Oulunkylätalossa ahersi joukko, jonka mielestä epäonnistuneet kokeilut ovat mainiota pohjamateriaalia. Koristeiksi käyvät viilipurkin kannet, makkarakääreet ja perunamuusipussit. Kun lisätään ripaus ennakkoluulottomuutta ja surisutetaan ompelukonetta, on tuloksena upeita töitä.
Riitta Grönroos oli opettajana, kun metalli taipui applikaatioiksi. Kuparia, alumiinia, tinaa tai messinkiä voi käyttää ohuena levynä tai verkkona. Korvikkeina käyvät ruokien pakkaamiseen käytetyt metallit tai metallimaiset aineet. Pohjana käytetään tukevaa kangasta, sen alle voi laittaa vaikkapa vanua. Erilaisia ohuita metallilevyjä työstetään esim. kuumentamalla, pakottamalla, maalaamalla ja ompelukoneella reijittämällä. Ne kiinnitetään alustaan ja päällimmäiseksi voi laittaa vaikkapa tylliä tai sifonkia. Koristeita tikataan ja kiinnitetään koneella tai käsin.
Kurssi järjestettiin nyt ensimmäisen kerran ja ehkä syksyllä uudelleen. Opiskelijoiden sanoin: “Kurssi oli upea!” Hienoja olivat myös kurssilla syntyneet työt.
Pirjo Kantolan kortin pohjamateriaalina on siivousliina, joka on aurinkovärjätty.
Salme Marttio valmisti upean rannekorun.
Erja Mönttisen perhoset lentelevät kirjankansissa. Lopputulos on monen kurssin yhteistyö, sillä kansissa on värjäystä, aurinkovärjäystä sekä seulalla painettuja kuvioita.
Siru Heliö teki kannet kurssimuistiinpanojen kansioon.
Inga Pihlhjerta
Ei kommentteja
Kirjoita artikkelin ensimmäinen kommentti!