Artikkeli tuli vastaan Omin käsin –lehdestä 2/1955. Mielenkiintoni heräsi ja en malttanut sitä olla kopioimatta otteita tähän. Onhan siinä artikkelissa monitahoisia ajatuksia juuri tähänkin päivään sopivaa.

Artikkeli jatkuu….  ”Huoneen hiljaisuus jo tyynnyttää arkisen aherruksen monitahoisuudessa kiristyneitä hermoja. Radiosta kuuluu hyvää musiikkia. Valkoinen lanka kiertyy sormissamme hohtavan valkoiseksi pitsiksi, jonka puhtaus häivyttää vähin erin sielustamme kaikenlaista päivien menon jättämää jälkeä. Mieli tasaantuu. Alitajunta kehittelee hiljalleen asioita, jotka ovat jääneet odottamaan kypsymistään.

Ja valmista tulee. Sentti sentiltä, metri metriltä syntyy valkoista pitsiä moninaiseen käyttöön. Ei ole syytä punnertaa ylen suuritöisten, 10-15-20:kin sentin levyisten pitsien kimpussa, joiden teossa taitavat virkkaajat vuosisadan alussa kilpailivat. Ajan muoti kallistuu kapeisiin, nopeasti valmistuviin lajeihin. Niissä on hauskoja ja viihdyttäviä malleja, joita katselee mielellään lakanoittensa ja tyynyliinojensa somisteena. Ainahan ajan hammas kalvaa ja kuluttaa liinavaatevarastoa, uusiminen on välttämätöntä. Meitä on olemassa vielä sellaisiakin liinavaatteiden tarvitsijoita tässä maassa, joiden mielestä itse virkattu pisti on – ellei nyt ainoa, niin ainakin ensisijainen tapa somistaa valkoisia lakanoita ja tyynyliinoja.

Mutta paljon enemmän meidän päivinämme on kenties niitä nuoria naisia, jotka eivät kaipaa käsityötä vapaailtansa seuraksi.  Savuke on rattoisampi ja vaivattomampi toveri. Ei ole kuultu puhuttavankaan niistä ajoista, jolloin äiti ei sietänyt nähdä tyttäriään toimettomana. – ei edes rentoutumisen hetkenä. Hänen usein toistuva ohjeensa oli ”Toimittakaa käsillänne jotakin hyvää, että teille olisi tarvitsevalle jakamista”. Käsityön on välttämätön seuratoveri ja – kunhan siihen perehtyy – mieluinenkin. Pitsinvirkkuu oli suosituimpia käsitöitä. Se seurasi mukana matkalla ja vierailuille, sehän vei niin vähän tilaa käsilaukussa. Ahkerien käsien tuotteena valmistui laatikkoon kerä pitsiä toisensa jälkeen. Sieltä oli mukava ottaa valmista, kun tarvittiin omiin myymeihin tai jonkun sukulaisen tai tuttavan kodin varusteluihin liinavaatteiden somisteita. Näppärä nimipäivä- tai joululahjakin tuollainen pehmeä itse tehty pitsikäärö oli. Ja on edelleen. Siinä kohden ei ole muutosta tapahtunut…”

”… On tainnut jo vuosilukukin muuttua siitä kun eräänä kotoisen hiljaisena rentoutumisiltana pitsinvirkkuu kädessä kuuntelin radiokeskustelua ”Samat oikeudet, samat velvollisuudet.” Kolme erittäin arvovaltaista virkanaista ja yksi mies valottavat alati tuoretta kysymystä naisen ja miehen oikeuksista ja velvollisuuksista. Kavaljeeri-professori suhtautui naisten lausuntoihin erittäin sympaattisesti ja kohteliaasti, toisinaan leikillisestikin ”Ei sentään ole tarkoitus, että miehetkään istuisivat sohvannurkassa ja virkkaisivat pitsiä?” hän mm. kysyi. …”

”Virkkuu on erinomainen rentoutuskeino. Äidiltä peritty. Miksi emme sallisi myös nykyajan monipuuhaisen virkanaisen joskus koota itseään ja siivota sieluaan hohtavan puhtaan valkoisen virkkuutyön avulla…” Kirjoittaa ValKI

Olisi kiva jos kommentoisit, mikä käsityö sinua rentouttaa? Mitä siihen samanaikaisesti liittyy?

