Maanantait ovat vapaapäiviäni, koska useimmiten opetan viikonloppuisin. Nyt oli Kanneltalossa sopivasti kursseja tarjolla koko kevääksi maanantai-illoiksi. Mikä parasta oli kolme erilaista lyhytkurssia ja kaksi eri opettajaakin. Ilmoittauduin ja mahduin mukaan. Odotin kurssia kuin lapsi joulua. Pakkasin hyvissä ajoin kaiken tarpeellisen ja vähän ylimääräistäkin varmuudeksi mukaan.
Osa kurssilaisista oli tuttuja osa taas uusia, mutta nopeasti tutustuttiin. Niin oli eri rooli päällä, etten tuntenut opiskelijaa, joka oli edellisenä perjantaina ollut oman kurssini infoillassa. Eipä hänkään osannut yhdistää minua silkkinauhakirjontakurssiini. Ja voi sitä onnea, kun ensimmäinen työ valmistui. Minä ymmärsin ohjeen! Minä osasin tehdä (kyselin ja sain toki apua opelta)! Ja työ näytti ainakin melkein samalta kuin open malli.

Ekan illan jälkeen ymmärsin taas paremmin kurssilaisiani ja heidän intoaan valmistuvista töistä ja oppimisesta. Se antaa ihan valtavasti energiaa. Ainoa huono puoli on, että iltakurssilla se vauhti jää päälle, eikä uni tahdo illalla tulla vaan sitä suunnittelee jo täyttävänsä koko maailman uusilla taidoillaan ja töillään. No, seuraavan aamun arki rutiineineen onneksi palautti maan pinnalle, eikä niitä kotiläksyjäkään tullut sitten viikon aikana kovasti tehtyä.
Mutta yhteenvetona: on kiva olla opettaja, mutta myös opiskelija aina välillä. Se auttaa ymmärtämään ja uusien tekniikoiden lisäksi siinä oppii paljon muutakin.
Tavataan kursseilla opettajana tai opiskelijana!
Riitta Larne

Virkkaustaidot olivat melkein kaikilla jo hyvin hallussa.
Kokeiltavaksi jäi lähinnä langan paksuuden sekä
helmien ja virkkuukoukun koon sopivuus toisiinsa. Myös helmien lankaan pujotuksessa oli omat niksinsä. Syksyllä neljän keskiviikkoillan aikana kurssilaiset loihtivat todella hienoja töitä.

Virkkausta osaavat voivat tulla oppimaan uutta jatkokurssilla (121012), joka järjestetään Kanneltalossa 26.3.-23.4.2012 Läntisessä alueopistossa.
Tarkemmat kurssitiedot Ilmonetissä.

Tervetuloa!
Seija Lindström

Venäläiset helmityöt luento pidetään auditoriossa klo 12 – 12.45.

Naapurimaassamme Venäjällä valmistetaan toinen toistaan upeampia helmitöitä. Tuhannet pienet helmet muodostavat taidokkaita kuvioita, kukkia ja kiemuroita. Perinteet ovat vuosisataiset makeanvedenhelmistä kansanpukujen koristeena palatsien helmitapetteihin ja ortodoksikirkon helmikoristeisiin.

Riikka Santosen Luento on osa Helmipäivä-tapahtumaa. Vapaa pääsy!

Ensimmäiset löydetyt helmet ovat noin 40 000 vuotta vanhoja, eläinten hampaista ja luista valmistettuja. Heti, kun keramiikkaa alettiin valmistaa, tehtiin siitä myös helmiä. Egyptissä valmistettiin fajanssista helmiä ainakin jo 3000 eKr. Fajanssi on keraamista ainetta, jossa on samat raaka-aineet kuin lasissa. Egyptiläiset fajanssihelmet lasittuivat valmistusprosessissa tai ne lasitettiin turkoosiksi tai sinisiksi jäljittelemään merkitykseltään tärkeitä puolijalokiviä turkoosia ja laspislazulia.

Keraamisista helmistä oli enää askel lasihelmien valmistukseen. Lasihelmiä alettiin tehdä Lähi-Idässä n. 2500 eKr. ja niitä myytiin kaikkialle välimeren piiriin. Lasihelmet olivat ylellisyystavaraa joihin vain harvalla oli varaa.

Rooman valtakunnan aikaan n. 100 eKr. – 400 jKr. roomalaisia lasihelmiä vietiin kaikkialle silloiseen maailmaan, kuten Kiinaan, Koreaan, Etiopiaan ja Skandinaviaan. Niitä on löydetty jopa nykyisen Suomen alueelta. Viikinkien helmistä hienoimmat mosaiikkihelmet ovat todennäköisesti Lähi-idästä kotoisin, mutta viikingit tekivät itsekin helmiä ulkomailta tuoduista lasimateriaaleista. Palkeita käyttämällä lasi saatiin sulamaan avotulella ja siitä pystyttiin valmistamaan yksinkertaisia helmiä.

Keskiajalla lasihelmiä valmistettiin Euroopassa melko vähän. Kristinusko piti koristautumista syntisenä turhuutena. Poikkeuksen muodosti rukousnauha. Bead (helmi) sana lieneekin tullut sanasta bidden (rukoilla). Lähi-idän lasiteollisuuden hiivuttua tuli Venetsiasta lasiteollisuuden keskus. Venetsian lasiteollisuuden nousu liittyy aikaan, jona tehtiin suuria löytöretkiä, ja kauppa laajeni sen myötä.

