Juhana Mykrä

Opiston tietotekniikkasuunnittelija puuhastelee tietoteknisten innovaatioiden parissa mutta ei tunnustaudu nörtiksi.

Aloitin tietotekniikkasuunnittelijan toimessa Helsingin työväenopistossa syksyllä 2003. Sitä ennen toimin opistossa parisen vuotta tietotekniikan tuntiopettajana. Vaikka päätoimessani monenlaisten tietoteknisten innovaatioiden parissa puuhastelenkin, en tunnusta olevani nörtti. Olen aina mieltänyt tietotekniikan vain välineeksi, jolla voidaan, suunnitellusti ja tarkoituksenmukaisesti, tukea esimerkiksi aikuisten oppimistavoitteiden toteutumista oppilaitoksessamme. Erilaiset työväenopistossa kehitetyt avoimet ja joustavat oppimisen tukipalvelut ovat eräs vastaus arjen tietoyhteiskunnan haasteisiin, jossa meillä kaikilla on vapaus valita omat tavoitteemme ja tapamme oppia.

Puutöitä

Olen valmistunut Turun yliopistosta luokanopettajaksi eli 6–12 -vuotiaiden lasten opettajaksi. Luokanopettajan tutkintoon kuului monen muun opetettavan aineen ohella muutama opintoviikko teknisiä käsitöitä. Käsillä tekeminen oli haasteellista, mutta motivoivaa. Puitteet olivat mahtavat sillä Rauman seminaarinmäellä sijaitsee ainoa suomenkielinen teknisten käsityönopettajien koulutuslinja monipuolisine tiloineen.

Virkkausta

Oman koulutaipaleeni alkumetreiltä 1980-luvun alussa muistan ala-asteen toisella luokalla virkanneeni luokanopettajan kärsivällisessä ohjauksessa kravatin isänpäivän kunniaksi. En tosin muista isäni milloinkaan sitä julkisesti käyttäneen; taisipa vain sitä kaulaansa sovittaa ja lahjanantajaa muistamisesta kiittää. Johtuneeko se sitten siitä, että väriksi valitsin sinapinkeltaisen. Vai kenties siitä, että vajavaisilla taidoillani sain muotoiltua kravatista J:n muotoisen, toisen reunan ollessa toista kireämpi. Mutta J:llähän oma nimenikin alkaa, joten eikös siitä muodostunutkin siten pieni pehmeä, taideteos, ehkä vain hivenen kurttuinen, myönnän! Pitääpä tulevan isänpäivän nurkilla kysyä, josko kravatti on vielä tallella arvoisellaan paikalla.

Käyttöesineitä

Koulussa olen aina osallistunut käsityönopetukseen melko hyvällä motivaatiolla. Opettajat ovat olleet asiansa osaavia ja käsillä tekeminen mielekästä vaihtelua teoria-aineiden puurtamiselle. Tallessa ja käytössä ovat vielä ainakin yläasteella tekemäni kuparipakotettu koristeväännetty metalli-puuvartinen löylykauha, suuri puinen kulmakaappi ja piianpeili sekä hitsattu ja muovitettu monitoimipuutarhatyökalu. Eipä noita ole ajanhammas vielä kovin paljon kuluttanut, vaikka kohta jo kolmatta vuosikymmentä on niiden valmistumisesta kulunut. Ja melko ahkerassa käytössäkin ovat ne olleet vuosien varrella. Itselle tehdyt käsityöt säilyttävät arvonsa, jolloin niistä pitää myös huolta.

Kolmiulotteista

Pienenä mielipuuhiini kuului lego-rakentaminen. Lapsen mielikuvitus pääsi niiden parissa helposti valloillensa ja kokoamisohjeet menettivät usein merkityksensä luovuuden kustannuksella. Rakentelusta kyllä on ollut ainakin sellainen hyöty, että minulta sujuu mielestäni verrattain näppärästi erilaisten ulotteisten kokoamisohjeiden lukeminen ja vaikkapa moniosaisten tehopakattujen huonekalujen kokoaminen käytännössäkin. Tosin niiden oikeaoppisessa toteuttamisessa ei juurikaan mielikuvitukselle ole sijaa jätetty: niiden on katastrofin uhalla mentävä prikulleen oikein. Ja auta armias, jos jokin osa puuttuu paketista!

