Viime vuosikymmeninä tapahtunut pukeutumisen monimuotoistuminen ilmenee useilla eri tavoilla: Rinnakkaisia muoteja on lukemattomia. Jotkin niistä on helppo tunnistaa johonkin brandiin tai alakulttuuriin liittyviksi, jotkin eivät tule koskaan kaiken kansan tietoisuuteen.
Ennen vienankarjalaiset pukeutuivat feresiasuun ja puhuivat siitä vartalonlämmittäjänä. Kaunista silkki- tai brokadikankaista juhlaliiviä kutsuttiin sielunlämmittäjäksi.
Työväenopistossa on paljon pieniä ja suurempia käsityötapahtumia, joihin voi tulla piipahtamaan. Tule kuulemaan pukeutumisluentoja, käy koukkuamassa käsityökahvilassa tai tutustu tuhannen ja yhden yön taikaan turkkilaisen käsityön kautta.
Luennoille ja käsityökahvilaan on vapaa pääsy eikä niihin tarvitse ilmoittautua etukäteen.
Kansallispukuvalmistaja Soja Murto-Hartikainen Imatralta kävi opettamassa sielunlämmittäjän valmistamista viikonloppukurssilla.
Pohjoismaisia kansallispukuseminaareja on järjestetty vuodesta 1978. Seminaari on eri pohjoismaiden pukuasiantuntijoiden tapaaminen ja se järjestetään nykyisin kolmen vuoden välein vuorotellen eri maissa.
Kansallispukuja tuuletettiin elokuussa, kansallispuvun syntymäpäiviä juhlitaan lokakuussa ja kansallispukuraati sai uuden puheenjohtajan.
Ensimmäinen ilmoittautumispäivä kevään käsityökursseille meni jo, mutta vielä pääsee mukaan monille kursseille.
”Menestys on sitä, että saa haluamansa.
Onni on sitä, että haluaa saamansa.”
Leena on monipuolinen kädentaitojen osaaja, ja hänen roolinsa opiskelijasta on välillä vaihtunut opettajan rooliksi, kuten tänä keväänä Setupitsiä ja palavirkkausta -kurssilla. Harrastus on tuonut myös sivuammatin. Päivätyönsä hän on tehnyt mainospiirtäjänä.
Pistäydymme maaliskuussa Föreningen Bragessa tutustumassa suomenruotsalaiseen kansallispukukulttuuriin kansallispukukonsultti Eija Mendelinin opastamana.