Outi Honkimaa

Käsityökahvilassa kokeillaan koukkuamisen tekniikkaa, sen muunnoksia ja mahdollisuuksia. Ota mukaan oma koukkuamiskoukku ja lankaa. Koukkuamiskoukku näyttää liian pitkältä virkkuukoukulta. Rajoitettu määrä lankaa on käytettävissä myös paikan päällä. Kahviosta voi ostaa kahvia/teetä ja keksiä. Käsityökahvilaan ei tarvitse ilmoittautua. Tervetuloa!

To 3.11. Pukeutuminen ja sen tutkimuksen monimuotoistuminen sekä uskonto, etnisyys ja muodit maahanmuuttajien pukeutumisessa
Työväenopistossa alkaa Kahisevasta kansainväliseen – pukeutumisen monimuotoistuminen Suomessa -luentosarja Opistotalon Viipurinsalissa (Helsinginkatu 26) klo 16.50–18.20. Luennoitsija FT, dosentti Ritva Koskennurmi-Sivonen.

Ke 9.11. Pukeutumisen iloa talvisiin juhliin!
Työväenopiston luentosarja Pukeutumisneuvoja vuodenaikojen mukaan. Malmitalon juhlasali (Ala-Malmin tori 1) klo 18.30–20. Pukeutumisneuvoja, värikonsulentti, kouluttaja Merja Sirén luennoi.

To 10.11. Kahisevasta kansainväliseen – pukeutumisen monimuotoistuminen Suomessa
Työväenopiston luentojen aiheena ovat Romanien pukeutumiskulttuuri, luennoitsijana erikoissuunnittelija Malla Laiti ja Suomen saamenpuvut, luennoitsijana FM Minna Majanen. Opistotalo, Viipurinsali (Helsinginkatu 26) klo 16.50–18.20.

Pe 11.11. Koukkuamisen salat 
Opistotalon käsityökahvilassa kokeillaan koukkuamisen tekniikkaa, sen muunnoksia ja mahdollisuuksia käsityönopettaja Johanna Oksanen-Lyytikäinen johdolla. Opistotalo, neuvotteluhuone 2. krs (Helsinginkatu 26) klo 17–19.15. Materiaaleista peritään pieni maksu, myös omia materiaaleja voi käyttää.

Pe 11.11. Turkkilainen kirjonta /Turkish Embroidery
Työväenopiston englanninkielinen luento Turkin tekstiilihistoriasta. Asiantuntijana Marmaran yliopiston apulaisprofessori Cigdem Cini Istanbulista. Oulunkylätalo (Kylänvanhimmantie 25) klo 17–18.30. Turkkilaisen käsityön viikonloppu jatkuu työpajalla lauantaina ja sunnuntaina Rajametsäntie 32, opetushuoneisto ja se järjestetään yhteistyössä Tyyne-Kerttu Virkki -säätiön kanssa. Luennolle on vapaa pääsy, työpajaan ilmoittaudutaan puh. 09 31088610.
Explore Turkish Embroidery with Cigdem Cini from Marmara University in Istanbul. At the workshop you can embroider a small piece which can be used to make a small bag.
The Workshop starts with a lesson on Fri 11.11. at 17-18.30, Oulunkylätalo, Kylänvanhimmantie 25.

Olen Ulla Meskanen, opiston tuntiopettaja, opetusaiheena käsityöt.

Miun opetusaiheisiini kuuluu paljon tilkkutöitä ja pieniä ompeluksia. Nautin kovasti väreistä ja niiden sekoituksista, niinpä värjäys, batiikki ja kankaanpainata ovat ihania opetusaineita. Askartelunohjaajan ammattitauti pääsee vauhtiin paperitöissä ja kierrätyksessä. Virkkaus oli miun harrastus mut sekin muuttui työksi.

Nautin työssäni siitä, että saan ihmiset innostumaan, löytämään oman tyylin ja tavan käsityön tekemiseen. Voin sitten välittää kaikkia niitä oppeja ja ideoita muille.   

