Työväenopiston käsityönopettajat ottavat osaa tempaukseen ja 3.2. kokoontui Vuotaloon päätoimisten ja tuntiopettajien ahkera joukko painamaan kankaita ja ompelemaan niistä ratikoihin penkinhuppuja.

Tupu Mentu ohjasi painamista ja Pirjo Pyymäki ompelua. Kankaiden kuivuessa suunniteltiin vähän jo tulevan lukuvuoden opetusta.

Lämmin kiitos kaikille osallistuneille!

Matkani ei vielä (toiveikkaana!) ole vienyt heidän luokseen, mutta heidän käsitöitään on nähtävänä ja myytävänä muuallakin Thaimaassa. Eksoottisuus myy!

 Nämä pikku pussukat ovat melko karkeaa työtä, mutta ihan viehättäviä ja siistejä. Kooltaan noin 12 cm leveitä.

Työjärjestys on hauska! Vetoketju kiertää katkeamatta lukosta takaisin ja pussissa on vain yksi sivusauma. Tähän tarvitaan varmaan metriketjua ja lukotuslaite?

Ison kuvan tummansinisen pussukan kuvioraita on kokonaisuutena vain 4 cm:n korkuinen. “tilkkutyöosuus” on leveydeltään 1 cm. Tähän taas tarvitaan näppärät sormet ja himpun verran kärsivällisyyttä.

Maanantait ovat vapaapäiviäni, koska useimmiten opetan viikonloppuisin. Nyt oli Kanneltalossa sopivasti kursseja tarjolla koko kevääksi maanantai-illoiksi. Mikä parasta oli kolme erilaista lyhytkurssia ja kaksi eri opettajaakin. Ilmoittauduin ja mahduin mukaan. Odotin kurssia kuin lapsi joulua. Pakkasin hyvissä ajoin kaiken tarpeellisen ja vähän ylimääräistäkin varmuudeksi mukaan.
Osa kurssilaisista oli tuttuja osa taas uusia, mutta nopeasti tutustuttiin. Niin oli eri rooli päällä, etten tuntenut opiskelijaa, joka oli edellisenä perjantaina ollut oman kurssini infoillassa. Eipä hänkään osannut yhdistää minua silkkinauhakirjontakurssiini. Ja voi sitä onnea, kun ensimmäinen työ valmistui. Minä ymmärsin ohjeen! Minä osasin tehdä (kyselin ja sain toki apua opelta)! Ja työ näytti ainakin melkein samalta kuin open malli.

Ekan illan jälkeen ymmärsin taas paremmin kurssilaisiani ja heidän intoaan valmistuvista töistä ja oppimisesta. Se antaa ihan valtavasti energiaa. Ainoa huono puoli on, että iltakurssilla se vauhti jää päälle, eikä uni tahdo illalla tulla vaan sitä suunnittelee jo täyttävänsä koko maailman uusilla taidoillaan ja töillään. No, seuraavan aamun arki rutiineineen onneksi palautti maan pinnalle, eikä niitä kotiläksyjäkään tullut sitten viikon aikana kovasti tehtyä.
Mutta yhteenvetona: on kiva olla opettaja, mutta myös opiskelija aina välillä. Se auttaa ymmärtämään ja uusien tekniikoiden lisäksi siinä oppii paljon muutakin.
Tavataan kursseilla opettajana tai opiskelijana!
Riitta Larne

Virkkaustaidot olivat melkein kaikilla jo hyvin hallussa.
Kokeiltavaksi jäi lähinnä langan paksuuden sekä
helmien ja virkkuukoukun koon sopivuus toisiinsa. Myös helmien lankaan pujotuksessa oli omat niksinsä. Syksyllä neljän keskiviikkoillan aikana kurssilaiset loihtivat todella hienoja töitä.

Virkkausta osaavat voivat tulla oppimaan uutta jatkokurssilla (121012), joka järjestetään Kanneltalossa 26.3.-23.4.2012 Läntisessä alueopistossa.
Tarkemmat kurssitiedot Ilmonetissä.

Tervetuloa!
Seija Lindström

Maatuska-nukke on samalla kertaa koriste-esine ja innostava lelu; kun nuken jakaa kahtia, en sisällä on aina pienmpi nukke, jonka voi taas jakaa ja katsoa, kuinka pieni on se kaikkein pienin. Jos nukkeja on useita sarjoja, on haastavaa osata laittaa oikeat nuket sisäkkäin.

Maatuska-nukke on muuttanut muotoaan, kun eri kulttuurit ovat käyttäneet sitä kuva-aiheena.
Maatuska, maatuska! -kurssilla muokataan aihetta omien ideoiden pohjalta: painetaan, piirretään, koristellaan ja kirjotaan käsin tai koneella halutulla tavalla. Valmistetaan esim. persoonallisia koruja, tyynyjä tai kännykkäpusseja.  Ryhmän käytössä on painoseulaan valotettuja Maatuska-kuvia.

Kudonnan jälkeen kangas näytti hieman vahingossa tehdyltä eikä tahtonut pysyä tasossa millään.

Se ei kuitenkaan ollut tarkoitus sillä kangasta odotti vielä yllätyksellisempi käsittely!

Se pistettiin pesukoneeseen huopumaan. Yksi pesukerta ei kutistanut kangasta tarpeeksi, joten uudelleen pesukoneeseen. Toisen pesukerran jälkeen olikin muutos valtaisa: kangas oli kutistunut lähes puoleen alkuperäisistä mitoista!

Vähän hirvitti mutta lopputulos oli mahtava ja sitten alkoi miettiminen, että mikä siitä ihan oikeasti tulee?
Raija Torni

Mitkä ovat sinun parhaat puolesi? Osaatko leipoa maailman makoisimmat korvapuustit, kuunnella ahdistunutta ystävää vai onko sinulla kenties säihkysääret? Taiteen perusopetuksen opiskelijat pohtivat tuota samaa asiaa jokainen omalta kohdaltaan ja kirjasivat niitä ylös.  Suunnitteluprosessi jatkui pohdinnalla, miten ao. ominaisuudet voisivat näkyä tuotteissa tai miten tuotteen avulla niitä voisi korostaa. Jokainen opiskelija suunnitteli ja toteutti teeman pohjalta asusteenomaisen yläosan jollain opintojen aikana käsitellyllä tekniikalla. Osan persoonallisista lopputöistä näet tekijöidensä päällä valokuvaaja Ulla Paakkunaisen kuvaamina tästä: Parhaat puoleni.

Tervetuloa katsomaan lopputöitä ja niistä kertovia upeita portfolioita. Näyttely on avoinna Opistotalon 2.krs (Helsinginkatu 26) aulassa 10.1.-29.1. arkisin klo 9-21, la-su 21.-22.1. ja 28.-29.1. klo 10-15.

Helsingin työväenopisto on järjestänyt käsityön taiteen perusopetusta aikuisille vuodesta 1994 lähtien. Aikuisille suunnatussa opintokokonaisuudessa on keskeisenä tavoitteena kehittää omaa käsityöilmaisua ja oppia luovaa suunnittelua. Opetus perustuu OPH:n vuonna 2002 antamiin Taiteen perusopetuksen visuaalisten taiteiden laajan oppimäärän perusteisiin ja niiden pohjalta tehtyyn opetussuunnitelmaan.  Opinnot jakautuvat erillisiin perusopintoihin (20 op) ja syventäviin opintoihin (28op). Opetus toteutetaan itäisessä ja keskisessä alueopistossa.

Ryhmät kokoontuvat 2,5-3 vuoden ajan opetuskaudella noin kerran viikossa sekä muutamina viikonloppuina; lisäksi opintoihin kuuluu opiskelijan omavalintaisia, tavoitteiden mukaan valittuja opintoja. Opiskelijat saavat palautetta työskentelystään sekä ryhmäläisiltä että opettajilta. Lisätietoja opintokokonaisuudesta myös opiston nettisivuilta www.hel.fi/tyovaenopisto>Opiskelu>Käsityö>Käsityön taiteen perusopetus.

Jo parin vuosikymmenen ajan monien töitteni materiaali on ollut kierrätettyä raaka-ainetta tai suorastaan roskaa ja jätettä. Olen kulkenut muotoilun ja taiteen alueilla reunasta reunaan rakastaen uusia haasteita ja kokeiluja. Materiaalin olen valinnut useimmiten sen mukaan mikä on tuntunut mielenkiintoiselta eikä jätteen ilmaisuuskaan ole ollut haitaksi.

Olen työskennellyt myös monessa Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen projektissa, jossa teos tai näyttely on ollut jotain taideteoksen ja ympäristövalistuksen väliltä tai parhaimmillaan niiden yhdistämistä.

Kontrastit inspiroivat minua. Teos saattaa ensin olla mitätön kangasnyytti tai kasa muovisuikaleita, mutta se herää eloon tilassa, jossa ankarat muodot ja kovat pinnat korostavat ohuiden ja elävien materiaalien liikettä tai hiljaista hienoutta. Haluan löytää samaa tunnetta myös työni sisältä. Ehkä tästä syystä olen tehnyt myös teoksia, joissa yhdistyy materiaalin tuntu toisilla tekniikoilla tuotettuun kuvaan tai valoon. Näin syntyivät videoteokset, joissa projisoitu kuva muodostaa värit liikkuville läpikuultaville kankaille.

