Olen Ulla Meskanen, opiston tuntiopettaja, opetusaiheena käsityöt.

Miun opetusaiheisiini kuuluu paljon tilkkutöitä ja pieniä ompeluksia. Nautin kovasti väreistä ja niiden sekoituksista, niinpä värjäys, batiikki ja kankaanpainata ovat ihania opetusaineita. Askartelunohjaajan ammattitauti pääsee vauhtiin paperitöissä ja kierrätyksessä. Virkkaus oli miun harrastus mut sekin muuttui työksi.

Nautin työssäni siitä, että saan ihmiset innostumaan, löytämään oman tyylin ja tavan käsityön tekemiseen. Voin sitten välittää kaikkia niitä oppeja ja ideoita muille.   

Opettajaksi minun ei pitänyt valmistua, vaan ohjaajaksi. Innostuksena ovat olleet askartelukurssien ohjaajat, siispä Riihimäen Askarteluohjaaja Opistoon.

Kiinnostus opettamisen teorioihin ja taiteeseen vei kesäyliopistosta Jyväskylän yliopistoon ja ulos sieltä ”hienosti” filosofian maisterina. Ihan sitten kuitenkin tuli miusta viimein ammattiopettaja.

Kurssilaisilta, opiskelijoilta, saan iloa ja voimaa myös omaan elämääni, siihen muuhunkin kuin käsityöhön. Heiltä oppii, että pitää ajatella toisin, muuttaa ajattelua, nähdä eritavoin, etsiä eri ratkaisuja.

Haluaisin oppia lisää hyvän ruoan laittoa, ehkä puutarhanhoitoa, kieliä, tietokoneen käyttöä, maalaamista, valokuvausta, kirjoittamista, entisöintiä, elektroniikkaa…apua! On niin paljon asioita, mutta työ haittaa harrastuksia!   

Jos en olisi opettaja, tekisin käsitöitä kotona, mutta se olisi yksin tosi tylsää. 

Mitähän jännää tuli ensi syksyksi luvattua…villapaitaideoita, taikalaatikoita, mehupillihimmeleitä, lisää virkkausta. Toivottavasti kaikissa kursseissa on jotain vanhaa, jotain uutta, hieman sinistä ja jännää.   

Ulla Meskanen

Ystävyys on kuin pikkuinen ukko,
jolla on taskussa avain ja lukko,
niillä se sitoo ystävät yhteen
niinkuin maamies pellolla lyhteet.

Tarvikkeet:
korttikartonkia tai valmis korttipohja
askartelukartonkia
pitsiä tai koristenauhaa
paperikukkasia
liimaa ja/tai tarrateippiä
sydän –kuvioleikkuri
leimasinmustetta

Leikkaa korttikartongista 13 x 26cm kokoinen pala ja taita se kahtia. Tai käytä valmista kortti-pohjaa.
Leikkaa vaaleanpunaisesta kartongista 12 x 12cm kokoinen pala.
Leikkaa sydän-leikkurilla punaisesta paperista sydän-kuvioita ja liimaa ne vaaleanpunaiselle taustalle.
Hankaa kartongin reunat punaisella leimasinmusteella.
Kiinnitä pitsit sekä paperikukkaset.
Sekä kiinnitä korttipohjaan.

Monta sull´on ystävää
ja moni muistaa sinua,
anna olla sydämessäs´
pieni sija minulla.

Ohje: Mira Ekonen

Vanha suklaalaatikko on löytänyt uuden käytön ja uuden ulkonäön, sen sisään on paketoitu villasukat ja ulkokuori on koristeltu enkelein ja kakkupaperein. Laatikko on tuunattu vintage-tyyliin eli se on itse muokattu uuteen käyttöön, vanhanaikaisella tyylillä.

Vintage-sanaa käytetään retron rinnalla. Jossain määritelmässä retrolla tarkoitetaan esim. sisustuksessa vanhojen tai uusien, vanhalla mallilla tehtyjen kalusteiden ja sisustustuotteiden käyttöä uudessa ympäristössä. Sama sisustus muuttuu vintageksi, jos vanhat kalusteet ja sisustus ovat alkuperäisessä ympäristössään ja siellä asuu 70-vuotias asukas.