Vaikka helmien merkitys Euroopan kulttuureissa oli melko vähäistä, tuli lasihelmistä oleellinen osa kansainvälistä kauppaa. Helmivalikoimat olivat suuria, ja helmiä valmistettiin tyydyttämään eri ostajien makua. Helmillä ostettiin kultaa Inkoilta, orjia ja norsunluuta Afrikasta, turkiksia ja maata Pohjois-Amerikassa. Lasihelmet muodostuivat osaksi näitä kulttuureja. Kun Venetsian lasiteollisuus lamaantui lähes täysin 1700- luvun lopulla, piti helmien valmistus sen hengissä.

1800- luvun alussa Venetsialaiset keksivät, miten vedetystä lasiputkesta voi valmistaa pieniä siemenhelmiä sarjatuotantona. Oleellisena osana valmistusta helmet pujotettiin lankaan nauhaksi, koska vain silloin ostaja saattoi olla varma, että arvokkaassa helmessä oli varmasti reikä. Siemenhelmiä valmistettiin myös Ranskassa, Itävallassa, Saksassa ja Tšekin tasavallassa. Nykyään helmiä valmistetaan massatuotantona Euroopassa enää Tšekin tasavallassa. Toinen siemenhelmien päätuottaja on Japani.

Pienten siemenhelmien valmistus on mahdollistanut nykyisen laajan helmitöiden ja helmityötekniikoiden kirjon. Toisaalta myös kiinnostus vanhoja käsityönä tehtyjä helmiä kohtaan on kasvanut sitä mukaa, kun helmien tuotanto on koneellistunut. Sekä helmitöiden että helmien tekemisestä on nykyisin tullut suosittu harrastus.

Helmipäivänä työpajat ovat auki ennen ja jälkeen luentoa ja niissä peritään materiaalimaksu tehdyistä töistä. Osaamista työpajoihin ei edellytetä vaan kaikki halukkaat ovat tervetulleita kokeilemaan myös tähtien, heijastimien ja huopapipareitten tekoa. Opettajamme ohjaavat työpajoissa klo 10.00–11.30 ja 13.00–15.00 välisinä aikoina nonstoppina aiheitaan. Helmien laajaan valikoimaan ja korutarvikkeisiin on myös mahdollisuus tutustua.

Helmipäivä on la 30.10.2010 klo 10.00–15.00, luento klo 12.00 Kanneltalossa työväenopiston tiloissa os. Klaneettitie 5, 00420 Helsinki. Lisätietoja: raija.torni@hel.fi

Raija Torni

Lapsi-käsite on opiston kursseilla joustava. Olemmehan aina, iästäkin riippumatta, vanhempiemme lapsia, tätiemme siskontyttöjä jne. Kursseillani onkin vain alaikäraja ja mallitöitä sekä ideoita löytyy monentasoisille.

Hienoa lasten kanssa työskentelyssä on heidän vahva läsnäolonsa ja usein selkeät mielipiteet. Värioppeja ja sommittelun perusteita ei tarvita, kun lapsen oma näkemys ohjaa työskentelyä. Kurssilla lapsi saa myös omaa aikaa mukana olevan aikuisen kanssa keskustellen ja puuhaten. Kenties kurssilta saa alkunsa uusi yhteinen harrastus.

Lastenkin kanssa voi harrastaa kierrättämistä. Tarpeettomista helmikoruista voi tehdä uusia koruja ja laatikosta voi napata mukaan myös vaikkapa nappeja. Vanhat vaatteet heräävät uuteen elämään esimerkiksi kukkakedoksi tai autokuvioilla. Helmikorukurssilla on syntynyt korujen lisäksi monia liskoja ja hiiriä. Käsityökursseilla myös pojat saavat mieluista puuhaa. Tekemisen ilo ja osaamisen ylpeys näkyvät lapsista ihailtavan välittömästi.

Maija Valtola

Pienistä lasihelmistä voi tehdä yksilöllisiä koruja, viehättäviä koristeita, kirjoa vaatteita tai sisustustekstiilejä, tehdä sisustuselementtejä ja asusteita. Pelkästään korujen ja koristeiden tekeminen pienistä helmistä on maailma, johon voi uppoutua loputtomiin. Pienenkin työn tekeminen haastaa tavoittelemaan teknistä taitavuutta ja tarkkuutta, materiaalin tuntemusta, värien sommittelua ja, jos haluaa uniikin työn, vielä mallin suunnittelua tai ainakin muokkausta.

Itse työskentely on rauhoittavaa. Kauniiden materiaalien kanssa työskentely tuo mielihyvää, pienillä helmillä työskentely vaatii keskittymistä ja värien suunnittelu imaisee mukaansa. Mallia ei useinkaan ensi katsomalta tunnista samaksi, kun värit on vaihdettu. Viehättävät ja tunnelmalliset koristeet valmistuvat parissa tunnissa. Koru vaatii jonkin verran enemmän aikaan. Käsin tehdyt uniikit korut ja koristeet valmistuvat siis suhteellisen lyhyessä ajassa ja itse tekeminen kiehtovaa ja rentouttavaa.

Minna Rautiainen