Elämää kotona

Nykyisin keskityn vapaa-aikanani lähinnä perhe-elämään sekä puutarhatöihin ja sisustamiseen uudessa asuintalossani, joka sinänsä oli muuttovalmis, mutta pitipä siellä nyt sentään muutama väärän värinen seinä maalata ja kalusteita asentaa. Yhdessä elämänkumppanini kanssa meillä on kaksi koiraa, jotka pitävät säännöllisesti liikkeessä. Lumien sulettua virittelin pihamaalle koira-aitauksen, jotta nelijalkaiset eivät lähtisi repolaisen matkaan jänisjahtiin. En voi hyvällä sydämellä väittää, että olisin mitenkään erityisen kätevä käsistäni. Siksipä isommissa remonteissa olen saanut onneksi apua maamiesopiston käyneeltä isältäni ja apeltani. Äitiäni olen vielä opiskeluaikoina hätyytellyt mm. haaroista ratkenneiden farkkujen ja irronneiden nappien johdosta.

Harrastuksia

Omassa opistossamme olen opiskellut lähinnä kursseilla, joiden sisällöt kuuluvat terveys-hyvinvointi-kotitalous -akselille. Lisäksi olen opiskellut kieliä; parhaillaan aktivoin pahasti ruostunutta ruotsinkielen taitoani keskustelukurssilla. Tavoitteenani on ymmärtää entistä syvällisemmin puolisoani ja hänen ruotsinkielisten sukulaistensa sutkauksia. Monen heistä intohimona on käsityöharrastus, joten jospa sitä vielä joskus uskaltaisi jokusen sanan tuostakin aiheesta tokaista. Kielillä puhuminen on kivaa; tosin tulkinnasta riippuen voidaan joskus puhua ymmärtämisen sijasta jostain ihan muusta!

Työ ja käsityönopetus

Käsityön aineala on jo pitkään kulkenut opistossamme edelläkävijänä tietotekniikan hyödyntämisessä opetuksessa. Olen saanut melko usein mahdollisuuden läheltä seurata käsityön suunnitteluhenkilöstön innovatiivisia kokeiluita sekä olla myös mukana niiden kehittämisessä.

Yhteistyössä Helsingin työväenopiston ja Tekstiilikulttuuriseuran järjestämä Kahisevasta kansainväliseen –Pukeutumisen monimuotoistuminen Suomessa -luentosarja toteutettiin viime syksynä kolmen etäluennon sarjana niin, että hienoja asiantuntijaesityksiä mm. romanien pukeutumiskulttuurista ja lolitapukeutumisesta pääsi seuraamaan Opistotalon Viipurinsalin lisäksi nettiselaimella yhteistyöopistojen tiloissa Kajaanissa, Lahdessa, Nurmijärvellä, Raumalla ja Espanjan aurinkorannikolla Fuengirolassa. Syksyllä 2012 on luvassa vastaava etäluentosarja sisustuksen teemaan liittyen. Nyt mukaan on tulossa vieläkin suurempi opistojen verkosto.

Opistossa käyttämäämme Fronter -verkko-oppimisympäristöön on luotu käsityönopetuksen tarpeisiin työtiloja, joita olemme yhteistyössä käsityötiimin kanssa toteuttaneet opiskelijoiden oppimisprosessien tueksi. Oman virtuaalihuoneensa ovat saaneet niin Hyväksi kotiompelijaksi -opintokokonaisuuden kuin Käsityön taiteen perusopetuksen opiskelijat ja opetushenkilöstö.

Pääkaupunkiseudun opistojen välisenä yhteistyönä toteutettavan World Design Capital 2012 Helsinki -kiertonäyttelyyn valitut teokset ovat esillä vuoden 2012 loppuun asti digitaalisessa muodossa työväenopiston virtuaaliosaston Kellarigalleriassa kolmiulotteisessa Second Life -virtuaalimaailmassa, jossa niihin voi tutustua 24/7. Kuka tahansa voi rekisteröidä itselleen avatar-hahmon [http://join.secondlife.com], jonka välityksellä voi kohdata monenlaisia uusia elämyksiä tuossa kiehtovassa ”toisessa elämässä”.

Teksti ja kuvat Juhana Mykrä

Inga Pihlhjerta, 19.6.2012

Kerro artikkelista kaverille:

Ei kommentteja

Kirjoita artikkelin ensimmäinen kommentti!

Jätä kommenttisi:

Aiheeseen liittyvät artikkelit:
Karjalan käkiä ja elämänpuita etupistokirjonnalla
Sandaalikelit alkamassa
Kudontaluokissa kevät vaihtuu kesäksi
Tuolin maalaus
Hetkiä metsän kauneudesta
Naisten päivä -näyttely Opistotalolla
Anita Grönlund – kansallispukukankaiden kutoja
Vielä ehtii – Näkyväksi neulottu Keravalla
Kävitkö Keravalla?
Muistoja syyslukukaudelta 2016