Jotain vanhaa, jotta keskeneräiset työt tulisivat tehtyä.
Jotain uutta; lisää uusia malleja, ideoita.
Jotain sinistä; aina hieman sinistä, se on minun väri.
Jotain jännää; yllätyksellistä, hauskuutta, sitä ei voi sanoin selittää.
Ystävyys on kuin pikkuinen ukko,
jolla on taskussa avain ja lukko,
niillä se sitoo ystävät yhteen
niinkuin maamies pellolla lyhteet.
Enkeli lentää liihottaa, kaikille onnea toivottaa. Näin toivotettiin vielä 40 vuotta sitten muistovihkoissa, jotka kiersivät ystäväpiirissä. Nyt sama enkeli katselee itse tuunatun laatikon kyljessä. Laatikko tuskin on 40 vuotta vanha, mutta käytetty se silti on.
Nyt on opeteltu kuusikulmiopunonta eli heksagon-punonta ja upeita tuotoksia saatiin aikaan.
Jokainen on varmaan joskus tyhjentänyt kananmunia puhaltamalla sisuksen pois munan päihin puhkaistuista reijistä. Se on edelleen käyttökelpoinen tapa, mutta vähemmällä puhkumisella pääsee, kun käyttää tarkoitukseen kehitettyä pientä pumppua.
Mitä ihmettä ovat heksagoni ja tuulimyllypunonta, mistä ne tehdään ja mitä niillä voi saada aikaan?
Sanomalehti on melko moneksi taipuvaa tavaraa. Aamulla kun sanomalehti putoaa postilaatikkoon, sen uutuudentuoksu ja tuoreus tarttuu ja herättää uuteen aamuun. Aamiaista syödessä ja samalla lehteä lukiessa karttuu tietoni päivän tapahtumista ja tapahtuneiden asioiden ustoista. Sanomalehti viisastuttaa, ajattelen.
Onnistumisen ja ilon tunne on silminnähtävää, kun epämääräinen paperipino, pahvit, liimat, langat ja kluutit muuntuvat useiden työvaiheiden jälkeen ensimmäiseksi itse tehdyksi kirjaksi.