Onnistuin!

Hortonomia minusta ei saa millään mutta kannatti yrittää.

Keväinen lämpöaalto sai minutkin hurahtamaan kukkien kasvattamiseen. Ostin kaksi pussillista sipuleita ja istutin ne purkkeihin. Sitten kävi niin, että en ollutkaan kastelemassa sipuleita ja tuli vielä yöpakkasetkin! Menetin toivoni kauniista kukkapuskista kokonaan.

Mutta kuin ihmeen kaupalla purkeista alkoikin kasvaa jotakin – näyttivät kyllä salaatilta! Kastelin ja odotin mitä tuleman pitää. Eräänä heinäkuun päivänä sitten ihme tapahtui. Toiseen purkkiin ilmestyi nuppu, joka puhkesi muutaman päivän jälkeen hehkuvan punaisena kukkimaan. Mikähän kukka tämä on? Pussit menivät roskiin jo keväällä. Sain naapurilta tietoa, että se on anemone. Sitten niitä ihania kukkia tuli parin kuukauden ajan vähän väliä ilahduttamaan.

Toisen purkin sipuleista kasvoi vihreitä tikkuja, joita kissamme rakasti ja söi kaikki lehdet jos en ehtinyt hätiin. Niistä kehkeytyi lopulta sinisiä kellokukkia, joiden kehitys ihmetytti. Ensin kasvoi pitkä varsi, jonka päässä oli yksi nuppu. Nupun auettu se sisälsikin yllätyksen sillä siellä oli monta pikku nuppua, jotka avautuivat sinisiksi kellokukiksi. Nimettömät kellokukat jaksavat vieläkin syksyn sateissa kukkia uhmaten alkanutta syksyä.

Kuva R.Torni

 

 

 

Omien istutuksien rinnalla komeili puutarhasta ostettu pelargonia todella upeana. En anna sen kuitenkaan latistaa ommistumiseni iloa siitä,  että kerrankin sain kukan kasvamaan ja vielä kukkimaankin!

Pelargonia.Kuva R.Torni

Raija Torni

0 Kommenttia

Jätä kommentti