Kurssin ideana oli kokeilla itse suunnittellun mallin muotoilua nuken päälle tai kuositella jokin mielenkiintoinen malli. Osalla olikin jo valmiiksi piirrettyjä kuvia vedoksellisista vaatteista, joita he muotoilivat nukkien päälle.  Sovitusnukkekurssilla omien mittojen mukaan tehty mallinukke oli todella tarpeellinen, näin oli mahdollista tehdä muotoillusta vaatteesta itselle sopivat kaavat. Yksi lähes valmis puserokin kurssilla syntyi. 

Kuosittelukokeiluissa osa kaavoitti joko jonkin yksityiskohdan tai sitten koko vaateen. Kuosittelujen pohjana käytettiin omia peruskaavoja. Protojen avulla kokeiltiin kaavojen istuvuutta ja muutettiin leikkauslinjoja paremmin omaa vartaloa myötäileviksi.

Mahdollisesti osa kurssin aikana muotoilluista vaatteista ja kuosittelukokeiluista päätyy valmiina vaatteina tai vaatteen osina ensi keväänä Kaapelitehtaalla HKo-ryhmien opinnäytetöitä esittelevään näyttelyyn.

Kevään aikana on valmistunut housut ja ehkäpä vetoketjun ompelu sujuu tästä lähtien vaivatta. Valinnaiskursseilla on syntynyt oloasuja ja nyt niin ajankohtaisia uimapukuja. Loppukeväästä päästiin piirtämään jakun kaavaa, jonka osat ovat viimeisten tuntien aikana muuttuneet itse suunniteltujen jakkujen mukaisiksi. Syksyllä otetaan jakkukankaat esille ja päästään asettamaan kaavat kankaille ja valmiita jakkuja ihastellaan joulukuussa. Ajatuksia on pikkuhiljaa suunnattu myös koko opintokokonaisuuden viimeiseen työhön eli opinnäytetyöhön, joka valmistetaan keväällä 2012. Niitä pääsevät sitten kaikki muutkin ihastelemaan keväällä 2012 Kaapelitehtaalla.

Hyväksi kotiompelijaksi opintoihin kuuluu näyttely- ja opintokäynnit, joissa tutustutaan mm. vaatetusalaan ja sen perinteeseen. Näyttely- ja opintokäyntejä on lukuvuosittain 2-3, jotka tukevat meneillään olevaa opiskelujaksoa.

Liikuntakurssien lisäksi aloitin sukututkimuksen ja tilkkutyön harrastuksen. Molemmat ovat yhä intohimoisesti mukana, vaikka en olekaan enää kursseilla. Syksyllä 2001 aloitin Työväenopistossa Käsityön taiteen perusopinnot ja jatkoin vielä kolme vuotta syventävillä opinnoilla. Syksyllä 2009 aloitin Hyväksi kotiompelijaksi -opinnot, jotka jatkuvat edelleen.

Käsityön taiteen perusopintojen ensimmäiset vuodet opiskeltiin erilaisia tekniikoita huovutuksesta ja pajun punonnasta kudontaan ja kankaan painantaan. Viimeiset vuodet tehtiin isompia projekteja. Aina piti tehdä tuotoksesta portfolio. Oman työn analysointia olen siis oppinut ja varmasti tekstiilisuunnitteluakin. Syksyllä 2007 meille tarjottiin vielä mahdollisuutta osallistua Työväenopiston oopperaproduktioon Hannu ja Kerttu. Suunnittelimme ja toteutimme solistien ja kuoron puvustuksen. Minä tein parini kanssa vaatteet noidalle. Näiden liki seitsemän opiskeluvuoden aikana minulla oli jatkuvasti toive oppia paremmin tekemään vaatteita, mutta aika ei riittänyt enää vaatetuskursseille. Meidän syventäviin opintoihimme kuului kyllä jakun valmistaminen. Kankaan pintakin piti jotenkin itse luoda. Tein paksusta vanutetusta villakankaasta intarsiatekniikalla jakun, joka minulla on päällä kuvassa. Näissä opinnoissani hain tukea sille omimmalle käsityöalalleni, joka edelleen on luova tilkkuilmaisu.

