Hyväksi kotiompelijaksi – koulutuksen opiskelijat valmistavat kolmen vuoden kuluessa viisi vaatetta; hameen, housut, puseron, jakun ja vapaavalintaisen opinnäytetyön.

Materiaalioppia

 Ennen kunkin vaatteen valmistamista tutustutaan materiaaliopin opinnoissa esim. kankaisiin, kuituihin tai muihn seikkoihin, joista valmiin vaatteen laskeutuvuus ja huollettavuus ovat riippuvaisia. Osoittain materiaalioppia opiskellaan verkossa Fronter-verkko-oppimisalustalla. Opettaja laittaa sinne tehtäviä, tekstejä ja linkkejä ja seuraa opiskelijoiden vierailuja sivuilla. Kolmen vuoden aikana käydään lyhyesti läpi keskeiset materiaaleihin liittyvät asiat.

Tuotesuunnittelua

Jokainen vaate suunnitellaan huolella. Tuotesuunnittelukursseilla opiskellaan piitämistä, kuvallista ilmaisua ja oman tyylin hakemista. Opittua näytetään lopuksi opinnäytetyön “portfoliossa”, kansiossa, jossa kerrotaan omasta vaatteesta kuvin ja sanoin.

Kaavoitusta

Vaatteiden kaavoina käytetään varastosuuruusperuskaavoja, lehtien valmiskaavoja tai itse mittojen mukaan piirrettyjä kaavoja. Kaavojen piirtämisen ja korjaamisen lisäksi opeskellaan kuosittelua eli kaavan muuttamista tietyn mallin mukaiseksi. Kaavoista on paljon lyhytkursseja, jotka ovat valinnaisia.

Yksityiskohtia

Kunkin vaatteen tyypillisiä yksityiskohtia opiskellaan erillisillä lyhytkursseilla. Paitapuseron yksityiskohdista tutustuttiin kaulurikauluksen, erilaisten rannekehalkioiden ja rannekkeiden valmistamiseen sekä napitukseen. Syksyn Jakun yksityiskohtia -kurssilla kokeillaan taskujen ja herrainkauluksen ompelua sekä vuoritetaan jakun alaetukulma.

Lisäkursseja

Yksityiskohtia, koneiden käyttöä, napinläpien ompelemista, joustavia materiaaleja yms. asioita voi opiskella valinnais- tai tukikursseilla. Valinnaiskursseja voi tietyn tuntimäärän puitteissa sisällyttää kurssimaksuun. Tukikursseista maksetaan normaali kurssimaksu, mutta niille saadaan ilmoittautua ennakkoon.

Vaate

Kun on kaiken edelläolevan opiskellut huolella, pitäisi oman vaatteen syntyä kohtalaisen ripeästi. Joskus tietenkin tulee mutkia matkaan, mutta se on toinen tarina.

Kullakin tekniikalla on omat puolensa. Pehmeä eristeteippinukke on nopea valmistaa ja sitä on helppo korjata. Se ei kuitenkaan ole erityisen tukeva, eikä teipin avulla saa kopioitua mittoja ja muotoja tarkasti. Kipsistä ja paperimassasta valmistettu nukke on edellisen vastakohta: Se kopioi vartalon muodot lähes täydellisesti ja on erittäin kestävä. Menetelmä on kuitenkin erittäin hidas. Siinä vartalon aihio valmistetaan ensin kipsinauhan avulla. Valmistuneeseen muottiin levitetään kuoren sisäpuolelle muutaman senttimetrin paksuinen kerros paperimassaa. Kipsi poistetaan. Paperimassasta valmistettu sovitusnukke täytetään, päällystetään ja istutetaan jalkaan muiden tekniikkojen tapaan.

Helsingin työväenopiston kursseilla sovitusnukke on valmistetaan pareittain silittämällä Do it Magic-kaavapaperia aluspuvun päälle. Tekniikan on kehittänyt tekstiilityönopettaja Aune Soppela. Silitysmenetelmässä yhdistyy eri valmistustapojen parhaat puolet. Tekniikassa vartalon muoto hahmottuu hitaahkosti muutamassa tunnissa silittämällä, joten se on kokemattomallekin nukentekijälle helppo. Juuri riisuttu nukkeaihio on vielä sen verran pehmeä, että se on muokattavissa. Jos esimerkiksi malli on hengittänyt nuken valmistamisen aikana hyvin voimakkaasti, voi vatsan alue olla normaalia suurempi. Sen voi korjata helposti. Viimeistely ja paperin kovettaminen tekevät kuitenkin nukesta erittäin kestävän ja tukevan.

