Heikki Laakso näyttää miten hopealangasta syntyy kierukka.

Kierukkasta sahataan lenkkejä.

Irtolenkkien liittäminen toisiinsa.

Valmiita koruja.

Virkkaus ja neulonta vaativat pitkiä, tapuisia ja sitkeitä kuituja, joita ovat esimerkiksi kaisla ja köynnöskasvit, kuten karhunköynnös, ”elämänlanka”, joka kiertyy puiden ja tukevien kasvien ympärille kasvaen jopa metrien mittaiseksi. Kudonnassa ja punonnassa voidaan käyttää myös ojista ja kosteikoista löytyvät osmankäämi, kurjenmiekka, vihvilät ja monet heinät. Helsingissä kasvien keräämiseen saattaa tarvita maanomistajan luvan. Lisää tietoa asiasta esim. Helsingin ymäpäristökeskuksen sivuilta.

Järvi- ja merikaisla on valmista kerättäväksi, kun se kukkii eli joskus juhannuksen tienoilla. Se nykäistään pohjasta joko veneestä käsin tai matalassa vedessä kahlaten. Muissa kasveissa keruuaika ei ole niin tarkka, mutta mitä pidemmiksi ne ovat ehtineet kasvaa, sen parempi. Eli ne kannattaa kerätä vasta loppukesästä. Parasta olisi, jos kasvit ehtisi kuivata (menee noin viikko) ja taas kostuttaa ennen kurssia, koska ne sitkistyvät tällä käsittelyllä.

Materiaali kuivataan ilmavassa paikassa auringolta suojassa. Jos joutuu turvautumaan sisätiloihin, kasveja on hyvä kostutella välillä, ettei kuivuminen tapahdu liian nopeasti. Kasvit säilytetään kuivana, ja kastellaan muutaman tunnin tai yhden yön yli ennen käyttöä märän pyyhkeen sisällä. Materiaalin on oltava kosteaa työstämisvaiheessa.

Olki on myös kaunis, kullanvärinen materiaali punontaan, kudontaan ja askarteluun. Sitä kannattaa loppukesästä kysellä viljelijöiltä. Tai talven jäljiltä voi purkaa linnuille tarkoitun lyhteen.

Mikäli kasvien tunnistaminen nimien perusteella on vaikeaa, voi vaikkapa kirjastosta lainata kasvikirjan ja tarkistaa kasvit siitä.

Heli Vihersaari

Seuraavaksi taiteltiin terapeuttisia sanomalehtinauhoja, joista punottiin suorapäätteistä palttinaa, johon saattoi tehdä paperinarupäätöksen tai opetella perinteisen apunauhapäättelyn ja parsimisen. Vinopäätteistä palttinaa joko suora- tai pykäreunaisena kokeiltiin tapetista – ja yhden lopputulos muistutti tuohi- ja toisen samettikoria ja kolmannen jotain muuta.

Viikonlopun aikana mielenkiinto kohdistui erityisesti paperikorujen tekemiseen ja tekniikoitahan niihin riittää: helmien pyörittely, pallon pujotus, hiirenpino, munkinvyö, leikkurityöskentely, tuulimyllytekniikka… ja lopputuloksena aivan ihania pieniä töitä.

Lopputuntumana todettiin, ettei mitään paperitavaraakaan voi heittää pois…mutta vain kauneimmat säilytetään . Rajansa kaikella!

 Teksti: Seija-Sisko Mustonen

Aluksi tutustuttiin vinopäätteiseen punontaan, jossa sai olla tarkkana, minkä nauhan kanssa vinot ja suorat nauhat oikein punoo. Piti olla tarkkana myös kulmien viisikulmioista eli pentagoneista ja jatkaa punomista muodostaen heksagoneja , huh-huh. Reunan päättelyssä tarvittiinkin jo hieman ”päättelykykyä”, että nauhat taipuivat oikein päin helposti ulkoapäin punottaviksi.

Seuraavaksi kokeiltiin suorapäätteistä heksagon-punontaa, johon tarvittiin kuteet. Kun kuteet saatiin paikoilleen, alkoi punonta sujua jo ”automaattisesti” näppituntumalla. Työtä saattoi ”tilkitä” erivärisillä nauhoilla ja kuusikulmioreikä muutti muotoaan vaikka tähdeksi.

Kurssilla saattoi kuulla kuinka aivot raksuttivat ja ratkaisivat ongelmia ja lopuksi kuulla tyytyväisyyden tunnot, kun työ valmistui. Työskentely oli sekä haastavaa että rentouttavaa.

Seuraavaksi kokeiltiin tuulimyllypunontaa, joka oli aivan toisentyyppistä punontaa kuin edellinen. Materiaaleina käytettiin mm. ylijäämätapettia, 70-luvulla Neuvostoliittoon vietyjen karamellien päällyspaperia, 70-luvun hyllypaperia, kahvipussinauhaa ja trikookudetta. Tulokset olivat hätkähdyttäviä, kaikki erilaisia -  tasoja ja koreja.

Lopuksi ihailimme kaikkien aikaansaannoksia ja saatoimme olla tyytyväisiä viikonlopun aherrukseen.

Seija-Sisko Mustonen

Mosaiikkikursseilla päällystämme kierrätysmateriaaleilla pöytiä, penkkejä, ruukkuja tai tarjottimia. On joku ahkera veneilijä päällystänyt moottorinkannenkin mosaiikilla ja peittänyt sivut vanhoin merikartoin decoupage-tekniikalla.

