Jotain vanhaa, jotta keskeneräiset työt tulisivat tehtyä.
Jotain uutta; lisää uusia malleja, ideoita.
Jotain sinistä; aina hieman sinistä, se on minun väri.
Jotain jännää; yllätyksellistä, hauskuutta, sitä ei voi sanoin selittää.
Nimeni on Anneli Erwe ja olen 45-vuotias. Perheeseeni kuuluu 6 lasta, mies ja kaksi kissaa. Olen opiston kädentaitojen kurssien “suurkuluttaja”. Kurssien lisäksi harrastan kerran viikossa cheerleadingiä ja osallistun lapsieni liikuntaseurojen toimintaan vapaaehtoisena.
Elämä on etsimistä, tiedon, taidon unelman.
Nauhoista ja langoista kestävistä, kerityistä,
nyt jo vähän virttyneistä.
Luomme elon oman kudelman.
Väri kankaan vaihtuu, lanka karkaa,
mutta sinnikkäästi jatkamme me kutomista.
Kiinnitämme langat yhteen aina ennen huomista.
Väliin saamme silkkiä, väliin sarkaa,
mutta sitähän on tämä, kangas elämän.
Minusta tuli Työväenopiston kurssien suurkuluttaja, kun jäin vuodeksi vuorotteluvapaalle syksyllä 1997.