Vintage-kortteja, koristeita ja laatikoita valmistetaan paljon uusista materiaaleista. Askartelukaupoissa on paljon vanhantyylisiä skräppipapereita, nauhoja, nappeja ja muita asiaankuuluvia koristeita. Tuotteita voidaan myös ”vanhentaa” leimasinvärien avulla ja vintage-tyylisiä tuotteita leimaillaan aiheiltaan vanhanaikaisilla leimasimilla. Vintagelle ominaista on tietynlainen suunnittelemattomuus: leimaukset, nauhat, kuvat ja muut elementit lisätään siten kuin tuntuu ja näyttää hyvältä. Runsaus ja menneen ajan romantiikka ovat vintagelle ominaisia.

Enkelilaatikossa on käytetty hyödyksi jo olemassa olevia enkelin kuvia. Suklaan tekstit on tehty näkymättömiksi maalarinteipillä ja teippien päälle on kiinnitetty valkoista, paperista kakkupaperia. Laatikon luukku toimii hyvin ikkunana sen uudelle sisällölle. Pienillä, kekseliäillä keinoilla on saatu aikaan uusi ja uuteen tehtävään tarkoituksenmukainen tuote. Mutta tärkein on ajatus, vanhan tuotteen uudelleenkäyttö.

teksti Seija-Sisko Mustonen

Aluksi tutustuttiin vinopäätteiseen punontaan, jossa sai olla tarkkana, minkä nauhan kanssa vinot ja suorat nauhat oikein punoo. Piti olla tarkkana myös kulmien viisikulmioista eli pentagoneista ja jatkaa punomista muodostaen heksagoneja , huh-huh. Reunan päättelyssä tarvittiinkin jo hieman ”päättelykykyä”, että nauhat taipuivat oikein päin helposti ulkoapäin punottaviksi.

Seuraavaksi kokeiltiin suorapäätteistä heksagon-punontaa, johon tarvittiin kuteet. Kun kuteet saatiin paikoilleen, alkoi punonta sujua jo ”automaattisesti” näppituntumalla. Työtä saattoi ”tilkitä” erivärisillä nauhoilla ja kuusikulmioreikä muutti muotoaan vaikka tähdeksi.

Kurssilla saattoi kuulla kuinka aivot raksuttivat ja ratkaisivat ongelmia ja lopuksi kuulla tyytyväisyyden tunnot, kun työ valmistui. Työskentely oli sekä haastavaa että rentouttavaa.

Seuraavaksi kokeiltiin tuulimyllypunontaa, joka oli aivan toisentyyppistä punontaa kuin edellinen. Materiaaleina käytettiin mm. ylijäämätapettia, 70-luvulla Neuvostoliittoon vietyjen karamellien päällyspaperia, 70-luvun hyllypaperia, kahvipussinauhaa ja trikookudetta. Tulokset olivat hätkähdyttäviä, kaikki erilaisia -  tasoja ja koreja.

Lopuksi ihailimme kaikkien aikaansaannoksia ja saatoimme olla tyytyväisiä viikonlopun aherrukseen.

Seija-Sisko Mustonen

Tyhjentämisen jälkeen kuoret huuhdotaan ja päällystetään esimerkiksi Washi-paperilla (ns. japaninpaperilla) ja lopuksi lakataan kiiltäviksi.

Munaan voi myös laittaa silmun, josta sen voi ripustaa vaikka oksaan.

Heksagonipunonta on yksi tyyppi kolmeen suuntaan punottavaa pintaa, jonka punontanauhat sitoutuvat toisiinsa nähden 60° kulmaan muodostaen kolmioita, joiden keskelle jää kuusikulmion muotoinen tyhjä tila (heksagoni).

Tällä tekniikalla tehtyjä esineitä on löydetty pääasiassa Aasiasta, Intiasta ja Kiinasta, mutta myös muualta, kuten USA:sta ja Saksasta.

Heksagonipunontaa on käytetty erilaisissa säilytyskoreissa, mm. kanojen kuljetuskoreissa, eläinten kuonokopissa, lumikengissä, kalanpyydyksissä, hatuissa, ruokatavaroiden säilytyksessä ja juustokehissä. Nykyisin heksagonipunontaa käytetään ennen kaikkea säilytys- ja koriste-esineissä.