Opettajaksi minun ei pitänyt valmistua, vaan ohjaajaksi. Innostuksena ovat olleet askartelukurssien ohjaajat, siispä Riihimäen Askarteluohjaaja Opistoon.

Kiinnostus opettamisen teorioihin ja taiteeseen vei kesäyliopistosta Jyväskylän yliopistoon ja ulos sieltä ”hienosti” filosofian maisterina. Ihan sitten kuitenkin tuli miusta viimein ammattiopettaja.

Kurssilaisilta, opiskelijoilta, saan iloa ja voimaa myös omaan elämääni, siihen muuhunkin kuin käsityöhön. Heiltä oppii, että pitää ajatella toisin, muuttaa ajattelua, nähdä eritavoin, etsiä eri ratkaisuja.

Haluaisin oppia lisää hyvän ruoan laittoa, ehkä puutarhanhoitoa, kieliä, tietokoneen käyttöä, maalaamista, valokuvausta, kirjoittamista, entisöintiä, elektroniikkaa…apua! On niin paljon asioita, mutta työ haittaa harrastuksia!   

Jos en olisi opettaja, tekisin käsitöitä kotona, mutta se olisi yksin tosi tylsää. 

Mitähän jännää tuli ensi syksyksi luvattua…villapaitaideoita, taikalaatikoita, mehupillihimmeleitä, lisää virkkausta. Toivottavasti kaikissa kursseissa on jotain vanhaa, jotain uutta, hieman sinistä ja jännää.   

Ulla Meskanen

Työväenopisto osallistui tapahtumaan veden teemalla. Kävijät saivat nauttia Itämeri-aiheisista minitekstiileistä, joita käsityöopiskelijat ja opettajat olivat valmistaneet lukukauden 2010–2011 aikana eri käsityökursseilla. Lisäksi ohjelmassa oli käsityöpajoja helmien tekemisestä ja isoäidinneliöiden virkkauksesta. Kuvataideopetus esitteli kuinka esim. parittomia ja rikkinäisistä astioita voi kierrättää mosaiikkitöissä. Teatteri-ilmaisu tarjosi varjoteatterinukkien valmistusta ja kierrätyshenkisen teatteriesityksen ”Merenneito eli Pieni merisiivooja”, johon myös yleisö sai ottaa osaa. Kotitalous esitteli uutta keittiökompostoria ja itselleen sai taitella sanomalehdistä biojätepussin. Vesi kiertää -teemalla sai vinkkejä itse tehtyjen makuvesien tekoon ja tietoutta Itämeren tilasta. Kotitalouden yrttitunnistuskilpailuun osallistui 207 kävijää, joista reilu puolet oli alle 40-vuotiaita.

Neljättä kertaa järjestetty Kierrätystehdas sai runsaasti positiivista palautetta erityisesti hyvästä yhteistyöhengestä ja fiiliksestä. Sen Kauppatorilla esittäytyi noin 60 kierrätysalan yritystä. Lavalla nähtiin ohjelmaa lähes tauotta muotinäytöksistä taiteellisiin esityksiin ja teatteriesityksistä työnäytöksiin.

Suositulle Ilmaistorille sai tuoda itselle tarpeettomia vaatteita sekä tavaroita ja viedä maksutta mukanaan mitä halusi. Yli jääneet tavarat on toimitettu Kierrätyskeskukseen. Energia-aiheisessa seminaarissa sai tietoa mm. kodin energiansäästökeinoista.

Tapahtuman järjesti Kierrätystehdas ry, jonka puheenjohtaja Mirjami Malleus-Lemettinen totesi, että tapahtumassa on neljän vuoden aikana tapahtunut hurjaa kehitystä. Tuotantopäällikkö Lauri Helle oli erityisen iloinen siitä, että kierrätysasiat tuntuvat nykyään kiinnostavan koko kansaa, eikä kyse ole enää mistään marginaali-ilmiöstä.

Kierrätystehdas-tapahtumasta saa lisätietoja osoitteessa www.kierratystehdas.fi

Tapahtuma järjestetään seuraavan kerran 5.-6.5.2012, jolloin se pitää 5-vuotissynttäreitä. Työväenopisto ja tapahtuman järjestäjät kiittävät kaikkia tapahtumaan osallistuneita.