Nukkea valmistettaessa malli joutuu seisomaan paikoillaan 2-4 tunnin ajan. Hitaus asettaakin rajoituksia: silitysmenetelmää ei suositella sydänvikaisille, astmaatikoille, helposti pyörtyville tai ahtaanpaikankammosta kärsiville. Nuken valmistukseen onkin syytä valmistautua hyvin, jotta seisomisen jaksaa. Valmistusvaiheessa lähettyvillä on oltava energiapitoista juomaa ja syötävää. Mallinuken valmistamisessa ei ole kuitenkaan ikärajoituksia. Sovitusnukkekurssilaisia onkin ollut lukioikäisistä lähes 80-vuotiaisiin.

Mallinukke täytetään sanomalehdillä tai polyuretaanilla. Se päällystetään joustavalla, mutta kuitenkin tukevalla materiaalilla, kuten resorilla. Nuken voi jaloittaa haluamallaan tavalla. Kurssilaiset ovat käyttäneet jaloituksessa luovasti mielikuvitustaan ja yhdistäneet mallinukkeen pianotuolin, kukkatelineen, aurinkovarjon, myymälän somistusnuken tai konttorituolin jalan.

Valmis nukke kannattaa viimeistellä nauhoittamalla se. Nauhoittaminen jakaa nuken vartalon osiin. Se auttaa sovituksessa ja  on ehdoton muotoilun apuväline. Nauhoituksessa ommellaan kapeaa kanttinauhaa päällystetyn mallinuken keskietuun, -ja takaan, sivuviivoille, kaulan-, rinnan-, vyötärön-, ylälantion- ja alalantionympärykseen sekä kädentielle. Helsingin työväenopistossa järjestetään kursseja sovitusnuken valmistamisen lisäksi myös sovitusnuken käytöstä. Kusseilla opitaan sovittamista, muotoilua ja vaatteen suunnittelua sovitusnukkea apuna käyttäen.

Keväällä 2011 järjestetään sovitusnukke jatkokurssi. Tällä nimenomaisella kurssilla mm. valmistetaan nukelle sovituskäsivarsi, nauhoitetaan nukke  ja keskitytään yläosan vaatteiden sovitukseen ja muotoiluun.

Kerro sinä myös omista sovitusnuken valmistuksen kokemuksistasi. Mikä on mielestäsi paras menetelmä valmistaa nukke? Muita omia havaintoja nuken valmistamisesta?

Marika Sarha

Ohjelmistossa on useita eri kaavajärjestelmiä mittataulukoineen naisille, miehille ja lapsille sekä runsaasti interaktiivisia peruskaavoja ja yleisimpien mallipohjien mukaan kuositeltuja kaavoja eri kaavaväljyyksillä. Alkuun uuden ohjelman opettelu on tietenkin hieman vaivaa vaativaa, mutta interaktiivisuus tuntui mukavalta. Jos on ohjelman avulla muokannut jakun kaavan, kuositellut siihen kauluksen ja muuttanut sen jälkeen mieltään (mikä naisille sallittakoon) esimerkiksi pääntien koon ja kauluksen avautumisen suhteen, niin ohjelma tekee vaivattomasti kaulukseen ja miehustaan tarvittavat muutokset. Tulostaminen onnistuu A4-arkeille.

Opistoon on hankittu lisenssit Grafis -kaavoitusohjelmistoon. Sitä voi opistossa käyttää samanaikaisesti kahdelta koneelta. Tavoitteena on ottaa ohjelma käyttöön pikku hiljaa kaavoituksen ja vaatetuksen opetuksessa.

Inga Pihlhjerta & Outi Honkimaa

Ohutturkkinen koira kannattaa vaatettaa lämpimään ja pehmeään takkiin. Kaikille roduille sopii vaate, joka suojaa sateelta ja lialta tai pitää koiran viileänä auringonpaahteessa. Takki koiralle -kurssilla voit valmistaa parhaimmalle ystävällesi kokohaalarin, takin, viitan tai loimen.

