Opintokokonaisuus alkoi kauniina syksyisenä päivänä Helsingin yliopiston Kasvitieteellisessä puutarhassa. Päivän aikana ryhmäläiset tutustuivat toisiinsa ryhmätehtävien ja keskustelujen kautta. Puutarhan sekä eksoottisiin että kotoisiin kasveihin tutustuttiin opastetun kierroksen kautta. Päivän mittaan kasveja myös piirrettiin ”väärällä” kädellä ja leikattiin niiden silhuetteja erilaisista papereista. Kasviaiheen käsittelyä jatkettin syksyn mittaan mm. näiden kokemusten pohjalta.

Syksyn kuluessa ryhmä  kokoontui kerran viikossa. Sisältöinä oli havainnointi- ja suunnittelutaitojen harjoittelua, perehtymistä portfolion tekemiseen sekä tutustumista luovassa ongelmanratkaisussa käytettäviin tekniikoihin.

Tärkeää ja hauskaa on myös tehdä käsitöitä hyvässä seurassa ja saada palautetta omista suunnitelmista ja syntyvistä tuotteista!

Tupu Mentu

Toteutan teokseni useimmiten käsityötekniikoilla. Pidän erityisesti ompelusta. Minulta kysytään usein, kuinka paljon aikaa ompeleminen vie elämästäni. Hidas ja meditatiivinen ompeleminen ei vie aikaa, se antaa aikaa ja luo tilaa ajatuksille. Ompelen yhteen erilaisia kierrätettyjä materiaaleja jotka ovat kulkeneet monien käsien kautta, mm. karamellipapereita, koruja, kortteja ja käsitöitä. Ideat teoksiin syntyvät kohtaamisista ihmisten kanssa. Ne syntyvät myös, kun materiaali ja tarina kohtaavat. Tällöin syntyy assosiaatioita ja mielikuvia joiden pohjalta molemmat saavat uuden muodon.

Harakan saaren taiteilijatalossa sijaitseva työhuoneeni on minulle tärkeä paikka. Harakka on lyhyen soutumatkan päässä Kaivopuistosta, lähellä kaupunkia, mutta samalla kaukana. Se on kuin oma pieni maailmansa. Nautin taitelijatalon ja saaren tunnelmasta. Talossa työskentelee kolmisenkymmentä eri alojen taiteilijaa. Siellä voi olla oman työhuoneen rauhassa ja välillä vaihtaa ajatuksia kollegoiden kanssa.

Teoksiani on esillä vuoden 2011 – 12 aikana mm. yksityisnäyttelyissä Stoan Galleriassa 28.11.2011 saakka ja Galleria G:ssa Helsingissä 14.1. – 3.2.2012 sekä Vuojoen kartanossa Eurajoella 5.3. – 29.4.2012. Osallistun Muotoseikkoja ja 9. tekstiilitiennaali -yhteisnäyttelyihin Wäinö Aaltosen museossa Turussa sekä Harakan energia -näyttelyyn Harakan saaressa.

Virpi Vesanen-Laukkanen

Opiskelijat valitaan portfolion ja hakutehtävän perusteella. Hakutehtävä julkaistaan 15.12. opiston nettisivuilla > Opiskelu > Käsityö > Käsityön taiteen perusopetus. Hakemukset on toimitettava 16.1.2012 klo 16 mennessä Opistotalon opistoisännille osoitteeseen Helsinginkatu 26, PL 5330, 00530 Helsinki. Lähetykseen merkintä “Käsityön taiteen perusopetus / Kirsti Soukka”. Myöhässä toimitettuja hakemuksia ei oteta huomioon.

Syventäviin opintoihin voivat hakea kaikki perusopintojen tiedot ja taidot hallitsevat, aktiiviset käsityöntekijät. Ryhmään otetaan max. 14 opiskelijaa. Valinnaista ilmoitetaan kirjallisesti kaikille hakijoille 30.1.2012 mennessä. Opintoneuvontaa hakua koskien antaa Kirsti Soukka ma 19.12. klo 10-12 puh. 09 310 88636.