Outi Honkimaa

Oulunkylätalon käsityöluokasta on jo muutamana vuotena kuulunut talvisena lauantaina saksien suhinaa, ompelukoneen surinaa ja neulepuikkojen kilinää.

Nukkeja Unicefille
Ompelemme Anna ja Toivo -nukkeja Unicefille. Kaikki nuket ommellaan samalla kaavalla ja jalan saumaan upotetaan Unicef-merkki. Kukin saa muokata nuken mieleisekseen kasvoilla, hiuksilla ja vaatteilla. Nukkeen liitetään kortti, johon sen tekijä kirjoittaa nuken nimen ja halutessaan omat yhteystietonsa. Valmiit nuket lahjoitetaan Unicefille, joka järjestää nukeille “adoption” eli ihmiset voivat lunastaa nukkeja 20 eurolla, millä yksi lapsi saa tarpeelliset rokotukset. Nuken uudesta kodista voidaan lähettää tekijälle postia ja kertoa esim. kuka nukella nyt leikkii ja missä se on.

Tilkkuja Äiti-Teresalle
Päivän aikana on myös mahdollista neuloa tilkkuja, joista läntisessä alueopistossa kootaan peitteitä jaettavaksi hyväntekeväisyyteen. Neulominen on helppoa ja sen voi aloittaa, vaikka ei vielä osaisikaan. Jos sinulla on omat noin numeroa 3 olevat puikot, niin ota mukaan, mutta ilmankin voi tulla.

Kissatyynyjä
Kolmantena hyväntekeväisyyden kohteena ovat eläimet. Käsityöluokissa syntyy vuodessa säkeitäin pientä tekstiilisilppua mm. saumuriompelusta. Opistossa silput kerätään talteen ja niillä täytetään tyynyjä, jotka päätyvät löytöeläintaloihin yms. eläimien makuualustoiksi. Tyynynpäälliset ommellaan lahjoituskankaista.

Kaikki edelläoleva pyritään valmistamaan kierrätysmateriaalista. Jokainen voi siis osallistumalla auttaa vähäosaisia ihmisiä ja eläimiä ja samalla maapalloa, kun jätettä menee vähemmän kaatopaikalle. Opistolaisyhdistys tarjoaa auttajille kahvit.

Aina on oikein tehdä käsitöitä, oli se sitten pehmeistä tai kovista materiaaleista, nopeatekoinen tai hitaammin valmistuva työ.

Syksyllä neulottiin aina oikein eli edestakaisneulosta.  Kurssin nimi oli neulo oikeaa ja nurjaa -suoraan, vinoon ja ristiin. Siinäpä haastetta kerrakseen!

Aluksi neulottiin varjoihin kätkeytyviä kuvioita varjoneulonnalla, sitten kolmiulotteista muotoa silmukoita poimimalla, karambolan muotoa, siirtyviä ruutuja ja vuorottaisia raitoja, vinoja raitoja ja siksakia. Vielä käärmemäistä luikertelua osittaisella neulonnalla ja vähän vielä röyhelöä.

Välillä piti miettiä ”pää höyryten”, miten tämä ja tämä kohta neulotaan. Välillä ei taas millään malttanut lopettaa kun piti neuloa vielä tämä kohta ja tämä kohta. Se oli varsinaista dementian ehkäisyä. Kurssilla syntyi kymmenittäin upeita kaulaliinoja, niistä riitti lahjapaketteihin ja omaan käyttöön.

Vielä saattoi jäädä pohtimaa -  aina oikein vai aina nurin?

Seija-Sisko Mustonen

Dominoneulonnalla on kokeiltu monenmoista muotoa ja kokoa ja monenlaisia lankoja. Pieniä dominoruutuja yhdistellen valmistuu tyynynpäällisiä, lapasia, jakkuja ja peitteitä. Vähän suurempia neliöitä yhdistellen syntyy taas huiveja ja villatakkeja. Dominoneliö on muotoutunut yksiosaisesta myös kaksi-, kolmi- ja neliosaiseksi malliksi sekä kolmioksi.

