Sarafaani ja feresi ovat Venäjän Karjalassa ja Raja-Karjalassa käytettyjä naisten asukokonaisuuksia. Pukujen uusintoja käytetään nykyisin kansallispuvun tapaan, mutta niiden valmistusta ei ole ohjeistettu yhtä tarkasti.

Pukujen esiintymisalue oli Venäjää 1800-luvulla ja siksi puvuissa ja pukeutumisessa on nähtävissä vaikutteita ortodoksisuudesta sekä venäläisyydestä.

Asukokonaisuudet museoissa

Feresi- ja sarafaanipukuja ja niiden osia on tallessa monissa museoissa Suomessa ja Venäjällä. Museoissa oleva feresi-pukujen originaaliaineisto on pääosin 1800-luvulta, myös 1900-luvun alusta. Eräin paikoin pukuja käytettiin vielä 1930-luvulla, jolloin myös jo alkoi niiden ensimmäinen uusi tuleminen.

Asukokonaisuus arjessa ja juhlassa


Feresin alle puettu paita oli aluksi ns. muiskarätsinä, jonka hihat ovat ylipitkät, raglan-tyyppiset ja olkapäät eli muiskat on kirjailtu. Pitkän paidan yläosa on hienompaa kangasta ja helma karkeampaa. 1840-luvulla paitojen yläosia ruvettiin valmistaman pienikuvioisista puuvillakankaista. Kuva Lahden museon näytelystä.

Vanhimmat hameet olivat kiilasarafaaneja ja edestä auki. Pitkä rivi nappeja korosti etumusta. Kun vaate muuttui yhtenäiseksi, vain yläreunaan jäi halkio.

Suorasarafaanin eli feresin yleistyminen liittyi ostopuuvillan saatavuuden paranemiseen. Pitkän helman leveys vaihteli 2,5 – 4 metriin. Laskostamisen tasaisuus ja tiheys olivat neitokaisten näppäryyden mittoina. Joissain hameissa on helmassa poimutelma ja koristenauhoja. Olkaimet olivat kapeat.

Alushameet olivat vyötärömallisia, usein neljästä kankaanleveydestä koottuja. Materiaalina oli villa, tai puolivilla, toisinaan kangasta kudottiin räsykuteista.


Esiliina ja vyö olivat yleensä vaihtoehtoisia vaatekappaleita, joilla hameen väljyys koottiin. Esiliinan väljyys on tavallisesti koottu laskoksille. Materiaalit vaihtelivat käyttötavan ja käyttäjän varallisuuden mukaan puuvillasta silkkeihin. Helmassa koristeena voi olla nauhoja tai ostopitsiä.

Erilaisia pirtanauhoja ja valmiina ostettuja nauhoja käytettiin väljyyden kokoamiseen ja asun koristamiseen. Juhlavimmat sulkkuvyöt viitelöitiin silkkilangoista vinoruudullisiksi ja päät koristettiin.

Päähineistä saattoi lukea kantajan iän ja sivilisäädyn. Lapset kulkivat hajahiuksin. Neidot letittivät hiukset niskaan ja kietoivat pään ympäri kossinkan eli otslendan, joka oli puolikas silkkihuivi nauhamaiseksi taiteltuna. Vaimot käyttivät päähinettä aina. Vaimon päähinennä oli ensin sorokka, joka muodostuu otsallisesta, lakimuksesta ja korvallisista, jotka solmittiin niskaan. Sorokkaa modernimpi malli on säpsä, joka on ikäänkuin yhteenkasvanut sorokka. Pillerirasian mallinen päähine koostuu pyöreästä, soikeasta tai pisaranmallisesta lakiosasta ja reunuksesta, joka yleensä on edestä korkeampi. Takana on halkio ja solmiamisnauhat.

Sarafaanin kanssa on käytetty ainakin jo 1700-luvulta lähtien lyhyttä nuttua, suhaita eli supkua. Arkisemmat ommeltiin kuviollisesta puuvillasta ja juhlavammat silkistä. Ne saatettiin myös topata. Malleja on erilaisia. Yhteistä kaikille tuntuu kuitenkin olevan poikkisauma vyötäisillä, laskostettu takahelma ja ylipitkät hihat.

Feresi-hameen sanottiin lämmittävän vartaloa. Sielunlämmittäjä, dusegreija lämmitti sielua. Se on arvokkaasta brokadista ommeltu, usein kylän yhteinen juhlavaate, jota erityisesti morsiamet käyttivät. Liivimäinen vaate muistuttaa kaavoitukseltaan feresin tai sarafaanin yläosaa.

1800-luvun lopulta lähtien rajakarjalaisten naisten juhla-asuihin on liittynyt silkkihuivi, joka oli usein saatu kihlalahjaksi.

Kenkinä on käytetty tummia nauha- tai nappikenkiä.

Karjalan ortodoksit käyttivät runsaasti koruja, sekä arkena että juhlassa. Korvakorut, sormukset ja helminauhat olivat suosittuja. Uskonsa tunnuksena ortodoksinainen kantoi vaatteiden alla ristinmuotoista korua ketjussa.

 

Lyhennelmä Inga Pihlhjertan esitelmästä Pohjoismaisessa kansallispukuseminaarissa Islannissa 2006. Lähteinä mm. Lehtinen&Sihvo: Rahwaan puku, Simonen: Sarafaanit ja feresit ja www.kansallispuku.com – Soja Murto-Hartikaisen sivut

Feresit ja sarafaanit -kurssi Maunulassa

H191962 / 32t / 50 €
Opetus ti 15.1., 29.1., 12.2., 26.2., 12.3. klo 17.15 – 20.30 ja la-su 19.-20.1. klo 10 – 15
Maunula-talo, monitoimiluokka, 3. krs
Opettaja: Inga Pihlhjerta

Kurssin alussa tutustutaan rajakarjalaiseen pukeutumiseen, tarvittaviin materiaaleihin ja välineisiin. Voit tehdä arkisemman asun puuvillakankaista, juhlavan villakankaasta tai silkistä tai kimaltelevan ja korean brokardia ja silkkejä muistuttavista huonekalukankaista. Erilaisia nauhoja voi käyttää reunoissa ja koristeena.

Kurssilla ommellaan feresi- ja sarafaaniasuja (paita, olkainhame/kiilasarafaani, esiliina, röijy ja päähine) valmiiden kaavojen mukaan. Valittavana on useita malleja ja erikokoisia kaavoja mm. Vuorelman, Pohjois-Karjalan ja Kulttuurien museon malleihin sekä Sojan kaavat. Asut voi ommella koneella tai käsin. Tilassa on isot leikkuupöydät ja muutama ompelukone ja saumuri.

Hiukan esimakua asiasta saat vaikkapa tästä klipistä https://vimeo.com/75427677 VENEH movie trailer

 

Artikkelikuva kuvattu Kansallismuseon näyttelystä Hämeenlinnasta 1980-luvulla