Syventävien opintojen opintokokonaisuus kestää 3 vuotta. Opinnot käynnistyvät la 4.2.2012. Opiskelua on säännöllisesti maanantai-iltaisin klo 17.30-20.45 sekä muutamana viikonloppuna lukukaudessa.  Opintojen lukukausimaksu on 85,30 euroa. Kaikki materiaalit opiskelijat hankkivat itse. Lisätietoa opintokokonaisuudesta löydät nettisivuiltamme.

Turkoosin neliön toteuttivat Elina Hämäläinen, Kirsti Nevalainen ja Merja Nuora.

Ryhmä kuvaa neliötään seuraavasti:

Turkoosin ryhmämme avainsanoja olivat:
yhdessä tekeminen, yhdessä eteneminen, polku, taito ja yhteistyö.

Työskentelyn lomassa polku muuttui virraksi.
Virta kuohusi välillä voimakkaasti, välillä tyynemmin ja oli toisinaan aivan pysähtynyt.
Samalla tavalla eteni myös meidän työskentelymme.

Teksti: Kirsti Soukka

Vaalean neliön toteuttivat Natalia Makarenko, Sirpa Sampanmaa ja Merja Öhrnberg.

Ryhmä kuvaa näkemystään Kallion kulmista seuraavasti:

Meidän avainsanoja olivat Kallion linjat, korttelit ja sisäpihat, sekä mahdollisuudet ja elämänrytmi.

Kun kuuntelimme lauluja Helsingistä, meitä kaikkia ispiroi Sir Elwoodin hiljaisten värien laulu ”Kaduilla Kallion”, joten tästä ikään kuin itsestään aloimme hahmotella talojen siluetteja, kortteleita ja kaupunkikuvaa.

Mahdollisuuksia, joita me kuvasimme puilla, linnuilla, sydämillä ja muilla pienillä yksityiskohdilla, löytyy elämässäkin kun vain etsii.

Elämänrytmi: Jokaisen ikkunan takana tuikkii erilainen elämä, joka on joskus kuin silkkiä, samettia, pitsiä tai pelkkää vanhaa ja kulunutta. Pitseillä kuvasimme elämän pieniä ilonhetkiä ja kodikkuutta kaupungissa.

Teksti: Kirsti Soukka

Ruskean neliön toteuttivat Eeva Aaltonen, Hilkka Hyvärinen ja Piia Maja.

Ryhmä kuvaa neliötään seuraavasti:

On ryhmässämme kolme taiteilijaa somaa
jotka halusivat käyttää näkemystään omaa.

Oli tavoitteenamme luoda kaunista ja kivaa,
unohtamatta Kallion kauppoja Alepaa ja Siwaa.

Me tahdoimme kuvailla Kallion elämän kirjoa
ja siksi kauniita ja erilaisia muotoja kirjoa.

Erilaisuus kuvaa Kalliota hyvin,
se on mielestämme ominaisuuksista syvin.

Monimuotoisuus on rikkautta Kallion myös,
se näkyy vilkkaassa päiväs ja yös.

Elämä on erilaista, sirpakkaa ja somaa,
mutta myöskin vastakohtana vaikeaa ja kovaa.

Elo toteutuu siellä monella eri tavalla,
joskus se on kuorrutettu jopa kylmällä cavalla.

Paljon on siellä myös pehmeitä arvoja
rakkautta, lämpöä ja koirankarvoja.

Kuvia eri muotoisia
ja ihmisiä monen eri ruotoisia.

On siellä mäkeä myötää ja vasta
siks halusimme kuvata elämää rikasta.

