Käsitöihin ja askarteluun saa uutta särmää, kun käyttää luonnosta saatavia materiaaleja; heiniä, köynnöskasveja ja ojanpohjan kasveja. Luonnonmateriaali yhdistettynä tuttuihin käsityötekniikoihin – kudota, neulonta ja virkkaus – aikaansaa vähän erilaisia, jännittäviä koriste-esineitä.
Luonnossa kulkiessa oppii pian katsomaan kasveja aivan uusin silmin, kun ajattelee, mitkä kasvit taipuisivat pikkutarkkaan työstämiseen. Tällaisia ovat mm. ojissa kasvavat osmankäämi, vihvilät ja monet heinät, järvessä ja meressä kasvava ruohomainen kaisla (ei siis se kovavartinen ruoko, mitä usein kaislaksi kutsumme) sekä rannoilla ruokoihin ja puihin kiertyvä karhunköynnös, ”elämänlanka”, jonka varret voivat olla metrienkin mittaisia.
Osmankäämin leveä lehti on oiva materiaali esim. pienten ja vähän isompienkin astioiden punontaan. Lehden voi myös suikaloida haarukan avulla kapeammiksi ”langoiksi”, joita voi työstää tarkemmilla, käsityömäisillä tekniikoilla, kuten neuloen tai virkaten, sillä ne ovat riittävän taipuisia kaikkeen käsityöhön.
Monet näistä kasveista ovat valmiita käyttöön heti, mutta on varmistettava, että varsinkin heinät ja karhunköynnös ovat riittävän kosteita ja taipuisia. Joskus syksyllä hiukan hallanpuremana karhunköynnös taipuu parhaiten, koska varsi on pehmennyt. Vartta voi pehmentää itsekin varovasti litistämällä. Järvi- ja merikaisla on valmista kerättäväksi, kun se kukkii, eli joskus juhannuksen tienoilla. Se nykäistään pohjasta joko veneestä käsin tai matalassa vedessä kahlaten. Kaisla kuivataan ilmavasti ja kastellaan taas käyttöä varten. Heinät ovat parhaita tuoreena. Muiden kasvien kanssa pätee yleissääntö, että ne ovat käyttökelpoisia heti tuoreena, mutta kuivuneet kastellaan ennen käyttöönottoa.
Nämä luonnonmateriaalityöt vaativat ehkä hiukan enemmän kärsivällisyyttä ja huomiota kuin tavallinen langalla työskentely. Mutta tulos on uniikki, arvaamaton ja hauraan kaunis – ja herättää takuulla ihastusta!
Teksti Heli Vihersaari
Ei kommentteja
Kirjoita artikkelin ensimmäinen kommentti!