Pitsinvirkkuu on rentoutumiskeino

”Eikä se mikään huono keino olekaan. Monitouhuisen päivän jälkeen tulemme kotiin siinä jo sinänsä kirvoittavassa mielessä, että olemme saaneet järjestetyksi itsellemme rauhallisen koti-illan. Jätämme tällä kertaa muut hyvät rentoutumispaikkamme, asetumme mukavasti mielipaikkaamme ja otamme pöytälaatikosta pienen muovipussin, jossa keskeneräinen virkkaustyö odottaa jatkajaansa.”

Artikkeli tuli vastaan Omin käsin –lehdestä 2/1955. Mielenkiintoni heräsi ja en malttanut sitä olla kopioimatta otteita tähän. Onhan siinä artikkelissa monitahoisia ajatuksia juuri tähänkin päivään sopivaa.

Artikkeli jatkuu….  ”Huoneen hiljaisuus jo tyynnyttää arkisen aherruksen monitahoisuudessa kiristyneitä hermoja. Radiosta kuuluu hyvää musiikkia. Valkoinen lanka kiertyy sormissamme hohtavan valkoiseksi pitsiksi, jonka puhtaus häivyttää vähin erin sielustamme kaikenlaista päivien menon jättämää jälkeä. Mieli tasaantuu. Alitajunta kehittelee hiljalleen asioita, jotka ovat jääneet odottamaan kypsymistään.

Ja valmista tulee. Sentti sentiltä, metri metriltä syntyy valkoista pitsiä moninaiseen käyttöön. Ei ole syytä punnertaa ylen suuritöisten, 10-15-20:kin sentin levyisten pitsien kimpussa, joiden teossa taitavat virkkaajat vuosisadan alussa kilpailivat. Ajan muoti kallistuu kapeisiin, nopeasti valmistuviin lajeihin. Niissä on hauskoja ja viihdyttäviä malleja, joita katselee mielellään lakanoittensa ja tyynyliinojensa somisteena. Ainahan ajan hammas kalvaa ja kuluttaa liinavaatevarastoa, uusiminen on välttämätöntä. Meitä on olemassa vielä sellaisiakin liinavaatteiden tarvitsijoita tässä maassa, joiden mielestä itse virkattu pisti on – ellei nyt ainoa, niin ainakin ensisijainen tapa somistaa valkoisia lakanoita ja tyynyliinoja.


Mutta paljon enemmän meidän päivinämme on kenties niitä nuoria naisia, jotka eivät kaipaa käsityötä vapaailtansa seuraksi.  Savuke on rattoisampi ja vaivattomampi toveri. Ei ole kuultu puhuttavankaan niistä ajoista, jolloin äiti ei sietänyt nähdä tyttäriään toimettomana. – ei edes rentoutumisen hetkenä. Hänen usein toistuva ohjeensa oli ”Toimittakaa käsillänne jotakin hyvää, että teille olisi tarvitsevalle jakamista”. Käsityön on välttämätön seuratoveri ja – kunhan siihen perehtyy – mieluinenkin. Pitsinvirkkuu oli suosituimpia käsitöitä. Se seurasi mukana matkalla ja vierailuille, sehän vei niin vähän tilaa käsilaukussa. Ahkerien käsien tuotteena valmistui laatikkoon kerä pitsiä toisensa jälkeen. Sieltä oli mukava ottaa valmista, kun tarvittiin omiin myymeihin tai jonkun sukulaisen tai tuttavan kodin varusteluihin liinavaatteiden somisteita. Näppärä nimipäivä- tai joululahjakin tuollainen pehmeä itse tehty pitsikäärö oli. Ja on edelleen. Siinä kohden ei ole muutosta tapahtunut…”

”… On tainnut jo vuosilukukin muuttua siitä kun eräänä kotoisen hiljaisena rentoutumisiltana pitsinvirkkuu kädessä kuuntelin radiokeskustelua ”Samat oikeudet, samat velvollisuudet.” Kolme erittäin arvovaltaista virkanaista ja yksi mies valottavat alati tuoretta kysymystä naisen ja miehen oikeuksista ja velvollisuuksista. Kavaljeeri-professori suhtautui naisten lausuntoihin erittäin sympaattisesti ja kohteliaasti, toisinaan leikillisestikin ”Ei sentään ole tarkoitus, että miehetkään istuisivat sohvannurkassa ja virkkaisivat pitsiä?” hän mm. kysyi. …”

”Virkkuu on erinomainen rentoutuskeino. Äidiltä peritty. Miksi emme sallisi myös nykyajan monipuuhaisen virkanaisen joskus koota itseään ja siivota sieluaan hohtavan puhtaan valkoisen virkkuutyön avulla…” Kirjoittaa ValKI

Olisi kiva jos kommentoisit, mikä käsityö sinua rentouttaa? Mitä siihen samanaikaisesti liittyy?

Outi Honkimaa

Outi Honkimaa, 15.11.2011

Kerro artikkelista kaverille:

2 kommenttia artikkeliin: Pitsinvirkkuu on rentoutumiskeino

Erja, 17.11.2011

Juuri nyt koukuttaa ja rentouttaa tunisialainenvirkkaus ja kirjovirkkaus mutta neule on aina kuvioissa:)

Eeva, 5.12.2011

Menen lankaan eri muodoissa. Työmatkoilla oman rauhallisen tilan saa neuleen avulla. Kotona arsenaali on laajempi ja samalla voi kuunnella äänikirjoja tai musiikkia.

Jätä kommenttisi:

Omin käsin-lehti
Vuonna 1938 perustettua Omin käsin -lehteä julkaistiin vuoteen 1945 saakka Kotilieden käsityölehtenä. Tyyne-Kerttu Virkki toimi lehden päätoimittajana vuosina 1944–70. Lehti esitteli kaiken Suomessa käsillä tehdyn lisäksi muidenkin kansojen saavutuksia. Omin käsin –lehdet ovat kaikki tallennettuna Virkki käsityömuseon.

Virkki käsityömuseo järjestää tapahtumia ja luentoja sekä ylläpitää ja vaalii karjalaista kulttuuria.

Aiheeseen liittyvät artikkelit:
Karjalan käkiä ja elämänpuita etupistokirjonnalla
Sandaalikelit alkamassa
Kudontaluokissa kevät vaihtuu kesäksi
Hetkiä metsän kauneudesta
Naisten päivä -näyttely Opistotalolla
Anita Grönlund – kansallispukukankaiden kutoja
Vielä ehtii – Näkyväksi neulottu Keravalla
Kävitkö Keravalla?
Muistoja syyslukukaudelta 2016
Käsityötarvikekirppis la 11.2.2017