Itse valmistettu koiran asu tulee huomattavasti kaupasta ostettua edullisemmaksi. Ja yhden tehtyäsi voit muunnella asua samalla kaavalla eri sääoloihin. Materiaalina käytetään lämmittävissä asuissa pehmeää villakangasta, fleeceä, tikkikangasta tai vaikka keinoturkista. Suojaavat materiaalit ovat vettähylkiviä tai täysin vedenpitäviä. Voit laittaa esimerkiksi vanhan villatakin tai peiton kiertoon ja valmistaa siitä koirallesi vaatteen. Vanhassa vaatteessa on valmiina erilaisia yksityiskohtia kuten napitusta, taskuja, koristetikkauksia yms, joita voi halutessa hyödyntää koiran vaatteessa yksityiskohtina. Heijastinkankailla ja -nauhoilla, erivärisillä kankailla sekä koristeompeleilla saa asuun elävyyttä ja näkyvyyttä.

Säädettävyys, oikea väljyys ja riittävä tukevuus ovat tärkeitä vaatteen toimivuuden kannalta.  Vaatteesta voi tehdä hillityn ja arvokkaan tai vaikka villin retrohupparin koirasi persoonallisuuden mukaan. Jos haluat todella hassutella, voit tehdä roolivaatteen, morsius- tai sulhaskoiran asun.

Takki koiralle –viikonloppukurssi (102175) järjestetään keskisessä alueopistossa 9.-18.4.2010 Kaikukatu 3:ssa. Lisätietoa kurssista saat sivun alalaidassa olevan Kursseille ilmoittautuminen –linkin kautta.

Mia Porter

Aluksi harjoiteltiin hameen peruskaavan piirtämistä Pohjoismaisella kaavajärjestelmällä Vatevan C 19 mitoilla 1:4 kokoon. Seuraavaksi opiskelijat ottivat mitat kolmen henkilön ryhmissä toisiltaan vuorotellen. Yksi toimi asiakkaana, yksi mittasi ja yksi kirjasi mittaukset. Helppoa ei ollut löytää lantion leveintä kohtaa. Kuitenkin työskentely sujui iloisesti hieman omia mittoja jännittäen ja nyt pitäisi pysyä näissä mitoissa.

Seuraavassa vaiheessa jokainen piirsi hameen peruskaavan omilla mitoilla 1:1 kokoon. Piirretty kaava tarkistettiin tekemällä siitä sovitushame. Ennen sovittamista käytiin vielä läpi sovituksen teoriaa ja sovitusmuutoksia. Työskentely jatkui taas kolmen ryhmissä. Yksi toimi asiakkaana, jolle vaate sovitettiin, toinen sovitti ja kolmas toimi apuna tehden muistiinpanoja. Mahdolliset korjaukset opiskelijat siirsivät peruskaavaan, tässä sovitusryhmän jäsenet auttoivat toisiaan.

Opiskelijat suunnittelivat itselle haluamansa hameen mallin tuotesuunnittelukurssilla. Materiaalintuntemuksen kurssilla opiskelijat tutustuivat hameeseen sopiviin materiaaleihin ja lisätarvikkeisiin ja vierailivat kangaskaupassa. Ompelun yksityiskohtia -kurssilla opiskelijat harjoittelivat hameen eri yksityiskohtarakenteita. Näiden kurssien jälkeen varsinaisesti opeteltiin hameiden kuosittelua. Lähtökohtana  olivat opiskelijoiden itsensä suunnittelemat mallit. Erimallisten hameiden kuositteluja harjoiteltiin 1:4 kokoon paperia leikaten ja liimaten. Tämän jälkeen opiskelijat kuosittelivat omat hameensa luonnolliseen kokoon. Muutama teki vielä kuosittelusta hameesta harjoitusversion, selvittääkseen vastasiko kaava varsinaista hametta.

Nyt työskentely on siirtymässä hameen ompelun vaiheeseen. Tammikuun 2010 puolivälissä hameiden tulisi olla valmiit. Jäämme innolla odottamaan ensiaskeleita cat walkilla!

Outi Honkimaa