Olen Ulla Meskanen, opiston tuntiopettaja, opetusaiheena käsityöt.

Miun opetusaiheisiini kuuluu paljon tilkkutöitä ja pieniä ompeluksia. Nautin kovasti väreistä ja niiden sekoituksista, niinpä värjäys, batiikki ja kankaanpainata ovat ihania opetusaineita. Askartelunohjaajan ammattitauti pääsee vauhtiin paperitöissä ja kierrätyksessä. Virkkaus oli miun harrastus mut sekin muuttui työksi.

Nautin työssäni siitä, että saan ihmiset innostumaan, löytämään oman tyylin ja tavan käsityön tekemiseen. Voin sitten välittää kaikkia niitä oppeja ja ideoita muille.   

Opettajaksi minun ei pitänyt valmistua, vaan ohjaajaksi. Innostuksena ovat olleet askartelukurssien ohjaajat, siispä Riihimäen Askarteluohjaaja Opistoon.

Kiinnostus opettamisen teorioihin ja taiteeseen vei kesäyliopistosta Jyväskylän yliopistoon ja ulos sieltä ”hienosti” filosofian maisterina. Ihan sitten kuitenkin tuli miusta viimein ammattiopettaja.

Kurssilaisilta, opiskelijoilta, saan iloa ja voimaa myös omaan elämääni, siihen muuhunkin kuin käsityöhön. Heiltä oppii, että pitää ajatella toisin, muuttaa ajattelua, nähdä eritavoin, etsiä eri ratkaisuja.

Haluaisin oppia lisää hyvän ruoan laittoa, ehkä puutarhanhoitoa, kieliä, tietokoneen käyttöä, maalaamista, valokuvausta, kirjoittamista, entisöintiä, elektroniikkaa…apua! On niin paljon asioita, mutta työ haittaa harrastuksia!   

Jos en olisi opettaja, tekisin käsitöitä kotona, mutta se olisi yksin tosi tylsää. 

Mitähän jännää tuli ensi syksyksi luvattua…villapaitaideoita, taikalaatikoita, mehupillihimmeleitä, lisää virkkausta. Toivottavasti kaikissa kursseissa on jotain vanhaa, jotain uutta, hieman sinistä ja jännää.   

Ulla Meskanen

Vuotalon Galleria, Mosaiikkitori 2, Vuosaari

Vuoden 2008 laatupalkittu Helsingin työväenopiston käsityötiimi teki opintomatkan Japaniin Kiotoon 20. – 26.8.2009. Lisäksi opettajat ovat tehneet muita matkoja Japaniin.

Näyttelyyn on koottu valokuvia, matkamuistoja ja materiaaleja, jotka kiinnostavat opettajia ammatillisesti. Näin  esillä on myös Japani-aiheen innoittamia oppilastöitä.

Näyttely on avoinna kirjaston aukioloaikoina

ma – to 10.00 – 20.00

pe 10.00 – 18.00                la 10.00 – 16.00 (29.5. asti)

Vapaa pääsy – Tervetuloa!

Näyttely netissä tästä. Klikkaa katsoaksesi:  Japanilainen perinnetanssi

Näyttelyyn on tutustunut jo 700 katsojaa.

Esillä on useita eri mallisia kimonoja sekä yukatoja. Kuvasssa oleva kimono on värjätty shiboritekniikalla.    

Pieni höylä ja kiri-puinen maustesirotin. Keittiöveitsen terä on käsintaottu “sandwich” terä. Terä on hankittu lämpökäsiteltynä ilman teroitusta ja ja kädensijaa. Kahva on punapuuta kamelinluuta ja messinkiä. Kahvam jing-jang kuvio on mahonkia ja visakoivua.

Käsityön tekemiseen otettiin tuntumaan erilaisten työpajojen kautta. Osa työpajoista oli non-stop-periaatteella toimivia studioita joihin sai kävellä sisään suoraan kadulta, osa puolestaan vaati etukäteisvarauksen ja noudatti tarkkaa ohjelmaa. Erilaisuuksistaan huolimatta työpajoilla oli yhteinen tekijä, nimittäin mestari ja kisällit. Mestari valvoi ja opasti oman mielensä mukaan, ja kisällit (yleensä heitä oli 2-5) olivat kokoajan opastamassa yleisissä asioissa sekä ojentamassa tarvittavia työvälineitä.

Erityisen tärkeää tuntui olevan onnistunut lopputulos, mihin päästiin tarvittaessa vaikka mestarin avustuksella. Kyllä kahdella suomalaisella käsityönopettajalla nousivat kulmakarvat hiusrajaan saakka, kun mestari nappaa näppärästi haltuunsa työn alla olevan silkkimaalausharjoituksen ja ryhtyy itse paikkailemaan ja parantelemaan sitä. Kohteliaisuus kuitenkin ennen kaikkea ja kunnioitus toisen kädentaitoja kohtaan! Tätä oli hyvä pohtia hetki jälkeenpäin otettavaksi opiksi omassa työssään, ja yritettävä pitää kokemus mielessään seuraavan kerran kun itse tekee mieli puuttua kurssilla opiskelijan tekemään työhön.

Tärkeitä olivat myös oikeat värisävyt ja värin määrä. Kirsikankukan terälehdissä piti olla juuri oikeanlainen värisävy, vaikka ulkomaalaiselle se tuntuikin olevan melkein se ja sama, ilmeisesti meiltä siis puuttuu se geeni, joka saa japanilaiset palvomaan kirsikankukkia. Mestari itse kävi tarkastamassa, että oikeissa kohdissa oli riittävän tumma tai vaalea sävy. Vaikka tuntui omaan tekemiseen puuttumiselta tulla neuvomaan miten sävyn pitäisi tuossa kohdassa olla tummempi, niin täytyi myös kunnioittaa 53 vuoden kokemusta, joka mestarille oli kertynyt kimonokankaiden kuvioinnista.

Kunnioitusta herätti myös käsin tekemisen mittakaava. Täälläpäin saa aika kauan etsiä ihmistä, joka valmistaisi käsin kymmenestä kolmeensataan kankaanpainannan kuviosabluunaa, joiden avulla hän sitten työstää eri vaiheissa samaa kolmikymmenmetristä, 40 cm leveää kangasta aina uudelleen ja uudelleen, kunnes näistä 2-3 kuukauden kuluessa valmistuu tailor-made-kimono. Enää en myöskään ihmettele kauniiden kimonoiden korkeaa hintaa. Kun kaikki vaiheet alusta loppuun tehdään käsin, ei miljoona jeniä tunnu enää lainkaan korkealta hinnalta (n. 7 500 euroa).

Minna Apelgrén