Maatuska-nukke on samalla kertaa koriste-esine ja innostava lelu; kun nuken jakaa kahtia, en sisällä on aina pienmpi nukke, jonka voi taas jakaa ja katsoa, kuinka pieni on se kaikkein pienin. Jos nukkeja on useita sarjoja, on haastavaa osata laittaa oikeat nuket sisäkkäin.

Maatuska-nukke on muuttanut muotoaan, kun eri kulttuurit ovat käyttäneet sitä kuva-aiheena.
Maatuska, maatuska! -kurssilla muokataan aihetta omien ideoiden pohjalta: painetaan, piirretään, koristellaan ja kirjotaan käsin tai koneella halutulla tavalla. Valmistetaan esim. persoonallisia koruja, tyynyjä tai kännykkäpusseja.  Ryhmän käytössä on painoseulaan valotettuja Maatuska-kuvia.

Sirpalle sisustus- ja vaatetuskankaat ovat kertyneet pääosin lahjoituksina ja kirpputoreilta. Osaa hän on jatkotyöstänyt painamalla ja värjäämällä.

Avajaisia juhlittiin maanantaina 2.1. ja paikalla oli 30-40 vierasta. Näyttelyyn liittyy kansio, jossa on tarkemmat tiedot kustakin työstä.

Kannattaa käydä katsomassa!

Riitta Grönroos oli opettajana, kun metalli taipui applikaatioiksi. Kuparia, alumiinia, tinaa tai messinkiä voi käyttää ohuena levynä tai verkkona. Korvikkeina käyvät ruokien pakkaamiseen käytetyt metallit tai metallimaiset aineet. Pohjana käytetään tukevaa kangasta, sen alle voi laittaa vaikkapa vanua. Erilaisia ohuita metallilevyjä työstetään esim. kuumentamalla, pakottamalla, maalaamalla ja ompelukoneella reijittämällä. Ne kiinnitetään alustaan ja päällimmäiseksi voi laittaa vaikkapa tylliä tai sifonkia. Koristeita tikataan ja kiinnitetään koneella tai käsin.

Kurssi järjestettiin nyt ensimmäisen kerran ja ehkä syksyllä uudelleen. Opiskelijoiden sanoin: “Kurssi oli upea!” Hienoja olivat myös kurssilla syntyneet työt.

Pirjo Kantolan kortin pohjamateriaalina on siivousliina, joka on aurinkovärjätty.

Salme Marttio valmisti upean rannekorun.

Erja Mönttisen perhoset lentelevät kirjankansissa. Lopputulos on monen kurssin yhteistyö, sillä kansissa on värjäystä, aurinkovärjäystä sekä seulalla painettuja kuvioita.

Siru Heliö teki kannet kurssimuistiinpanojen kansioon.

Inga Pihlhjerta

Opiston turkkilaisen käsityön viikonloppu alkoi perjantai-iltana Oulunkylätalossa pidetyllä englanninkielisellä luennolla, jossa turkkilainen asiantuntijamme kertoi erilaisista kirjonnoista ja niiden käyttötavoista turkkilaisissa tekstiileissä. Apulaisprofessori Cigdem Cini opettaa kirjontaa Istanbulissa Marmaran yliopistossa.
Hän luokitteli kirjonnat kolmeen lohkoon; kansan käyttämiin, hovin käyttämiin ja toreilla myytäviin. Hovikäyttöön kirjonnat ovat usen metallilangoin ommeltuja ja kansankirjonnoissa näkyy paikallisuus.
Kirjonta on ollut olennainen osa elämää, kapiot ovat olleet tärkeät ja kirjonta liittyy tiiviisti myös hää- ja kylpyläperinteisiin, lapsen saamiseen ja hautajaisiin. Nykyisin kirjontatuotteet ovat suosittu keräilykohde.

Lauantaina ja sunnuntaina Rajametsäntien opetushuoneistossa 11 innokasta opiskelijaa opetteli ompelemaan erilaisia pistoja ja perehtyi kirjontaan ihan käytännössä professori Cinin opastuksella. Mukana oli monta aikuisopettajaa.

Turkkilaisen käsityön viikonloppu järjestettiin yhteistyössä Tyyne-Kerttu Virkki Säätiön kanssa ja Turkin lentoyhtiön tuella.