Nyt eläkkeellä olen viimeinkin opiskelemassa vaateompelua ja -suunnittelua eli mukana Hyväksi  kotiompelijaksi -opintokokonaisuudessa. Aloitimme hameesta ja puserosta ja nyt on meneillään housukurssi. Olen täysin hurahtanut housujen tekoon! Tein ensin inventaarin ja löysin kotoa 24 housut. Kaavakurssilla tehtyjen kaavojen avulla olen nyt pienentänyt jo neljät housut paremmin istuviksi. Kuosittelen peruskaavaa ja tarkistan sovitushousuilla onko kaava sopiva. Nyt olen tehnyt jo kolmet housut aivan valmiiksi ennen kuin päästään siihen lopulliseen työhön, jonka aion tehdä tilkkutyönä. Minulla on suunnaton määrä hienoja miesten pukujen näytepaloja, joista aion koota housut. Tämän teen siksi, etten tarvitse enää mitään tavanomaisia housuja. Ajattelin, että tilkkutyössä on jujua riittävästi.

Näitä opintoja on vielä jäljellä puolitoista vuotta. Keväällä aloitamme jakun tekoa ja syksyllä aion lopputyönä tehdä takin paksusta puuvillakankaasta, jonka toin Guatemalasta. Kankaasta tehdään siellä intiaanien hameita.

Vaateompelun lisäksi minulla on jatkuvasti meneillään tilkkutöitä. Kuulun kahteen tilkkukiltaan ja osallistun usein kotimaisiin ja kansainvälisiin kilpailuihin ja näyttelyihin. Järjestän Virroilla vuosittain tilkkufestivaalia ja olen sitä varten perustetun rekisteröidyn yhdistyksen puheenjohtaja. Ripustan edellisen kesän kurssitöiden näyttelyt ja avustan yksinäisiä näyttelyn pitäjiä, joten olen varsin harjaantunut näyttelyiden ripustaja. Minulla on oma tilkkutaidenäyttely toukokuussa Haminan kirjastogalleriassa yhdessä koulutoverini kanssa. Hän asettaa näytteille kudottuja seinätekstiilejä ja entisöityjä ja uusia huonekaluja. Näyttelyn nimi on Interiööri, sillä minunkin työni liittyvät sisustukseen. Olen viime vuosina tehnyt tilkkutöitä lähinnä sisustuskankaista, huonekaluvillasta, plyysistä, sametista tai verhokankaista, joita olen saanut runsain määrin. Ohessa on kuvia viime vuosien töistäni.

Teksti: Sirpa Mettänen

Sirpa Mettäsen tilkkutöitä esillä Opistotalossa, Helsinginkatu 26, 1. ja 2. krs aulassa 4.-27.2.

Jo kurssin alussa mallia ideoitaessa opiskelijat totesivat, että oloasu voi olla jotain muutakin kuin perinteinen college-asu, eikä silti tarvitse tinkiä oloasun mukavuudesta. Jäi viikko aikaa hankkia materiaali ja tehdä lopullinen päätös mallista.

Aika moni oli päätynyt monikäyttöiseen tunikamaiseen malliin ja joku teki kietaisupuseron, joka venyisi mukavasti mammamittoihinkin. Nyt muodissa oleva väljyys tuli esille lepakkohihoissa tai sitten perinteisemmän oloasun materiaalina oli  ylellinen trikoosametti. Näihin vaatteisiin sitten päästiin kokeilemaan erilaisia neuloksissa käytettäviä ompelurakenteita, joita jokainen voi jatkossa soveltaa eri malleihin ja materiaaleihin.

