Maisa Heikkinen vuoden 2015 aikuisopiskelija

Zachris Castrenin säätiö palkitsi Helsingin työväenopiston vuoden 2015 aikuisopiskelijaksi Maisa Heikkisen kannustusapurahalla. Vuoden teemana oli Liikkuminen ja elinvoima. Maisan kohdalla liikkuminen tarkoittaa liikuntakyvyn saamista. Kolmen selkäleikkauksen ja pitkän toipumisen jälkeen hän on päässyt vähitellen liikkumaan ja on osallistunut monenlaisille käsityökursseille. Hän kehittää taitojaan aktiivisesti ja on innokas opiskelija, joka jakaa elinvoimaa ja iloa kurssilaisten keskuudessa.

Haastattelin Maisaa ja kyselin hänen käsityöharrastuksistaan. Listasta tuli pitkä ja monipuolinen: hän aloitti pukuompelulla ja sitten lastenvaatteiden ompelulla. Niiden lisäksi hän on harrastanut kuivakukkia, olkitöitä, aurinkopitsiä, tilkkutöitä, ristipistoja, neulontaa, virkkausta, kahvipussitöitä, erilaisia pusseja ja kasseja, kynttilöitä, kuvan käsittelyä jne. Osa aiheista on ollut ajankohtaisia kausittain, elämäntilanteesta riippuen. Nyt ajankohtaisimpana aiheena on kankaankudonta.

”Olen saanut jo lapsesta asti tehdä ja kokeilla käsillä tekemistä ja omat lapsenikin ovat saaneet tehdä samalla tapaa niin leipoen kuin käsitöitä.”

Sairausaikoina Maisa teki muutaman ristipistotyynyn vaakatasossa ollessaan. ”Käsityö sai hetkeksi ajatuksen pois kivusta.” Maisa oli selvittänyt, miten hän voisi jatkaa ompeluharrastustaan, jos hän menettäisi kokonaan liikuntakyvyn. Ennuste kolmannen selkäleikkauksen onnistumiseen oli tosi pieni. ”Olisin hankkinut Bernina-ompelukoneeseeni lisälaitteen käynnistys/pysäytys -yksikön, jonka avulla voisin jatkaa ompelua käsiohjauksella ilman jalkasäädintä.” Leikkaus onnistui eikä hän tarvinnut sitä.

Maisan kutoma ruusukasmatto Kuva: Maisa Heikkinen

Maisan kutoma 4-vartinen ruusukasmatto
Kuva: Maisa Heikkinen

Maisa oli aiemmin kutonut kangaspuilla valmiissa loimissa helppoja töitä. Kesällä 2014 hän sai omat kangaspuut. Hän ilmoittautui Helsingin työväenopiston kudontakurssille oppimaan loimen rakentamista ja lisää eri sidoksia. Sinä vuonna ilmonet-järjestelmä kaatuili ilmoittautumispäivien ruuhkassa, joten Maisa ei saanut vahvistusta kurssille ilmoittautumisestaan. Sinnikkäästi hän ilmoittautui sitten puhelimella ja pääsikin Kudonta 1 -kurssille. Vahingossa hän oli ilmoittautunut kahdelle eri kurssille, eri opettajien ja eri aikaan, joten hän päättikin osallistua molemmille ja saada hyvän opin. Ensimmäisen syksyn jälkeen kurssien sisällöt ja kudottavat tuotteet eriytyvät, joten Maisa on jatkanut edelleen molemmilla kursseilla ja on siten oppinut tuplamäärän uusia sidoksia. Tänä talvena hän on oppinut myös tietokoneohjattuilla kangaspuilla kutomisen.

Loimen rakentamisen taidon Maisa tarvitsee sekä kudonnan jatkokursseilla että ennen kaikkea omissa kangaspuissaan. ”Minun selkäni ei taivu kangaspuiden alle menemiseen eli polkusten laittoon, mutta onneksi mieheni laittaa ne.”

Maisa solmii mattoa kuva: P. Tiitinen

Maisa solmii 6-vartista ruusukasmattoaan
kuva: P. Tiitinen

Mitä muuta olet oppinut kudontakursseilla? ”Ohuilla puuvillalangoilla kutomista, pellavalankojen käyttöä, sisustuskankaiden kutomista villalangoilla jne.” Maisa on kokeilunhaluinen ja nyt hän on innokas etsimään uusia lankalaatuja ja niiden hankintapaikkoja.

Maisan kutoma huonekalukangas Kuva: P.Tiitinen

Maisan kutoma huonekalukangas
Kuva: P.Tiitinen

Mitä käsityöt merkitsevät sinulle? Maisa vastasi: ”Kaikkea! Se on elämäntapa. Elämä olisi paljon köyhempi, jos ei olisi käsitöitä.”

Entä tulevaisuudessa? ”Kutominen jatkuu, apurahalla ostin monta kiloa kauniita, värillisiä pellavalankoja.”

Lämpimät onnittelut Maisalle!

 

1 Kommenttia
  • Inga

    Vastaa

    Onnittelut Vuoden aikuisopiskelijalle!

Jätä kommentti