Pirjo Hallan uudet päivät

”Huomenna on uusi päivä,
sanoi muumimamma.
Aivan jokaiselle oma alusta loppuun.
Se on hauska ajatus.”
                   Tove Jansson

Pirjo Hallan uudet päivät ovat nyt erilaisia; aamulla ei tarvitse lähteä töihin, kun on eläkkeellä. Kävin tapamassa Pirjoa ja minulle jäi mielikuva, että tuo töihin meneminen ei Pirjosta yleensä tuntunut kovin ikävältä.

Pirjo valmistui 1974 pääaineinaan kasvatustiede ja englanti. Hänen piti auskultoida kouluun, mutta perui hakemuksensa lyhyen koulusijaisuuden jälkeen. Syksyllä hän tuli opistoon auskultoimaan. Kivimäki oli rehtorina. Aluksi Pirjo teki sijaisuuksia ja mm. opetti englantia opiston ryhmälle Helsingin keskusvankilassa. Keväällä hänellä oli jo enemmän opetusta ja sai syksyllä 1975 kieltenopettajan viran opistossa. Siihen aikaan opistossa oli kolme päätoimista opettajaa.

Rehtori Kailarin aikaan 1985 Koillisen alueen osastonjohtaja jäi äitiyslomalle ja Pirjo siirtyi osastonjohtajaksi, mikä nimike myöhemmin muuttui aluerehtoriksi. Koillisessa ei ollut omia tiloja ja toimipisteitä oli enimmillään liki 20. Pirjolle sopi tehtävä, siihen kuuluva vapaus ja vastuu. Perheellisenä hän arvosti joustavuutta ajankäytössä, kun pystyi käymään iltapäivällä kotona ottamassa vastaanvanhimman lapsenkoulusta ja sitten rientämään kouluille. Kouluilla hän yritti viestittää jokaiselle tuntiopettajalle ja iltavahtimestarille, että kaikki olemme töissä Helsingin työväenopistossa ja yhdessä toimimme opiskelijoiden parhaaksi.

Malmitalo valmistui 1994 ja sen toiminnan käynnistäminen oli osaltaan aluerehtorin tehtävä. Kun toiminta vakiintui, Pirjo otti vastaan uuden haasteen; hän lähti työnkierrossa KOUKEen, Helsingin kaupungin koulutuskeskukseen kehittämiskonsultiksi 2,5 vuodeksi ja oppi sinä aikana paljon uutta mm. johtamisesta.

Seuraava etappi oli Itäisen alueen aluerehtorin sijaisuus ja myöhemmin vakituinen virka aluerehtorina. Pienen piipahduksen Pirjo teki lopuksi projektitehtävissä sen jälkeen kun alueopistot vappuna lakkautettiin.

Myös käsitöissä Pirjo ottaa haasteita. Hän on omien sanojensa mukaan aina tehnyt käsitöitä, kuten äitinsäkin. Lapsena hän solmi ryijyjä yhdessä äidin kanssa. Matonkudontaan Pirjo ei kuitenkaan hurahtanut, vaikka äiti niitä kutoi.  Kun Pirjon omat lapset olivat pieniä, hän ompeli heille vaatteita. Itselleenkin hän ompeli, mutta vasta Leenan ompelukurssilla Malmilla hän oppi purkamaan. Pirjo on minun kurssillani ommellut kansallispuvun ja opiston kursseilla valmistanut tyttärilleen vanhojenpäiväpuvut ja iltapuvun. Ystävänpäiväksi 2009 valmistui joka äidin unelmaompelus; oman tyttären hääpuku.

Käsityön työnäytöksessä Stoan aulassa Pirjo innostui kirjonnasta ja erityisesti Tupun esittelemästä vapaasta käsintikkauksesta. Tilkkuja oli helppo pitää mukana ja ommella niitä aina kun oli sopiva hetki. Kokonaisuudeksi muotoutui tilkkupeitto ja siihen sopivat sohvatyynyt. Väritys on valittu sopimaan seinän taideteoksiin. Tilkkutyönä on valmistunut myös päiväpeite makuuhuoneeseen. Jokainen lapsenlapsi on saanut oman nimellä ja syntymäajalla varustetun tilkkutäkin torkkupeitokseen. Viimeisin, neljäs, valmistui lokakuun lopussa ja Pirjo lähettää Heljälle kiitokset tilkkutyöohjeista, joilla oli ratkaiseva merkitys peiton onnistumisessa. Pirjo opetteli uudestaan ryijyn tekemistä ja kurssin jälkeen solmi ryijyn. Tellervo Strömmerin suunnittelema Karhunlukko-malli löytyi Wetterhoffin mallistosta. Ja opiston kurssilla valmistuivat tekstiilit Pirjon ja Kajn veneeseen, jossa iso osa kesästä vietetään. Puuhaa piisaa myös remontoitavassa omakotitalossa ja sen pihassa.  Tyttärelle ommeltavan ryijyn langat ja lastenlasten tilkkutäkit saavat vielä hetkisen odottaa.

Pirjo kertoo olevansa sielultaan ja luonteeltaan pedagogi. Pitäisikö olla iloinen vai jotain muuta, jos opiskelija kurssin jälkeen toteaa: ”En mä tiedä opinks´ mä mitään, mutta hauskaa oli!”, Pirjo pohtii. Viihtyminen on osa opiston opetusta. Tunneilla on vapaus myös vähän hullutella. Todennäköisesti opiskelija hieman vähätteli omaa osaamistaan.

Aluerehtorina, johtajana Pirjo koki olevansa palveluammatissa. Vaikka maailma on vuosikymmenten aikana muuttunut ja opisto on kasvanut, ”perusjuttu” on pysynyt samana. Uusia haasteita tulee koko ajan, mutta halu oppia on avain niiden kohtaamiseen. Opiston me-henki on toinen avain hyvän tulevaisuuden oveen.

Pirjo voi nyt hidastaa askeleitaan ja rauhoittua. Toki mummipartiossa päivystäminen voi vaatia äkkilähtöjä, mutta se on mieluinen velvollisuus. Joskus myöhemmin opiskelijat saattavat saada Pirjosta tutun sijaisen ja vapaaehtoistyökin olisi lähellä sydäntä. Uudet päivät ovat täynnä uusia mahdollisuuksia.

Työkaverit lauloivat Pirjon eläkepäiville Maiju Talvitien uudelleensanoittamalla kappaleella, jonka kiitoksiin on mukava yhtyä.

Rati riti ralla
tuli Pirjo Halla
pisti paikat parahiksi
alaisetkin toimiviksi
rati riti ralla
sitä teki Halla

Punaposki punatukka
sinisilmä huolen hukka
sellainen on Halla
Pirjo, Pirjo Halla

Riti rati ralla
lähtee Pirjo Halla
laittaa lapset laitumelle
Lyytisenkin lenkkisille
riti rati ralla
sellainen on Halla

Riti rati ralla
meiltä lähti Halla
ikävä on sydäntäsi

sinulla on lämmin käsi
riti rati ralla
kiitoksia Halla

Inga Pihlhjerta, 22.11.2013

Kerro artikkelista kaverille:

1 kommenttia artikkeliin: Pirjo Hallan uudet päivät

vaitulla-maija vaittinen, 4.3.2014

Kiva kuulla Pirjon kuulumisia!
Lämmin halaus teille molemmille sinne koti verstaalle!

Jätä kommenttisi: