Opistosihteeri Heidin käsityöt

Elämä on etsimistä, tiedon, taidon unelman.
Nauhoista ja langoista kestävistä, kerityistä,
nyt jo vähän virttyneistä.
Luomme elon oman kudelman.
Väri kankaan vaihtuu, lanka karkaa,
mutta sinnikkäästi jatkamme me kutomista.
Kiinnitämme langat yhteen aina ennen huomista.
Väliin saamme silkkiä, väliin sarkaa,
mutta sitähän on tämä, kangas elämän.

Kiinnostukseni käsitöihin alkoi lapsuudesta. Asuin maalla ja samassa talossa meidän perheen kanssa asui mummoni. Hänen hoidossaan kasvoin ja sain käsityöoppini. Mummo oli maatalon emäntä, mutta oli myös suorittanut käsityönopettajan koulutuksen ja käsityöt olivat hänen intohimonsa. Se oli varmaan myös pelastus sota-aikana, kun kuuden lapsen perheessä syntyi hienoja vaatteita isompien käyttämistä pienemmille. Pakon sanelemaa kierrätystä siis. Minä olen siis jo hyvin pienenä saanut käteeni virkkuukoukun, kutimet ja ollut mummon harsimisapulainen. Kiinnostusta tekemiseen myös löytyi. Ei ollut nettiä eikä elektronisia vempaimia ja käsityöt sekä kirjat olivatkin parasta ajanvietettä. Mummo opetti kädestä pitäen mm. sukkien kantapäät, tumppujen peukalot, erilaiset koristeompeleet, virkkauksen ja matonkudelman leikkuun. Monet kerrat kuulin yöllä vintiltä mummon polkusingerin äänen, kun hän oli saanut inspiraation eikä malttanut odottaa aamuun.

Käsityöt ovat vuosien aikana välillä jääneet taka-alalle, mutta aina on mukana ollut kiinnostus siitä, miten asiat on tehty ja miten itse toteuttaisin asian. Minua onkin aina kiinnostanut ideoiden toteuttaminen erilaisin ”crossover” tekniikoin. Kauppakassin voi tehdä vaikka vanhasta verhosta ja persoonallisen siitä saa maalilla ja helmikoristelulla. Tällä hetkellä työn alla on vanhan neliönmallisen jalkarahin päällystäminen. Ensin päällystän rahin uudelleen vaahtomuovilla ja kankaalla. Teen siihen myös irtopäällisen neulomalla ja huovuttamalla. Työ on vielä kesken, joten en tiedä kuinka hyvin idea toteutuu, mutta tekemisvaihe on aina mukava. Olen varmaan oppinut mummoltani asenteen, että kaikki käytetään loppuun ja vielä senkin jälkeen voi kehitellä jotain uutta ja hienoa. Kierrätys on minusta luonnollinen tapa elää. Nykyään puhutaan myös Flow-kokemuksesta ja Flow-tilasta ja ollaan huomattu, että ihminen tarvitsee myös rauhallisia keskittymisen hetkiä ollakseen tasapainoinen.

Olen tyttärieni kanssa innostunut hankkimaan DVD:llä vanhan Sherlock Holmes TV –sarjan. Siitä innostuneena tyttäreni pyysi minua tekemään Sherlock Holmes hartiahuivin, jota nyt suunnittelen. Ideoita voi siis löytyä yllättävistä paikoista. Käsityö on taas tullut vahvasti mukaan elämääni ja huomaan sen hyvää tekevän voiman. Käsityö on hyvä keino vähän rauhoittua ja kokea onnistumisen iloa tässä hektisessä yhteiskunnassa.

Opistoon tulin v. 2006 määräaikaiseen pestiin Keskisen alueopiston toimistoon. Tehtävät tuntuivat monipuolisilta ja mielenkiintoisilta. Pian huomasinkin olevani vakituinen opistosihteeri. Olen aina ollut kiinnostunut uusista asioista ja tilanteista niin harrastuksessa kuin työssä. Varmaan se on yksi syy siihen, että tällä hetkellä olen tehtäväkierrossa Pohjoisen alueopiston toimistossa ts. opistosihteerinä.

Teksti: Heidi Suvinen

0 Kommenttia

Jätä kommentti