Maalinpoistoaineet
Maalinpoistoaineet sisältävät normaalisti vahvoja liuottimia, jotka saattavat olla vaarallisia hengitettäessä. Näitä aineita käytettäessä on syytä huolehtia hyvästä tuuletuksesta sekä käyttää hengityssuojainta ja suojakäsineitä.  Mikäli ainetta joutuu silmiin, ne on huuhdeltava välittömästi runsaalla vedellä ja on hakeuduttava lääkärin hoitoon.

Hiontapöly
Mikäli hiottaessa käytetään hiomakonetta, on syytä käyttää hengityssuojainta sekä suojalaseja. Hienojakoinen hiomapöly kulkeutuu helposti hengitysteihin. Erityisesti ns. jalopuut, kuten tammi ja pyökki, on todettu vaarallisiksi.

Kuumailmapuhaltimen käyttö
Käytettäessä kuumailmapuhallinta saattaa vanhoista maaleista ja muista pintakäsittelyaineista haihtua myrkyllisiä aineosia, joten hengityssuojaimen sekä suojakäsineiden käyttö on suositeltavaa. Puhaltimen käyttö saattaa myös aiheuttaa palovammoja.

Liuotinpohjaiset maalit ja ohenteet
Liuotinpohjaisia tuotteita (esim. tärpätti, asetoni, tinneri) käytettäessä kannatta huolehtia hyvästä tuuletuksesta sekä käyttää mahdollisesti esim. kertakäyttöhanskoja. Maaliroiskeet iholta kannattaa pestä siihen tarkoitetulla käsienpesuaineilla. Tärpätin käyttö ei ole suositeltavaa.

Työkalut ja koneet, joissa on leikkaavia/pyöriviä teriä
Käytettäessä koneita, joissa on leikkaavia/pyöriviä teriä, kuten käsisirkkeli ja pistosaha, kannattaa näiden käytössä olla erityisen varovainen, koska tapaturmavaara on suuri. Koneita käytettäessä kannattaa käyttää kuulosuojaimia sekä mahdollisesti myös suojalaseja. Käsityövälineistä taltat ja puukot saatavat aiheuttaa viiltohaavoja.

Juki Nieminen

Pensselin käyttöönotto

Pensseli kannattaa pestä vedellä ja saippualla ennen käyttöönottoa ja kuivata hyvin. Näin saadaan irtokarvat irtoamaan ja pensseli notkeaksi.

Säilytys

Pensseliä voidaan säilyttää tärpätissä, pellavaöljyssä, vernissassa tai näiden sekoituksessa. Sitä ei tarvitse pestä tärpätillä ja kuivata jokaisen maalaus- tai lakkauskerran jälkeen, vaan se vain suditaan kuivaksi ja laitetaan astiaan, jossa on nestettä. Nesteen on yletyttävä reilusti harjasten yli. Pensselin lyhytaikaiseen säilytykseen voidaan käyttää pientä muovipussia, jonka sisään pensseli kääräistään. Näin pensseli ei pääse kuivumaan ja on heti käyttövalmis jatkettaessa.

Pensselin puhdistus ja kuivaus

Pensseli pestään pienessä määrässä liuotinta (esim. tärpätti tai erityiset pensselin pesuun tarkoitetut valmisteet), jotta kaikki maali tai lakka saadaan pois ja kuivataan ylimääräinen aine nukkaamattomaan liinaan tai talouspaperiin. Tätä toistetaan niin moneen kertaan, että tärpätti pysyy kirkkaana. Kannattaa kuitenkin käyttää useampi pikkuerä liuotinta ennemmin kuin vain huljuttaa yhdessä isossa määrässä. Kun maali tai lakka on saatu pois, pensseli pestään vielä vedellä ja astianpesuaineella. Vesiohenteisten tuotteiden ollessa kyseessä riittää puhdistukseen vesi ja saippua. Pensseli jätetään pesun jälkeen kuivumaan ilmavaan paikkaan, vaikkapa lasipurkkiin, harjakset ylöspäin.

