Pojan villasukat

Lankahyllyllä on vaihtoehtoja paljon. On yksiväristä, kirjavaa, valmiiksi raitaa tekevää. On vaaleaa, tummaa, akryyliä ja villaa. Se alkaa useimmiten hermostuttaa. Kun ei tiedä minkä valitsee.

Nyt se oli helppoa. Poika oli pyytänyt sukkia. Se poika on sellainen murrosikäinen, naistenmiehen alku. Se halusi itsekudotut villasukat. Oikein pitkävartiset. Ja värin piti ehdottomasti olla punainen. Ja raitaa piti olla. Vuoron perään tummanpunaista ja vaaleanpunaista. Langan valinta oli siis nyt helppoa. Valitsin siis sen punaisen, valmista raitaa tekevän.

Menin kotiin. Hain puikot lankakorista. Istuin tuoliin, avasin telkan ja sitten aloitin. Laitoin kaksi puikkoa yhteen ja otin langanpään kerästä. Yhdestä kerästä pitäisi tulla kaksi sukkaa, mutta koska varsien piti olla pitkät, ostin kaksi kerää. Varmuuden vuoksi. Aloin luoda silmukoita. Joka puikolle kaksitoista silmukkaa. Eli yhteensä neljä kertaa. Se tekee sitten 48 silmukkaa. Tuntuupa paljolta. Mutta miesten koko 44 kyllä on iso. Paljon isompi kuin lapsenlapsen 28 koko. Silmukat ovat nyt kaikki samalla puikolla. Sitten ne pitää jakaa. Samalla  kudon kaksi nurin ja kaksi oikein. Joskus teen sellaista pitsivartta. Varsinkin pikkutytöt tykkää niistä. Ja tietysti vaaleanpunaisista. Niihin voi vielä pujottaa silkkinauhan ja laittaa rusetin.

Kansakoulussa kässänope neuvoi, että sukista tehdään ensin molemmat  varret valmiiksi ja sitten vasta alkaa kantapään teko. Mutta ei se ope onneksi nyt ole selän takana. Helpompihan se on tehdä yksi sukka ensin valmiiksi asti. Ei se open logiikka oikein auennut. Ei silloin eikä jälkeenkään päin. Aloitan kannan teon. Se tehdään vahvennettuna neuleena. Eli lanka laitetaan joka toisen silmukan kohdalla työn taakse. Pitää siis tavallaan neuloa yhtä valmista kerrosta varten kaksi kierrosta. Mutta napakkaa tulee. Ei mitään heti puhki kuluvaa. Kanta aloitetaan yhdistämällä kahden puikon silmukat. Sitten neulotaan vain näitä silmukoita niin kauan, että muodostuu neliö. Sen jälkeen aletaan kaventaa. Aina kaksi silmukkaa jokaisella kerroksella. Paitsi tietysti kun on käännetty työ ja neulotaan nurjaa.

No nyt se kanta on valmis. Se on aika siisti. Kyllä se ope olis ylpeä. Ihan on kympin jälkeä. Sitten pitää saada työhön takaisin ne äsken kavennetut kantasilmukat. Se hoituu sillä, että molemmista reunoista poimitaan kymmenen silmukkaa, kudotaan oikeaa koko työn ympäri ja kavennetaan ensin kaksi silmukka joka toisella kerroksella. Ja kolme silmukkaa joka kolmannenlla. Lopputuloksena yllätys, yllätys on alkuperäiset 48 silmukkaa.

Sitten vaan pelkkää suoraa pikkuvarpaaseen, tai niille main. Pojalta ei taida löytyä yksiäkään villasukkia, mistä näkisin mallia. Niinhän se ainakin sanoi, ettei sille ole kukaan neulonut sukkia. Ihme jos ei edes sen mummi. Mummithan ovat sellaisia kutojia. Kyllähän minä sen mummina tiedän. On sille varmaan ainakin lapsena joku kutonut. Nyt se kuitenkin haluaa tytöniskemissukat. On poika ihastunut. Ja jostain se sai päähänsä, että tulevissa kotibileissä punaraidalliset sukat kerää kaikki sympatiat ja saa sen lempitytön kiinnostumaan. Ihan hyvin poika keksi. Ovat ne varmaan aika hellyttävän näköiset.

Enää on jäljellä kärkikavennus. Se tehdään sädekavennuksena, eli jokaisen puikon alussa otetaan silmukka kutomatta ja kudotaan seuraava. Sen jälkeen kudottu silmukka vedetään kutomattoman yli. Tätä jatketaan niin kauan kunnes on jäljellä neljä silmukkaa. Niitten läpi vedetään lanka. Sitten päätetään aloituslanka ja lopetuslanka ja siinä se on valmiina. Pojan isän uuden vaimon tekemä tytönmetsästyssukka. Vielä toinen samanlainen. Sitten vielä  prässäys. Upeat tuli.

Poika oli iloinen sukista. Se piti niitä usein. Bileissä oli nastaa ja nyt sukat ovat jo pojan ja lempitytön yhteisessä sukkalaatikossa.

Merja Saari

0 Kommenttia

Jätä kommentti