Betonikurssilla kurssilaisten mielikuvitus varsinaisesti puhkeaa kukkaan ja työt ovat toinen toistaan mielikuvituksellisempia. Suosituimpia ovat raparperinlehtilaatat tai-linnunjuoma-altaat. Parin illan aikana ehtii tehdä vain pienehköjä ”maistiaisia” tekniikasta, mutta pitkin kesää kurssin jälkeen olen saanut kuvia ja muuta sähköpostia. Innokkaimmat ovat valaneet monta säkkiä (a´25 kg) pienille rivitalopihoilleen laatoiksi, ruukuiksi ja koristeiksi.

Riitta Larne

Heksagonipunonta on yksi tyyppi kolmeen suuntaan punottavaa pintaa, jonka punontanauhat sitoutuvat toisiinsa nähden 60° kulmaan muodostaen kolmioita, joiden keskelle jää kuusikulmion muotoinen tyhjä tila (heksagoni).

Tällä tekniikalla tehtyjä esineitä on löydetty pääasiassa Aasiasta, Intiasta ja Kiinasta, mutta myös muualta, kuten USA:sta ja Saksasta.

Heksagonipunontaa on käytetty erilaisissa säilytyskoreissa, mm. kanojen kuljetuskoreissa, eläinten kuonokopissa, lumikengissä, kalanpyydyksissä, hatuissa, ruokatavaroiden säilytyksessä ja juustokehissä. Nykyisin heksagonipunontaa käytetään ennen kaikkea säilytys- ja koriste-esineissä.

Heksagonipunonta on meillä Suomessa verraten uusi tekniikka punontojen joukossa. Sitä voidaan valmistaa hyvin erilaisista materiaaleista, valmiiksi nauhamaisista tai nauhoiksi työstetyistä materiaaleista. Erilaiset kierrätysmateriaalit, kuten pakkausnauhat, pakkauspaperit, sanomalehdet, aaltopahvi jne. soveltuvat hyvin. Erityisen hyvää ja helppokäyttöistä heksagonipunonnassa on japanilainen Kami-paperinauha (Kamihimo).

Punontaan pääsee sisälle pienellä harjoittelulla ja tekniikka antaa mahdollisuudet toteuttaa monipuolisesti erikokoisia ja erimuotoisia esineitä. Kun tekniikkaan on päässyt sisälle, sormet syyhyävät aina vain uutta punottavaa…

Tuulimyllypunonta on myös suhteellisen uusi punontatekniikka Suomessa. Tässä tekniikassa nauhoista muodostuu pintaa solmimalla kaksi nauhaa toisiinsa. Solmu muodostaa neliön (tuulimyllyn), joka on muodostunut neljästä pienemmästä neliöstä. Työtä voidaan tehdä tasona, mutta lisäämällä laidat, saadaan korimainen muoto.

Materiaaleina käy samat materiaalit kuin heksagonipunonnassakin, mutta lisäksi tekstiilimateriaalit antavat aivan uuden ulottuvuuden. Tuulimyllypunonnalla voidaan punoa mainiosti pieni kesälaukku.

Näihin tekniikoihin voi tutustua työväenopiston eteläisen alueopiston Heksagon- ja tuulimyllypunonta-viikonloppukurssilla (koodi 101420) 19.2. ja 20.-21.3. Jos kiinnostuit, niin kysy lisää työväenopiston toimistosta p. 09 310 88610

Seija-Sisko Mustonen

Iltapäivällä sanomalehti voi olla jo muussa käytössä, se voi olla askartelualustana liimauksessa tai maalauksessa, siitä on voitu leikata kuvia ja tekstejä lasten kollaaseja varten tai revitty suikaleita liisterin kanssa muotoiltavaksi, tai hula-hameeksi. Sitä voi käyttää harjoittelumateriaalina treenatessa muodin huipulle…

Välillä sanomalehdestä taitellaan hattu tai toisinpäin aseteltuna siitä tulee biojätepussi. Yhtä kaikki, taas käytössä.

Sanomalehti on tämän ajan tuohi! Sanomalehti on mainio materiaali perinteiseen ja uudempaankin punontaan. Siitä taitellaan nauhoja ja niitä käytetään kuin tuohisiisnoja. Nauhan taittelun voi suunnitella niin, että nauhassa näkyy vain sarjakuvat tai jokin sivun väri. Taittelu tuntuu erikoiselta: se on pienen opettelun jälkeen hallittavissa, se on käsiä kuivattavaa ja muste tarttuu sormiin, mutta se on terapeuttista.

Esiäitiemme ja –isiemme tekniikka siirtyy uusille sukupolville kun sanomalehdestä, nykyaikaisesta materiaalista  punotaan vaikkapa palttinakori. Taidokas tekniikka ja kaunis muoto sopivat hyvin kestävän kehityksen henkeen ja nykyihmisen visuaaliseen maailmaan.

Ja kaikkein hienointa on se kokemus, miten käsillä tekeminen meihin jokaiseen vaikuttaa.

Kurssilla on vielä muutamia vapaita paikkoja. Jos kiinnostuit, niin kysy lisää työväenopiston toimistosta p. 09 310 88610  Paperinpunonta kierrätysmateriaaleista (koodi 101699) työväenopistossa, eteläisessä alueopistossa 9.4.-11.4.

Seija-Sisko Mustonen