Anna-Liisa Heinonen Turun suomenkielisestä työväenopistosta vieraili toistamiseen Oulunkylätalossa talvisena lauantaipäivänä. Edellisestä kerrasta on kulunut reilu vuosi.
Vuosi sitten perehdyttiin villatakin virkkaamiseen Qvidi-Minan tapaan ja saatiin samalla paljon vinkkejä muistakin töistä, joihin työtapaa voisi soveltaa. Muutamalla lyhytkurssilla onkin syntynyt hauskoja töitä!
Tällä kertaa Anna-Liisa opasti, kuinka Viron setukaisten värikästä villlankavirkkausta voi yhdistellä Qvidi-Minan virkkaukseen. Setukaisilla on oma tapansa virkata monivärisiä villalankapitsejä ja sitä opettelimme ihan kädestä pitäen.
Tämän setupitsin olen ostanut Virosta.
Osa päivään osallistujista jatkoi oman Qvidi-Minan tapaan virkattavan työnsä toteuttamista ja minäkin kaivoin taas virkkaukseni esille. Paloja syntyy, kunhan vaan pitää langat ja koukun käden ulottuvilla. Paloja villatakkiini on valmiina kohta 600 mutta kolmioita vasta kolmisenkymmentä. Vielä riittää virkattavaa, mutta voiton puolella ollaan! Olen ommellut paloja yhteen vasta kokeeksi ja tiedän, että takin kokoaminen on aika iso juttu, kun ensin sommitellaan, sitten yhdistetään, sitten sovitellaan, korjataan, vahvistetaan saumat ja vielä viimeistellään reunat. Nappeja en ole vielä edes ajatelut.
Onneksi kokosin paloja jo alussa yhteen sillä huomasin, että haluankin tummemman lopputuloksen!
Marja, 11.4.2010
Upean näköinen! Väritys on ihan sinua itteäs.
Inga, 13.4.2010
Kiitos!
Olen nyt yrittänyt virkata vähän tummempia paloja reunoille, ja nämä vaaleammat tulisivat lähelle pääntietä.
Erja, 16.4.2010
Kauniita ovat neliöt!!! Minunkin työ taas edistyy.
Anna-Liisa Heinonen, 25.4.2010
Palojen yhteen ompelun jälkeen ommeltavat isot poikittaiset pistot muuttavat lopputuloksen yleisilmettä vielä paljon. Langan värillä saa työn tummennettua, vaalennettua, kirkastettua ja lappujen värimaailmat sidottua yhteen, kuin maalaisi lisää haluamaansa väriä.