Yksi kirjoittaa muistonsa elämäkerralliseksi tarinaksi, toinen kokoaa valokuvakansiota. Käsityön harrastaja luo elämästään sormin hypisteltävän, katselemaan kutsuvan ja mielikuvia virittävän tekstiilityön.

Kirsti Soukan ja Liisa Lauerman vetämä tekstiilikirjakurssi alkoi kahden kerran johdannolla, jossa muistoja viriteltiin lempeästi, luovasti, kollaasimaisesti. Keitä ovatkaan oman elämäni tärkeät ihmiset, paikat, lemmikit, arjen ilmiöt. Mitä ovat suvun lahjat minulle: tanssitaito, kesät mummolassa, utelias ja oppiva mieli, rakkaus luontoon ja eläimiin? Entä mitä omista muistoista haluaisin esittää esimerkiksi neljän aukeaman tekstiilikirjassa? Miten rajata esiin se tällä hetkellä itseä puhuttelevin ja tärkein?

Liisa Lauerman vetämän johdannon jälkeen kurssilaiset valitsivat oman teemansa ja Kirsti Soukan ohjauksessa tekstiilikirja sai muotonsa. Aihe lähti viemään työskentelyä. Materiaalit valikoituivat oman teeman pohjalta. Rakas jokavuotinen perheen lomanviettopaikka Välimerellä kutsui tekijäänsä yllättävästi ompelemaan merensiniselle kankaalle kimmelteleviä paljetteja, vaikka: ”En ole yhtään paljetti-ihminen!”. Monitaitoisen isoisän tarina tallentui rouhealle säkkikankaalle. Isän ottamat kuvat siirtyivät äidin vanhoille, värjätyille lakanoille ja lapsuudesta kumpusivat pastellit, onnelliset sävyt.  Yhteiset aamuhetket oman rakkaan kanssa sanomalehden ja kahvin äärellä näkyvät sanomalehti- ja kangassuikaleiden harmonisena raidastona.

Kirjoissa käytettiin myös kankaalle silitettyjä valokuvia ja muita kuvia. Elli- koira asettui viehkoille kankaille, koska oli eläissään hyvin ladylike, suvun eteenpäin pyrkivät naiset itse värjätylle raakasilkille. Mukaan pääsivät äidin vihkisormus ja käsityöt, lempilevyn (vanha vinyyli) kuva, muistot sotalapsiajoilta. Oman elämän matkat nuoruuden liftausreissuista kotimaassa eri maanosiin ja mantereille.  Innostuneet kurssilaiset kokivat, että käsin tekemisen hitaus antaa ajatusten rauhassa pyöriä aiheen ympärillä.  ”Meditatiivista ja rauhoittavaa!”

Liisa Lauerma

To 3.11. Pukeutuminen ja sen tutkimuksen monimuotoistuminen sekä uskonto, etnisyys ja muodit maahanmuuttajien pukeutumisessa
Työväenopistossa alkaa Kahisevasta kansainväliseen – pukeutumisen monimuotoistuminen Suomessa -luentosarja Opistotalon Viipurinsalissa (Helsinginkatu 26) klo 16.50–18.20. Luennoitsija FT, dosentti Ritva Koskennurmi-Sivonen.

Ke 9.11. Pukeutumisen iloa talvisiin juhliin!
Työväenopiston luentosarja Pukeutumisneuvoja vuodenaikojen mukaan. Malmitalon juhlasali (Ala-Malmin tori 1) klo 18.30–20. Pukeutumisneuvoja, värikonsulentti, kouluttaja Merja Sirén luennoi.

To 10.11. Kahisevasta kansainväliseen – pukeutumisen monimuotoistuminen Suomessa
Työväenopiston luentojen aiheena ovat Romanien pukeutumiskulttuuri, luennoitsijana erikoissuunnittelija Malla Laiti ja Suomen saamenpuvut, luennoitsijana FM Minna Majanen. Opistotalo, Viipurinsali (Helsinginkatu 26) klo 16.50–18.20.

Pe 11.11. Koukkuamisen salat 
Opistotalon käsityökahvilassa kokeillaan koukkuamisen tekniikkaa, sen muunnoksia ja mahdollisuuksia käsityönopettaja Johanna Oksanen-Lyytikäinen johdolla. Opistotalo, neuvotteluhuone 2. krs (Helsinginkatu 26) klo 17–19.15. Materiaaleista peritään pieni maksu, myös omia materiaaleja voi käyttää.

