Työviksen kursseilta rohkeutta ammattiopintoihin

Nimeni on Anneli Erwe ja olen 45-vuotias. Perheeseeni kuuluu 6 lasta, mies ja kaksi kissaa. Olen opiston kädentaitojen kurssien ”suurkuluttaja”. Kurssien lisäksi harrastan kerran viikossa cheerleadingiä ja osallistun lapsieni liikuntaseurojen toimintaan vapaaehtoisena.

Ensimmäiset kurssini olivat nuorena aikuisena venäjän ja saksan kielissä. 1990-luvun lopussa päätin opetella kunnolla ompelemaan ja osallistuin aloittelijoiden vaatetusompeluun. Uskaltauduin sen innostamana kokeilemaan muitakin kädentaitojen kursseja ja kuten sanonta kuuluu: ”Nälkä kasvaa syödessä”. Nykyisin kursseista on tullut melkeinpä elämäntapa ja loma-ajoilla on suorastaan vieroitusoireita. Tällä hetkellä kurssisaldoni on useampi sata.

Opetusohjelmasta löytyy aina uutta ja opettajathan ovat aivan mahtavia sekä ammattitaitoisia, joka on syynä jo tutunkin aiheen valintaan. Kotona en saa pahemmin mitään aikaiseksi, joten on ihanaa tulla opistolle samanhenkisten kurssilaisten seuraan hyviin opetustiloihin. Voi aivan rauhassa keskittyä aiheeseen ja tekemiseen sekä tarvittaessa saa apua.

Kurssisuosikkejani ovat ehdottomasti kangaspuilla kutominen, helmityöt ja kankaan värjäys/painanta, kasviväreillä värjääminen sekä tilkkutyöt. Syksyllä innostuin neulomisesta uudestaan, kun kurssilla oli aivan uusia tapoja neuloa. Nyt odotan kovasti saman opettajan virkkauskurssia. Kaikkein mieluisin työskentelytapani on valmistaa tuote alusta asti itse, esim. itse kudotusta kankaasta tuote.

Olen myös osallistunut Käsityön taiteen perusopintojen opintokokonaisuuksiin 6 vuoden ajan. Sen aikana olen saanut huomattavasti rohkeutta omien ideoiden toteuttamiseen eikä enää kelpaa valmiiksi pureskellut jutut. Ympäristöäkin ja ihmisten olemusta sekä vaatetusta katsoo ihan eri tavalla ja poimii ideoita. Opintokokonaisuus vaatii pitkäjänteisyyttä ja sitoutumista, on haasteellinen ja tähtää oman suunnittelun kehittämiseen.

Viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana olen löytänyt itsestäni pienen käsityöläisen. Kokemukseni kartuttua hain 2009 ammatilliseen koulutukseen. Opiskelen Helsingin palvelualojen oppilaitoksessa, Roihuvuoressa, vaatetus- ja tekstiilialan perustutkintoa aikuiskoulutuksena. Valmistun tänä keväänä vaatetusompelijaksi. Ero työväenopiston kursseihin on toisaalta pieni ja toisaalta iso. Opimme ammatilliset työtavat ja tuotteet valmistetaan asiakkaille. Aineet ovat ammattiaineita ja tavoite on työllistyä lähinnä oman yrityksen kautta, jonkun verran paikkoja löytyy myös toisen palveluksessa. Opiskeluun kuuluu myös työssä oppiminen

Haaveenani on yhdistää kaikki taitoni ja tietoni monipuoliseksi kokonaisuudeksi ja mahdollisesti oman käsityöliikkeen perustaminen. Valmistuttuani palaan työhöni ja sitten täytyykin katsella, mitä tulevaisuudessa tekee. Ensiksi kuitenkin hankin kokemusta toisen palveluksessa. Koskaan ei tiedä, mitä eteen tulee!

Anneli Erwe

Raija Torni, 11.4.2011

Kerro artikkelista kaverille:

Ei kommentteja

Kirjoita artikkelin ensimmäinen kommentti!

Jätä kommenttisi:

Aiheeseen liittyvät artikkelit:
Karjalan käkiä ja elämänpuita etupistokirjonnalla
Sandaalikelit alkamassa
Kudontaluokissa kevät vaihtuu kesäksi
Hetkiä metsän kauneudesta
Koskettelukirjoja Celiaan
Naisten päivä -näyttely Opistotalolla
Suutarimestari ja kisälli
Anita Grönlund – kansallispukukankaiden kutoja
Muistoja syyslukukaudelta 2016
Käsityötarvikekirppis la 11.2.2017