Myös muita neliöitä, kolmioita, suorakaiteita ja suunnikkaita on kokeiltu ja niistä on valmistumassa tossuja ja tyynynpäällisiä. Välillä suunnitellaan ja lasketaan ja välillä opetellaan, kuinka saadaan selville kolmion lyhyen sivun poimittava silmukkamäärä kun hypotenuusan silmukkamäärä tiedetään! Oliko tämä sittenkin matematiikkaa vai geometriaa… se on käsityötä.

Sitten taas miettimään, poiminko silmukat seuraavaa kappaletta varten vai ompelenko sauman kiinni myöhemmin, kenties voin poimia silmukan kerrallaan ja kiinnittää tämän jo neulomisvaiheessa?

Seija-Sisko Mustonen

Jotkut kurssit ovat niin suosittuja, että paikat menivät hetkessä. Osalla kevään kursseista jatkavat syksyn opiskelijat ennakko-ilmoittautumisen kautta. Mutta paljon mukavia kursseja on vielä kaikkien ulottuvilla.

Heti tammikuussa pääsee vaikkapa nypläämään pitsiä, neulomaan dominoneuleita, tutustumaan tilkkutöihin, ompelemaan kansallispukua tai perehtymään ompelukoneen käyttöön. Voi myös piipahtaa Opistotalon käsityökahvilassa, antaa aikaansa hyväntekeväisyyteen tai tutustua muualta Suomeen tulleisiin vaateompelun lomassa. Uusia kursseja alkaa pitkin kevättä.

Tutustu opiston opetusohjelmaan netissä https://ilmonet.fi tai  opiston nettisivuilla Painetun ohjelman voit noutaa opistolta tai kirjastosta.

Ilmoittautua voit Ilmonetin kautta, opiston toimistoissa tai puhelimitse numeroon 09 310 88610. Käsityönopettajat antavat opintoneuvontaa päivystysaikoinaan.

Neulakinnas, neulasukka tai neulapipo neulotaan tylppää neulaa käyttäen langanpätkistä. Työ aloitetaan kärjestä ja edetään vartta kohti.
Suomessa on käytetty tylppäkärkisiä kintaita ja Ruotsissa pyöreäkärkisiä. Yleisimmät tekniikat, joita Suomessa on käytetty, ovat suomalaisittain, ruotsalaisittain ja venäläisittäin neulominen.

Neulakinnastekniikassa vaikeinta on aloitus: se, miten saadaan tyhjästä luotua lankalenkkejä, jotka pysyvät koossa niin kauan, kunnes seuraava kerros sitoo edelliset lopullisesti työhön. Neulakinnas on tiivistä ja hitaampaa kuin puikoilla neulominen. Puikoilla neulominen alkoi yleistyä Suomessa vasta renessanssin aikana, se kun oli monta kertaa nopeampi työtapa kuin neulalla neulominen. Vähitellen neulalla neulominen hävisi kokonaan Länsi-Suomesta, mutta itäsuomalaiset uroot käyttivät neulakintaita metsätöissä näihin päiviin saakka. Sana ‘neuloa’ jäi käyttöön, vaikka puikot eivät olekaan tylppäkärkinen ja paksu puinen, luinen tai metallinen neula.

Opistossa on useita neulakinnastekniikan opettajia, ja jokaisella on oma tapansa opettaa. Itse opetan mieluiten ruotsalaista, pyöreää aloitusta, vaikka se on ehkä hankalin tapa aloittaa. Samaa aloitusta voi kuitenkin käyttää sekä pyöreään että tasaiseen aloitukseen, jälkimmäisessä vain sulkee aloituslenkin. Neulakintaassa on kuitenkin useita tekniikoita, ja pistojakin tuhansia. Ei pidä luovuttaa, jollei heti opi! Kohtuullisen yrittämisen jälkeen kannattaa kokeilla aloitusta jollakin toisella tavalla. Muistin virkistämiseksi ammoin käydyn kurssin jälkeen kannattaa vaikka katsella Krista Vajannon videoita osoitteessa www.vajanto.net tai selata eri tekniikoita osoitteessa www.neulakintaat.fi.

Terveisin Satu Hovi