Pe 11.11. Turkkilainen kirjonta /Turkish Embroidery
Työväenopiston englanninkielinen luento Turkin tekstiilihistoriasta. Asiantuntijana Marmaran yliopiston apulaisprofessori Cigdem Cini Istanbulista. Oulunkylätalo (Kylänvanhimmantie 25) klo 17–18.30. Turkkilaisen käsityön viikonloppu jatkuu työpajalla lauantaina ja sunnuntaina Rajametsäntie 32, opetushuoneisto ja se järjestetään yhteistyössä Tyyne-Kerttu Virkki -säätiön kanssa. Luennolle on vapaa pääsy, työpajaan ilmoittaudutaan puh. 09 31088610.
Explore Turkish Embroidery with Cigdem Cini from Marmara University in Istanbul. At the workshop you can embroider a small piece which can be used to make a small bag.
The Workshop starts with a lesson on Fri 11.11. at 17-18.30, Oulunkylätalo, Kylänvanhimmantie 25.

http://www.hel.fi/hki/Sto/fi/uutiset/uutiset_+k_sity_kursseille+mahtuu+mukaan

Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uusi käsityöharrastus! Tervetuloa mukaan!

Smokkipoimutuksessa poimuttavat etupistot ovat aivan tarkasti kohdakkain. Opistolle on hankittu laite, jolla pieniä poimutelmia voi tehdä ihan konkreettisesti käden käänteessä. Toki lankojen pujoittamiseen menee aikaa, mutta poimulankojen “ompeleminen” tapahtuu yhtäaikaa monella neulaalla, kun pyörästä käännetään.

Smokkipoimutuskurssilla opit poimuttamaan ompelukoneella ja voit kokeilla opiston poimuja ja pieniä laskoksia tekevää laitetta.  Poimuharjat ommellaan kiinni toisiinsa ja samalla muodostetaan vaihtelevia kuvioita. Laskoksiin lisätään helmiä ja paljetteja.
Ompele tyynynpäällisiä, kirjo koristeellinen osa laukkuun tai poimuta styrox-pallon päälle joulukoristeita. Reliefimäistä pintaa voi käyttää myös osana tilkkutyötä. 

Inspiroidu juuristasi, oman elämäsi muistoista. Tee tekstiilikirja sukuvalokuvista, tilkuista ja tilpehööristä. Elämäni kirjaksi -kurssilla vahvistetaan omia juuria ja identiteettiä sukupolvien myönteistä vuorovaikutusta muistellen. Kerätään suvun tietoja ja tallennetaan niitä luovasti käsityön keinoin työstäen.

Kahdella ensimmäisellä kerralla herätellään muistoja ja ideoidaan oman tekstiilikirjan teemaa ja toteutusta Liisa Lauerman ohjauksessa. Liisa on historioitsija ja aikuiskouluttaja, joka on erityisesti perehtynyt suvun ja perheen tarinoiden kokoamiseen sekä niiden välittämiseen lapsille. Liisasta voit lukea lisää hänen blogistaan http://cafesuku.wordpress.com/

Kirja toteuttamiseen käytetään neljä opetuskertaa Kirsti Soukan ohjauksessa. Kirja tehdään käsin ja koneella kirjomalla kangaskollaasitekniikalla. Kirjaan voidaan liittää kankaalle siirrettyjä valokuvia, tilkkuja vanhoista tekstiileistä, kauniita nauhoja, nappeja ym. kirjan aiheeseen sopivaa.

Kangaskirja on myös mukava lahjaidea hääparille, viisikymppisiään viettävälle, lapsenlapselle…

Tervetuloa mukaan!

Kirsti Soukka

Turkoosin neliön toteuttivat Elina Hämäläinen, Kirsti Nevalainen ja Merja Nuora.

Ryhmä kuvaa neliötään seuraavasti:

Turkoosin ryhmämme avainsanoja olivat:
yhdessä tekeminen, yhdessä eteneminen, polku, taito ja yhteistyö.

Työskentelyn lomassa polku muuttui virraksi.
Virta kuohusi välillä voimakkaasti, välillä tyynemmin ja oli toisinaan aivan pysähtynyt.
Samalla tavalla eteni myös meidän työskentelymme.

Teksti: Kirsti Soukka