2010 yksityisnäyttelyssäni käytin teoksessani ”Risteilyllä” hyväksi peilien heijastuksia ja liikkeen aiheuttamia ilmavirtoja, videon linkki http://www.youtube.com/watch?v=7PvvlSiz9UI.

Viime kesänä osallistuin taiteilijat O:n järjestämään Ornamon 100-vuotisohjelman näyttelyyn OON Kaupungissa teoksella Kukkaverkot. Se oli esillä kesällä 2011 Helsingin Kalasataman metroaseman laituritason eteläisellä ikkunaseinällä. Kokonaan käsityönä tehty teos koostuu vanhoihin kalaverkkoihin kiinnitetyistä kukista, jotka on valmistettu käytetyistä hedelmämuovipusseista leikkaamalla ja ompelemalla. Kukkien tekoon osallistui myös yli 100 avustajaa, mm. oppilaita kolmesta metroradan varren peruskoulusta sekä muutama käsityökurssilainen Helsingin työväenopistosta.

Olen toiminut myös tuntiopettajana Helsingin suomenkielisessä työväenopistossa vuodesta 1984 opettaen kankaanpainantaa, tekstiilisuunnittelua, värioppia, monia eri värjäystekniikoita ym.

Teoksiani voi nähdä ensi kesänä Fiskarsin näyttelyssä Keidas ja syksyllä Turussa Tekstiilitaiteen triennaalissa Wäinö Aaltosen museossa.

Teksti Aino Favén

Vuoden 2012 alusta lähtien Aino Favénille on myönnetty muotoilun kymmenvuotinen taiteilija-apuraha ja hänellä on oikeus käyttää taiteilijaprofessorin nimikettä apurahakauden ajan. Onnittelut!

Sirpalle sisustus- ja vaatetuskankaat ovat kertyneet pääosin lahjoituksina ja kirpputoreilta. Osaa hän on jatkotyöstänyt painamalla ja värjäämällä.

Avajaisia juhlittiin maanantaina 2.1. ja paikalla oli 30-40 vierasta. Näyttelyyn liittyy kansio, jossa on tarkemmat tiedot kustakin työstä.

Kannattaa käydä katsomassa!

Maunulassa järjestettävän tiiviin viikonloppukurssin aikana opit tuntemaan nallejen historiaa ja tutustut nallefilosofiaan. Opit kunnioittamaan ja tunnistamaan aitoja materiaaleja, kuten mohair ja lasisilmät ja niiden kestävyyttä sekä uudistamismahdollisuutta. Opit myös perinteisiä käsinompelun ja kirjonnan työtapoja Nallen sijasta voit samoilla työtavoilla ommella kissan, koiran tai muun karvaisen kaverin. Opettajalla on kaavoja nallen lisäksi erilaisiin eläinhahmoihin.
Mukaan tarvitset karvan (palan koko 33×70 cm), nahkapalat tms. tassuihin, nivelet, käsinompeluvälineet, lasisilmät, tikkauslankaa ompeluun, muliinilankaa kirjontaan, puulastua täytteeksi.
Materiaaleja voi ostaa hyvin varustetuista askarteluliikkeistä.
Lisätiedot materiaaleista: riitta.larne(at)opisto.hel.fi

Kaapelitehtaalla voit valmistaa 10 –70 cm:n korkuisia vanhanaikaisia tai moderneja nalleja aidosta mohair-kankaasta tai kierrätysmateriaaleista. Opetuskielinä suomi, englanti ja saksa. Opetus pe 2.3. klo 17.30–20.45, la–su 10.–11.3. ja 24.–25.3.
We will sew by hand traditional or very modern teddybears that can move their heads, arms and legs. If you wish you can make a giant bear to hug or a miniatrure teddy to fit in your dollhouse (which is more challenging than the big bears, believe me!) or all sizes in between. You can use the oldfashioned everlasting mohair fabric or any kind of non-stretchy fabric, even your old blue jeans, a blanket or a bathrobe. We speak both Finnish, English and German. Teaching 2.3., 10.–11.3. and 24.–25.3.
What you´ll need: kangas (ei joustava)/non stretchy fabric, 10cm-60cm X 140cm, ompelutarvikkeet/sewing equipment täytemateriaali (lampaanvilla tai polyesteri)/ filling (sheep wool or polyester) nivelet /joints (5-15 eur) lasisilmät/glass eyes.