Juki Nieminen

Hoito ja suojaus

Huonekalun puhdistukseen riittää usein nihkeä- tai kosteapyyhintä neutraalissa pesunesteessä (esim. astianpesuaineliuos, mäntysuopa) kostutetulla siivouspyyhkeellä. Kosteapyyhinnän jälkeen pinta on hyvä kuivata. Pinnan kiillotukseen ja suojaamiseen on saatavana erilaisia huonekalujen hoitoaineita.

Tahrojen poisto

Tahroille kannattaa kokeilla ensin laimentamatonta pesunestettä. Väritahrat ja veteen liukenemattomat tahrat poistetaan mineraalitärpätillä tai denaturoidulla spriillä, kuitenkin varovasti, sillä kaikki pinnat ei kestä kyseisillä aineilla käsittelyä.

Aineen sopivuus kannattaa ensin testata näkymättömään kohtaan. Lopuksi pyyhitään kostella ja kuivataan. Kosteuden aiheuttamiin jälkiin ja vaikeisiin tahroihin on olemassa erilaisia kiillotusvahoja.

Öljytyt ja vahatut kalusteet

Öljyttyjä kalusteita voi huoltaa öljyämällä niitä silloin tällöin uudestaan, samoin vahattuja kalusteita. Vanhaa vahaa ei tarvitse välttämättä poistaa, vaan uuden vahakerroksen voi levittää vanhan päälle.

Teksti Juki Nieminen

Useammat viiluttamattomat huonekalut ovat 1750-luvulta alkaen olleet maalattuja. Ennen tätä huonekalut olivat maalaamattomia. Pintakäsittelyjä, jotka eivät ole peittäviä, kuten maalaus, ovat esim. vahaus, öljyäminen, petsaus ja lakkaus.

Luonnonhartsit ovat vanhimpia lakkoja. Eräs tällainen on sellakka, jota alettiin käyttää huonekalujen pintakäsittelyssä 1800-luvun alkupuolella. Sellakkaa levitettiin nukkaamattomasta kankaasta ja vanusta valmistetulla nyytillä eli tullolla, jolloin saatiin tasainen ja kiiltävä pinta. Tätä menetelmää nimitetään sellakka-puleeraukseksi. Selluloosalakkaa alettiin käyttää 1920-luvulla ja käyttö jatkui aina 1960-luvulle saakka. Se kestää paremmin valoa, vettä ja lämpöä kuin sellakka.

Öljyäminen synnyttää kuultavan, luonnollisen pinnan, josta puun syykuvio kuultaa läpi. Myös vahaaminen synnyttää kauniin, himmeäkiiltoisen puun syykuviota korostavan pinnan. Puun öljykäsittelyyn on käytetty mm. pellavaöljyä sekä vahaamiseen carnaubavahaa ja mehiläisvahaa.

Vihjeitä vanhan pintakäsittelyaineen tunnistamiseksi:
Tiputa ensin denaroitua spriitä (esim. sinol) käsiteltävälle pinnalle.
a) Pintakäsittelyaine liukenee puuhun asti nopeasti > pintakäsittely on tehty sellakalla.
b) Pinta tulee tahmaiseksi > pintakäsittely on tehty vernissalla (keitetty pellavaöljy).
c) Pintakäsittelyaine ei liukene > pintakäsittely on tehty selluloosalakalla.

Entisöitäessä vanhoja huonekaluja on hyvä selvittää ensin mikä on ollut huonekalun alkuperäinen pintakäsittely. Usein vanha huonekalu on saatettu pintakäsitellä useita kertoja aikojen kuluessa, eikä aina ole helppo selvittää mikä on ollut alkuperäinen käsittely.

Teksti:  Juki Nieminen

Onko sinulla kenties vanha huonekalu, jolla on sinulle jokin erityinen merkitys, mutta aika on jättänyt siihen jälkensä ja se vaatisi kunnostusta?  Vanha huonekalu herättää usein paljon erilaisia muistoja ja tuntemuksia, siksi se on aina kunnostamisen arvoinen. Työväenopistolla toimii useita huonekalujen kunnostus ryhmiä, joissa on mahdollisuus  perehtyä huonekalujen kunnostukseen ja entisöintiin.