Keltaisen neliön toteuttivat Anna Laine, Anne-May MacPhee, Kristine Nordling ja Irmeli Räisänen. Ryhmä kuvaa neliötään seuraavasti: Työmme ilmentää keltaisuudellaan iloa, jota käsityön taiteen perusopinnoissamme olemme kokeneet, yksilöinä ja ryhmässä. Opiskeluun tarvittava uteliaisuus, halu oppia ja inspiraatio ovat työssämme pieniä yksityiskohtia, kokeiluja ja oivalluksia, joita kohtasimme tehdessämme keltaista ruutuamme. Iloa kuvaamme muodoltaan pyöreänä, laajenevana ja jatkuvana läpi neliön. Ilollamme ei ole rajoja, ilo on rajatonta! Ilo kuplii ja hersyy pitseissä ja ympyröissä, mukana myös aurinko ja siellä täällä pieniä ”toivon tähtiä”. Kaikki yhdessä ja jokainen yksinään koimme tämänkin tehtävän yhteydessä tekemisen iloa ja luomisen ihanaa piinaa. Jokaisen omasta tuli kaikkien meidän yhteinen keltainen.

Teksti: Kirsti Soukka

Neliosaisen tekstiilin toteutti käsityön taiteen perusopiskelijoiden ryhmä Kokeileva käsityö 1/2009 opiskelija Natalia Makarenkon suunnitelman pohjalta. Tekstiiliin on käytetty uusia ja kierrätettyjä kankaita ja pitsejä, jotka on ensin värjätty ja sitten yhdistetty kangaskollaasiksi käsin- ja konekirjonnalla.

Jokaisen neliön kuvioinnin taustalla on opiskelijoiden pohtima ”ideologia”, joka kertoo elämästä, opiskelusta työväenopistossa tai Kalliosta opistotalon ympäristönä. Nämä opiskelijoiden tarinat julkaistaan seuraavissa blogikirjoituksissa.

Teksti: Kirsti Soukka

Tämän talven aikana on jokainen valmistanut omannäköistään päättötyötä, jonka virittelynä toimi Timo Parvelan seikkailukirja Tuliterä. Tekstiiliteoksen suunnittelu lähti liikkeelle kirjasta nousseiden ajatuksien ja teemojen yhteisellä pohtimisella. Tämän jälkeen kukin vastasi työväenopiston verkko-oppimisympäristössä päättötyötä ohjanneen opettajan Tiina Mikkelän esittämiin kysymyksiin ja antoi kannustusta ja palautetta toisilleen. Pikkuhiljaa jokaiselle valkeni oma teema josta lähteä suunnittelemaan ja valmistamaan työtään.

Katja Salmea Tuliterässä inspiroi kertomisen ja muistamisen tematiikka. Hän pohtii sukunsa tarinoiden välittymistä sukupolvelta toiselle ja kuinka ne samalla muuttuvat kertojansa näköisiksi. Heidi Galle mietti elämän kiertoa, joka on värien sinfoniaa, kovan ja pehmeän yhteenliittymää, kosketuksen tuntua ja loputonta määrä tunnelmia.

Katri Kanasta kiehtoi kirjan taikaesine, Väinämöisen miekka, joka pystyy mihin vain. Hänen

ajatuksenaan on valmistaa oma taikaesine, voimataulu, joka kannattelee ja auttaa hahmottamaan omia unelmia, haaveita ja toiveita. Inkeri Holopaisen ensimmäisenä ajatuksena oli että kaikki ei ole sitä miltä näyttää, jonka jälkeen hän mietti pitkään hiilijalanjälkeä ja miten sen esittäisi. Loppujen lopuksi hän päätyi tekemään teoksen, jossa yhdistyvät molemmat teemat. Rypyt ja arvet työssä kuvaavat sitä ettei mikään ole joko hyvää tai pahaa, vaan niiden vaihtelua -  toisista asioista jää tosi pahoja arpia, toisista vähän pienempiä.

Paula Vertainen innostui Kalevalan ja Tuliterän henkilöhahmoista ja niiden kuvaamisesta nukkeina. Sirpa Eroselle kanteleen soitto ja musiikin aikaansaamat mielikuvat johdattivat ajatukset omiin mielenmaisemiin.

Paula Tuomikoskelle Tuliterästä virisi sanoma: Haluan alttarin edessä, kivipenkillä istuen, kaikessa hiljaisuudessa kartoittaa tunteitani vihasta rakkauteen. Tuula Vuokkomaa miettii valtaa ja vallankäyttöä, onko vallan vastakohtana uudistuminen, kasvu ja muutos? Haurastuva valta on kasvualustana uudelle, josta ei vielä tiedä mitä siitä kasvaa.