Yllätyksellistä opiskelijoille oli myös se, että helposti saumurilla ommeltava vaate osoittautuikin joidenkin materiaalien, kuten esimerkiksi viskoosineuloksen osalta vaikeasti käsiteltäväksi kankaaksi, josta helppous oli kaukana. Mutta ei mitään, oikeat ompelutavat löytyivät lopulta ja suurin osa vaatteista valmistui todella intensiivisen viikonlopun aikana. Muutamaan vaatteeseen jäi vielä nuppineuloja ja lopullinen viimeistely tapahtuu sitten kotona. Sen jälkeen jokainen voi pukea päällensä uuden oloasun, vaikka luulen, että osa näistä vaatteista löytää tiensä pieneen juhlaankin, kuten kuvista näette.

Hyväksi kotiompelijaksi – koulutuksen opiskelijat valmistavat kolmen vuoden kuluessa viisi vaatetta; hameen, housut, puseron, jakun ja vapaavalintaisen opinnäytetyön.

Materiaalioppia

 Ennen kunkin vaatteen valmistamista tutustutaan materiaaliopin opinnoissa esim. kankaisiin, kuituihin tai muihn seikkoihin, joista valmiin vaatteen laskeutuvuus ja huollettavuus ovat riippuvaisia. Osoittain materiaalioppia opiskellaan verkossa Fronter-verkko-oppimisalustalla. Opettaja laittaa sinne tehtäviä, tekstejä ja linkkejä ja seuraa opiskelijoiden vierailuja sivuilla. Kolmen vuoden aikana käydään lyhyesti läpi keskeiset materiaaleihin liittyvät asiat.

Tuotesuunnittelua

Jokainen vaate suunnitellaan huolella. Tuotesuunnittelukursseilla opiskellaan piitämistä, kuvallista ilmaisua ja oman tyylin hakemista. Opittua näytetään lopuksi opinnäytetyön “portfoliossa”, kansiossa, jossa kerrotaan omasta vaatteesta kuvin ja sanoin.

Kaavoitusta

Vaatteiden kaavoina käytetään varastosuuruusperuskaavoja, lehtien valmiskaavoja tai itse mittojen mukaan piirrettyjä kaavoja. Kaavojen piirtämisen ja korjaamisen lisäksi opeskellaan kuosittelua eli kaavan muuttamista tietyn mallin mukaiseksi. Kaavoista on paljon lyhytkursseja, jotka ovat valinnaisia.

Yksityiskohtia

Kunkin vaatteen tyypillisiä yksityiskohtia opiskellaan erillisillä lyhytkursseilla. Paitapuseron yksityiskohdista tutustuttiin kaulurikauluksen, erilaisten rannekehalkioiden ja rannekkeiden valmistamiseen sekä napitukseen. Syksyn Jakun yksityiskohtia -kurssilla kokeillaan taskujen ja herrainkauluksen ompelua sekä vuoritetaan jakun alaetukulma.

Lisäkursseja

Yksityiskohtia, koneiden käyttöä, napinläpien ompelemista, joustavia materiaaleja yms. asioita voi opiskella valinnais- tai tukikursseilla. Valinnaiskursseja voi tietyn tuntimäärän puitteissa sisällyttää kurssimaksuun. Tukikursseista maksetaan normaali kurssimaksu, mutta niille saadaan ilmoittautua ennakkoon.

Vaate

Kun on kaiken edelläolevan opiskellut huolella, pitäisi oman vaatteen syntyä kohtalaisen ripeästi. Joskus tietenkin tulee mutkia matkaan, mutta se on toinen tarina.

Ohjelmistossa on useita eri kaavajärjestelmiä mittataulukoineen naisille, miehille ja lapsille sekä runsaasti interaktiivisia peruskaavoja ja yleisimpien mallipohjien mukaan kuositeltuja kaavoja eri kaavaväljyyksillä. Alkuun uuden ohjelman opettelu on tietenkin hieman vaivaa vaativaa, mutta interaktiivisuus tuntui mukavalta. Jos on ohjelman avulla muokannut jakun kaavan, kuositellut siihen kauluksen ja muuttanut sen jälkeen mieltään (mikä naisille sallittakoon) esimerkiksi pääntien koon ja kauluksen avautumisen suhteen, niin ohjelma tekee vaivattomasti kaulukseen ja miehustaan tarvittavat muutokset. Tulostaminen onnistuu A4-arkeille.