Huonekalun kunnostus lähtee liikkeelle esineen tarkastelulla, kuinka vanha se on, minkälainen se on ollut alkuperäisessä asussaan ja mitä sille pitäisi tehdä, niin että se olisi jälleen käyttökelpoinen, mutta siinä säilyisi edelleen eletty elämä ja ajan tuoma patina. Hyvä lähtökohta on pyrkiä palauttamaan huonekalu mahdollisimman lähelle sen alkuperäistä asuansa. Aina tärkeämpää tämä on mitä vanhemmasta huonekalusta on kyse. Yli sata vuotta vanhat huonekalut luokitellaan  antiikiksi ja silloin on syytä olla erityisen varovainen korjausten suhteen, jottei menetetä niiden mahdollista antiikkiarvoa. Ylipäätänsä huonekalun ”ylikorjausta” tulisi välttää, sillä vanhassa huonekalussa saa ja pitää näkyä sen ikä, elinkaari.

Huonekalujen kunnostuksessa ei normaalisti tarvita tavallisten käsityövälineiden lisäksi sen ihmeempiä työvälineitä. Entisöinnissä tarvittavia työvälineitä ja tarvikkeita ovat erilaiset maalinkaapimet sekä sikli ja puukko, teräsvillat ja hiomanpaperit, kuumailmapuhallin ja maalinpoistoaineet, erilaiset pintakäsittelyaineet jne.

Huonekalujen kunnostuksen eri työvaiheita ovat mm. liitosten ja rakenteen vahvistaminen tai korjaus sekä mahdollisesti puuttuvan osan valmistus, vanhan pintakäsittelyn poistaminen, uudelleen pintakäsittely esim. petsaamalla, lakkaamalla, maalaamalla tai vahaamalla.

Työturvallisuuden kannalta oleellisia asioita ovat oikeat työskentelyasennot, varovaisuus terävien työkalujen käytössä kuten esim. taltat ja puukot, erilaisten suojainten käyttö tarpeen mukaan, kuten hengityssuojain, suojakäsineet  sekä suojalasit.

Huonekalujen kunnostus ja entisöinti on paljolti tekemällä oppimista. Kun oppii tarvittavat perustekniikat, työskentelyä on helppo jatkaa itsenäisesti. Toisaalta siinä ei ole koskaan valmis, vaan se on loputon ja kiehtova maailma, joka tarjoaa aina uusia haasteita ja opittavaa, mutta joka palkitsee tekijänsä aina uudelleen kerta kerran jälkeen.

Teksti:   Juki Nieminen

Talviteloilta otettava pyörä on syytä tarkistaa ennen ajoon lähtöä. Jarruvaijerit ovat saattaneet jumittua ruostumisen takia. Pyöräsuojassa säilytetystä ajopelistä on joku saattanut ”lainata” osia.

Tärkeintä on ketjun kunnon tarkastaminen, puhdistus ja voitelu kosteudenkestävällä öljyllä. Kulunut ketju tulee vaihtaa ajoissa, muuten on pian edessä kallis rattaiden vaihto. Puhdistukseen on paras käyttää tärpättiä ja maalipensseliä, jonka karvat on lyhennetty puoleen alkuperäisestä. Puhdistuksen jälkeen ketju kuivataan puuvillarätillä ja tärpätin annetaan haihtua parikymmentä minuuttia ennen öljyämistä. Öljy levitetään puhdistetulla pensselillä tai mieluummin pipetillä. Liika öljy pyyhitään pois muutaman kilometrin ajon jälkeen.

Myös ketjurattaat ja ketjuvaihteisen pyörän etu- ja takavaihtaja puhdistetaan tärpätillä ja kuivataan. Vaihtajien kaikki nivelet öljytään ja ylimääräinen öljy pyyhitään pois. Rattaita ei öljytä, ne saavat voitelunsa ketjusta. Varo öljyn joutumista vanteen jarrupinnalle!

Jos kuntotarkastuksessa löytyy vikoja ohjauksessa, keskiössä, pyörän laakereissa tai muita vikoja, joiden korjaamiseen eivät omat taidot tai työkalut riitä, on käännyttävä korjaamon puoleen. Työväenopisto järjestää joka kevät ja syksy pyöränhuoltokursseja, joissa huollon lisäksi voidaan tehdä myös korjauksia.

Seppo Silvennoinen