Minulle kirjasta nousi teemaksi maailman rikkaudet ja niiden oikeudenmukaisempi jakaminen. Myös tämän päivän pohjolat ryöstävät maan rikkauksia ja vaurastuvat ihmisten demokraattisia oikeuksia polkemalla.

Näistä teemoista on jokainen meistä valmistanut kevään aikana eri materiaaleista,  erilaisia käsityön tekniikoita käyttäen omanlaisensa teoksen. Tervetuloa katsomaan mielenkiintoisia tuotoksiamme.

Heidi Halm

Kokeileva Käsityö 2008 -ryhmän opiskelija

Ensimmäiset kurssini olivat nuorena aikuisena venäjän ja saksan kielissä. 1990-luvun lopussa päätin opetella kunnolla ompelemaan ja osallistuin aloittelijoiden vaatetusompeluun. Uskaltauduin sen innostamana kokeilemaan muitakin kädentaitojen kursseja ja kuten sanonta kuuluu: “Nälkä kasvaa syödessä”. Nykyisin kursseista on tullut melkeinpä elämäntapa ja loma-ajoilla on suorastaan vieroitusoireita. Tällä hetkellä kurssisaldoni on useampi sata.

Opetusohjelmasta löytyy aina uutta ja opettajathan ovat aivan mahtavia sekä ammattitaitoisia, joka on syynä jo tutunkin aiheen valintaan. Kotona en saa pahemmin mitään aikaiseksi, joten on ihanaa tulla opistolle samanhenkisten kurssilaisten seuraan hyviin opetustiloihin. Voi aivan rauhassa keskittyä aiheeseen ja tekemiseen sekä tarvittaessa saa apua.

Kurssisuosikkejani ovat ehdottomasti kangaspuilla kutominen, helmityöt ja kankaan värjäys/painanta, kasviväreillä värjääminen sekä tilkkutyöt. Syksyllä innostuin neulomisesta uudestaan, kun kurssilla oli aivan uusia tapoja neuloa. Nyt odotan kovasti saman opettajan virkkauskurssia. Kaikkein mieluisin työskentelytapani on valmistaa tuote alusta asti itse, esim. itse kudotusta kankaasta tuote.

Olen myös osallistunut Käsityön taiteen perusopintojen opintokokonaisuuksiin 6 vuoden ajan. Sen aikana olen saanut huomattavasti rohkeutta omien ideoiden toteuttamiseen eikä enää kelpaa valmiiksi pureskellut jutut. Ympäristöäkin ja ihmisten olemusta sekä vaatetusta katsoo ihan eri tavalla ja poimii ideoita. Opintokokonaisuus vaatii pitkäjänteisyyttä ja sitoutumista, on haasteellinen ja tähtää oman suunnittelun kehittämiseen.

Viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana olen löytänyt itsestäni pienen käsityöläisen. Kokemukseni kartuttua hain 2009 ammatilliseen koulutukseen. Opiskelen Helsingin palvelualojen oppilaitoksessa, Roihuvuoressa, vaatetus- ja tekstiilialan perustutkintoa aikuiskoulutuksena. Valmistun tänä keväänä vaatetusompelijaksi. Ero työväenopiston kursseihin on toisaalta pieni ja toisaalta iso. Opimme ammatilliset työtavat ja tuotteet valmistetaan asiakkaille. Aineet ovat ammattiaineita ja tavoite on työllistyä lähinnä oman yrityksen kautta, jonkun verran paikkoja löytyy myös toisen palveluksessa. Opiskeluun kuuluu myös työssä oppiminen

Haaveenani on yhdistää kaikki taitoni ja tietoni monipuoliseksi kokonaisuudeksi ja mahdollisesti oman käsityöliikkeen perustaminen. Valmistuttuani palaan työhöni ja sitten täytyykin katsella, mitä tulevaisuudessa tekee. Ensiksi kuitenkin hankin kokemusta toisen palveluksessa. Koskaan ei tiedä, mitä eteen tulee!

Anneli Erwe