Paniikki kasvaa – Kantti kestää; vol 5

Huhtikuun 1 päivä. Apua! Sehän on ihan kohta. Saanko mä tätä ikinä valmiiksi? Jos jätän vuorin laittamatta? Ei kai sitä kukaan huomaa, että tämä vetoketju ei ole niin justiinsa? Tuleekohan tästä edes tuluskukkaroa?

Huhtikuun 1. päivä. Silloin on Kantti kestää –näyttelymme avajaiset. Lopputyötä on valmisteltu syksystä lähtien. Päivämäärä on ollut tiedossa jo viime keväänä. Ja silti se tulee yllättäen. Liian nopeasti. Jotenkin paljon nopeammin kuin huhtikuun 1. päivä yleensä.

Olemme opiskelleet ompelun saloja kohta kolme vuotta. Vetoketjujakin on ehditty ommella jo aika monta. Silti nyt tuntuu siltä, että ompelisi ensimmäistä vetoketjuaan. Tai ensimmäisiä napinläpiä. Ja hihojen istuttaminen – se vasta ylivoimaiselta tuntuukin.

”Ope, voitko katsoa, että meneekö tää nyt oikein? Varmasti? Uskallanko ommella? Pitäisikö harsia?”

Tuntuu, että kysymyksiä on nyt enemmän kuin Hyväksi kotiompelijaksi -koulutuksen aloittaessamme. Olimmehan kaikki jo ommelleet ennenkin. Mehän osasimme jo. Pikku hiljaa yhdelle jos toiselle valkeni kuitenkin, että asioita voi tehdä toisellakin tapaa, kuin mitä olimme tähän asti tehneet. Ei välttämättä oikein tai väärin, mutta toisella tapaa.
Samalla kun tieto ja oppi karttui, alkoi kasvaa myös vaatimustaso omia tekemisiään kohtaan. Heräsi halu tehdä vähän vaativampaa, vähän huolellisemmin ja vähän paremmin istuvaa.

Opettajamme Outi, Leena, Inga ja Tiina ovat kärsivällisesti ja väsymättä neuvoneet kerta toisensa jälkeen, miten se piilovetoketju ommellaan. He ovat sinnikkäästi jaksaneet sovittaa prototyyppejä ja vaatteita yllemme. He ovat nuppineulanneet hihat paikoilleen uudestaan ja uudestaan, vaikka välillä hihat ovatkin palaneet ja niistä on meinattu leikellä tiskirättejä.

Kohta meidän pitäisi suoriutua kaikista näistä vaiheista itse. Sitä varten on harjoiteltu ja opeteltu kolme vuotta. Mutta onneksi ei ihan vielä. Näyttelyä kohti taaperramme vielä opettajien hellässä huomassa ja ohjauksessa. Vähän haparoiden, mutta kuitenkin koko ajan edistyen.

Huhtikuun 1. päivä. Uskon, että me olemme valmiita.

Riikka Tujula

0 Kommenttia

Jätä kommentti