Lasihelmien historiaa

Helmet ovat todennäköisesti ensimmäinen kestävä koriste, jonka ihminen on tuottanut.  Helmiä on käytetty koristeena ja arvoaseman merkkinä jo kymmeniä tuhansia vuosia sitten.

Ensimmäiset löydetyt helmet ovat noin 40 000 vuotta vanhoja, eläinten hampaista ja luista valmistettuja. Heti, kun keramiikkaa alettiin valmistaa, tehtiin siitä myös helmiä. Egyptissä valmistettiin fajanssista helmiä ainakin jo 3000 eKr. Fajanssi on keraamista ainetta, jossa on samat raaka-aineet kuin lasissa. Egyptiläiset fajanssihelmet lasittuivat valmistusprosessissa tai ne lasitettiin turkoosiksi tai sinisiksi jäljittelemään merkitykseltään tärkeitä puolijalokiviä turkoosia ja laspislazulia.

Keraamisista helmistä oli enää askel lasihelmien valmistukseen. Lasihelmiä alettiin tehdä Lähi-Idässä n. 2500 eKr. ja niitä myytiin kaikkialle välimeren piiriin. Lasihelmet olivat ylellisyystavaraa joihin vain harvalla oli varaa.

Rooman valtakunnan aikaan n. 100 eKr. – 400 jKr. roomalaisia lasihelmiä vietiin kaikkialle silloiseen maailmaan, kuten Kiinaan, Koreaan, Etiopiaan ja Skandinaviaan. Niitä on löydetty jopa nykyisen Suomen alueelta. Viikinkien helmistä hienoimmat mosaiikkihelmet ovat todennäköisesti Lähi-idästä kotoisin, mutta viikingit tekivät itsekin helmiä ulkomailta tuoduista lasimateriaaleista. Palkeita käyttämällä lasi saatiin sulamaan avotulella ja siitä pystyttiin valmistamaan yksinkertaisia helmiä.

Keskiajalla lasihelmiä valmistettiin Euroopassa melko vähän. Kristinusko piti koristautumista syntisenä turhuutena. Poikkeuksen muodosti rukousnauha. Bead (helmi) sana lieneekin tullut sanasta bidden (rukoilla). Lähi-idän lasiteollisuuden hiivuttua tuli Venetsiasta lasiteollisuuden keskus. Venetsian lasiteollisuuden nousu liittyy aikaan, jona tehtiin suuria löytöretkiä, ja kauppa laajeni sen myötä.

Vaikka helmien merkitys Euroopan kulttuureissa oli melko vähäistä, tuli lasihelmistä oleellinen osa kansainvälistä kauppaa. Helmivalikoimat olivat suuria, ja helmiä valmistettiin tyydyttämään eri ostajien makua. Helmillä ostettiin kultaa Inkoilta, orjia ja norsunluuta Afrikasta, turkiksia ja maata Pohjois-Amerikassa. Lasihelmet muodostuivat osaksi näitä kulttuureja. Kun Venetsian lasiteollisuus lamaantui lähes täysin 1700- luvun lopulla, piti helmien valmistus sen hengissä.

1800- luvun alussa Venetsialaiset keksivät, miten vedetystä lasiputkesta voi valmistaa pieniä siemenhelmiä sarjatuotantona. Oleellisena osana valmistusta helmet pujotettiin lankaan nauhaksi, koska vain silloin ostaja saattoi olla varma, että arvokkaassa helmessä oli varmasti reikä. Siemenhelmiä valmistettiin myös Ranskassa, Itävallassa, Saksassa ja Tšekin tasavallassa. Nykyään helmiä valmistetaan massatuotantona Euroopassa enää Tšekin tasavallassa. Toinen siemenhelmien päätuottaja on Japani.

Pienten siemenhelmien valmistus on mahdollistanut nykyisen laajan helmitöiden ja helmityötekniikoiden kirjon. Toisaalta myös kiinnostus vanhoja käsityönä tehtyjä helmiä kohtaan on kasvanut sitä mukaa, kun helmien tuotanto on koneellistunut. Sekä helmitöiden että helmien tekemisestä on nykyisin tullut suosittu harrastus.

0 Kommenttia

Jätä kommentti