjä ja valtavasti alan kauppoja tarjoamassa houkutuksia. Paljon kaunista ja mielenkiintoista katseltavaa.
Kurssin idea on lähtöisin kahdestakin lähteestä. Kurssilaiseni Riitta ehdotti, että mitäs jos saisi Zakka -kurssin? Samoihin aikoihin olin käynyt kollegani Minnan kanssa Japanissa ja sieltä löysimme mitä mielenkiintoisempia ja hassuimpia aiheita kursseille. Taloustarvikeosastolta löytyi suihkepullonsuoja, näytti ihan villakoiralta. Tosi Zakkaa!
Opi ja auta – tilkkupeite vauvalle –kurssin
kurssilainen “ Väräläiskä”
Jotain vanhaa, jotta keskeneräiset työt tulisivat tehtyä.
Jotain uutta; lisää uusia malleja, ideoita.
Jotain sinistä; aina hieman sinistä, se on minun väri.
Jotain jännää; yllätyksellistä, hauskuutta, sitä ei voi sanoin selittää.
Opi ja auta – tilkkupeite vauvalle -kurssi vie kurssilaisia jo niin mennessään, että yöunetkin vaihtuvat runoiluun.
Minusta tuli Työväenopiston kurssien suurkuluttaja, kun jäin vuodeksi vuorotteluvapaalle syksyllä 1997.