Leena Eskelinen, käsityön opiskelija ja opettaja

Leena on monipuolinen kädentaitojen osaaja, ja hänen roolinsa opiskelijasta on välillä vaihtunut opettajan rooliksi, kuten tänä keväänä Setupitsiä ja palavirkkausta -kurssilla. Harrastus on tuonut myös sivuammatin. Päivätyönsä hän on tehnyt mainospiirtäjänä.

Ainaisesta haaveesta totta!

Lakkiaisjuhlat perheessä olivat tekijä, joka sai toteuttamaan haaveen valmistaa Tuukkalan muinaispuku. Vuosi oli 1983 ja opistona nykyinen Vantaan aikuisopisto, joka silloin oli lähellä kotia. Tähän pukuun Leena kutoi itse myös kankaat. Puku valmistui, mutta se ei saanut ensiesiintymistään noissa juhlissa. Leenan kansallispukujen ompeluhimo kasvoi ja hän ompeli vielä kaksi Tuuterin kansallispukua saman lukukauden aikana. Noihin aikoihin kansallispukujen valmistus alkoi yleisesti elää uutta nousua. Suomen kansallispukuneuvosto oli perustettu vuonna 1979, ja olemassa olevia pukuja oli aloitettu tarkistamaan, uusia pukuhankkeita käynnistettiin, ja kansallispukuihin laadittiin perinteisen valmistuksen ohjeita. Tämä antoikin Leenalle kimmokkeen valmistaa ensimmäinen tarkistettu Hiitolan kansallispuku, jossa hän edelleen mielellään esiintyy.

Perheen muutettua Vantaalta Helsinkiin Leena siirtyi vuonna 1991 opiskelijaksi Helsingin työväenopistoon. Kansallispukuharrastus jatkui ja jatkuu edelleenkin. Harrastus on tuonut myös sivuammatin kansallispukujen ompelijana. Tähän mennessä hän on ommellut yli 100 kansallispukua ja tehnyt lukuisia pukukorjauksia ja -täydennyksiä. Tällä hetkellä on tekeillä Sortavalan miehen kansallispuku. Kansallispukujen valmistusta Leena on opiskellut työväenopistossa perinteisen kansallispukukurssin lisäksi mm. tykkimyssy- ja lipokaskursseilla sekä osallistunut aihetta käsitteleviin seminaareihin.

Leena on ahkerasti hakenut käsityön tietoja ja taitoja myös muilta työväenopiston kursseilta. Vuosien varrella hän on opiskellut mm. vaateompelua, kirjovirkatun korsnäsinpaidan valmistusta, kirjontaa, kankaiden ja lankojen värjäystä, hattujen valmistusta ja tilkkutöitä. Tilkkutöistä onkin muodostunut toinen intohimo. Aikaa kursseihin hän on käyttänyt vähintään kaksi kertaa viikossa, mutta usein ohjelmaan on kuulunut myös viikonloppukursseja. Tänä vuonna Leena on käynyt viikottain yhdessä päivä- ja yhdessä iltaryhmässä.

Kierrätysmateriaali, jämälankojen ja jätekankaiden käyttäminen on monen Leenan valmistaman käsityötuotteen ideana. Jämälangat ja erilaisten värien sävyttämisen mahdollisuudet sytyttivätkin häntä Qvidi-Mina -virkkaukseen. Valmiina on jo 11 villatakkia suvun naisille. Näitä tietoja ja taitoja Leena on antanut käyttöömme toimimalla myös Helsingin työväenopiston virkkauskurssien ja eri tapahtumapäivien opettajana.

Leenan rakkaus käsityötä kohtaan kypsyi jo lapsuden perheessä kun hän pääsi ompelemaan siskon nukelle vaatteita äidin kotiin tuomista tilkkupusseista. Suvussa äiti ja mummo ovat mm. neuloneet ja kutoneet. Leenan harrastusta on tukenut myös mies, joka hänkin on ahkera työväenopiston opiskelija ja hänen intohimonsa on puukkojen valmistus.

Harrastus ei pelkästään ole tuonut työtä, vaan se on tarjonnut monia uusia ihmiskontakteja; kursseilla on syntynyt ystävyyssuhteita vapaa-aikaan, jopa perheetkin ovat ystävystyneet. Kaiken tämän on saanut aikaan ”rakkaus kankaan palasiin, väreihin ja villalankoihin”.

Outi Honkimaa

2 Kommenttia
  • Erja

    Vastaa

    Leena on ollut minunkin innoittajani. Qvidi-Minakin kohta valmistuu hänen uskomatonta tuotteliaisuuttaan ihaillen.

  • Kaisa

    Vastaa

    Brava mamma, olet ihmenainen!

Jätä kommentti