Heksagonipunonta on meillä Suomessa verraten uusi tekniikka punontojen joukossa. Sitä voidaan valmistaa hyvin erilaisista materiaaleista, valmiiksi nauhamaisista tai nauhoiksi työstetyistä materiaaleista. Erilaiset kierrätysmateriaalit, kuten pakkausnauhat, pakkauspaperit, sanomalehdet, aaltopahvi jne. soveltuvat hyvin. Erityisen hyvää ja helppokäyttöistä heksagonipunonnassa on japanilainen Kami-paperinauha (Kamihimo).

Punontaan pääsee sisälle pienellä harjoittelulla ja tekniikka antaa mahdollisuudet toteuttaa monipuolisesti erikokoisia ja erimuotoisia esineitä. Kun tekniikkaan on päässyt sisälle, sormet syyhyävät aina vain uutta punottavaa…

Tuulimyllypunonta on myös suhteellisen uusi punontatekniikka Suomessa. Tässä tekniikassa nauhoista muodostuu pintaa solmimalla kaksi nauhaa toisiinsa. Solmu muodostaa neliön (tuulimyllyn), joka on muodostunut neljästä pienemmästä neliöstä. Työtä voidaan tehdä tasona, mutta lisäämällä laidat, saadaan korimainen muoto.

Materiaaleina käy samat materiaalit kuin heksagonipunonnassakin, mutta lisäksi tekstiilimateriaalit antavat aivan uuden ulottuvuuden. Tuulimyllypunonnalla voidaan punoa mainiosti pieni kesälaukku.

Näihin tekniikoihin voi tutustua työväenopiston eteläisen alueopiston Heksagon- ja tuulimyllypunonta-viikonloppukurssilla (koodi 101420) 19.2. ja 20.-21.3. Jos kiinnostuit, niin kysy lisää työväenopiston toimistosta p. 09 310 88610

Seija-Sisko Mustonen

Iltapäivällä sanomalehti voi olla jo muussa käytössä, se voi olla askartelualustana liimauksessa tai maalauksessa, siitä on voitu leikata kuvia ja tekstejä lasten kollaaseja varten tai revitty suikaleita liisterin kanssa muotoiltavaksi, tai hula-hameeksi. Sitä voi käyttää harjoittelumateriaalina treenatessa muodin huipulle…

Välillä sanomalehdestä taitellaan hattu tai toisinpäin aseteltuna siitä tulee biojätepussi. Yhtä kaikki, taas käytössä.

Sanomalehti on tämän ajan tuohi! Sanomalehti on mainio materiaali perinteiseen ja uudempaankin punontaan. Siitä taitellaan nauhoja ja niitä käytetään kuin tuohisiisnoja. Nauhan taittelun voi suunnitella niin, että nauhassa näkyy vain sarjakuvat tai jokin sivun väri. Taittelu tuntuu erikoiselta: se on pienen opettelun jälkeen hallittavissa, se on käsiä kuivattavaa ja muste tarttuu sormiin, mutta se on terapeuttista.

Esiäitiemme ja –isiemme tekniikka siirtyy uusille sukupolville kun sanomalehdestä, nykyaikaisesta materiaalista  punotaan vaikkapa palttinakori. Taidokas tekniikka ja kaunis muoto sopivat hyvin kestävän kehityksen henkeen ja nykyihmisen visuaaliseen maailmaan.

Ja kaikkein hienointa on se kokemus, miten käsillä tekeminen meihin jokaiseen vaikuttaa.

Kurssilla on vielä muutamia vapaita paikkoja. Jos kiinnostuit, niin kysy lisää työväenopiston toimistosta p. 09 310 88610  Paperinpunonta kierrätysmateriaaleista (koodi 101699) työväenopistossa, eteläisessä alueopistossa 9.4.-11.4.

Seija-Sisko Mustonen

Kirjonsidontakurssilta saat valmiuksia niin länsimaiseen, perinteiseen  kirjansidontaan kuin  myös historiallisten lankaselkäisten kirjojen sitomiseen. Ilman kurssia on hankala päästä sitomisen alkuun sekä oikeiden materiaalien hankintaan.

Kirjansidonta on mielenkiintoista ja tarjoaa aina jotain uutta opittavaa monien mahdollisuuksien kirjosta, siihen on helppo jäädä koukkuun. Useat opiskelijat ovatkin jatkaneet sidontaharrastustaan kotona, yltäen taidoissaan liki ammattimaisiin mittoihin.

Soili Kokkonen