Opistoon on hankittu lisenssit Grafis -kaavoitusohjelmistoon. Sitä voi opistossa käyttää samanaikaisesti kahdelta koneelta. Tavoitteena on ottaa ohjelma käyttöön pikku hiljaa kaavoituksen ja vaatetuksen opetuksessa.

Inga Pihlhjerta & Outi Honkimaa

Kaikki siis alkoi tuotesuunnittelusta. Pienin rajauksin kaikki saivat suunnitella itselle haluamansa mallin. Alussa kaikki oli tietenkin kaaosta, josta pikku hiljaa varsinainen malli hahmottui.  Malli kuvattiin tarkasti edestä ja takaa. Toteutuksesta laadittiin työjärjestys, jonka toteutumista seurattiin. Prosessin valmistuminen koottiin esittelykansioihin, jotka sisältävät osuudet suunnittelusta, kaavoista, materiaaleista ja valmistuksesta sekä oman arvion onnistumisesta.  Tästä kaikesta jokainen sai palautteen opettajalta sekä opiskelijatovereilta.

Esittelytilanne oli jännittävä! Ei riittänyt että hame oli valmistunut, sen piti vielä istua hyvin ja näyttää hyvältä päällä. Materiaalin suhde malliin ja käyttökohteeseen herättikin eniten kritiikkiä. Näitä taitoja syvennämmekin kaiken kaavoituksen ja valmistuksen lisäksi puseron ompeluun siirryttäessä.

 Outi Honkimaa

Aluksi harjoiteltiin hameen peruskaavan piirtämistä Pohjoismaisella kaavajärjestelmällä Vatevan C 19 mitoilla 1:4 kokoon. Seuraavaksi opiskelijat ottivat mitat kolmen henkilön ryhmissä toisiltaan vuorotellen. Yksi toimi asiakkaana, yksi mittasi ja yksi kirjasi mittaukset. Helppoa ei ollut löytää lantion leveintä kohtaa. Kuitenkin työskentely sujui iloisesti hieman omia mittoja jännittäen ja nyt pitäisi pysyä näissä mitoissa.

Seuraavassa vaiheessa jokainen piirsi hameen peruskaavan omilla mitoilla 1:1 kokoon. Piirretty kaava tarkistettiin tekemällä siitä sovitushame. Ennen sovittamista käytiin vielä läpi sovituksen teoriaa ja sovitusmuutoksia. Työskentely jatkui taas kolmen ryhmissä. Yksi toimi asiakkaana, jolle vaate sovitettiin, toinen sovitti ja kolmas toimi apuna tehden muistiinpanoja. Mahdolliset korjaukset opiskelijat siirsivät peruskaavaan, tässä sovitusryhmän jäsenet auttoivat toisiaan.

Opiskelijat suunnittelivat itselle haluamansa hameen mallin tuotesuunnittelukurssilla. Materiaalintuntemuksen kurssilla opiskelijat tutustuivat hameeseen sopiviin materiaaleihin ja lisätarvikkeisiin ja vierailivat kangaskaupassa. Ompelun yksityiskohtia -kurssilla opiskelijat harjoittelivat hameen eri yksityiskohtarakenteita. Näiden kurssien jälkeen varsinaisesti opeteltiin hameiden kuosittelua. Lähtökohtana  olivat opiskelijoiden itsensä suunnittelemat mallit. Erimallisten hameiden kuositteluja harjoiteltiin 1:4 kokoon paperia leikaten ja liimaten. Tämän jälkeen opiskelijat kuosittelivat omat hameensa luonnolliseen kokoon. Muutama teki vielä kuosittelusta hameesta harjoitusversion, selvittääkseen vastasiko kaava varsinaista hametta.

Nyt työskentely on siirtymässä hameen ompelun vaiheeseen. Tammikuun 2010 puolivälissä hameiden tulisi olla valmiit. Jäämme innolla odottamaan ensiaskeleita cat walkilla!

Outi Honkimaa