Kesäkäsityö

Kuva: Tupu Mentu

Istun saunan kiviportaalla ja teen kesäkäsityötä. Vieressä savimuki, jossa on kuumaa teetä. Mikä ihana rentouttava ajatus, kun illalla ei saa unta.

Mikä voisi olla tämän kesän käsityö? Meillä ei ole autoa ja siksi turhia välineitä ei mukana kuljetella. Ajatus kankaanpainannan harrastamisesta vanhassa makasiinissamme saa odottaa tulevia kesiä; painopöytä ja seulat saavat vielä pölyyntyä Helsingissä.

Käsissäni on pala oranssia silkkiä ja se alle harsittuna ohut puuvillavanu. Tikkaan lyhyellä etupistolla kerrosten läpi reunasta reunaan meneviä pistorivejä. Siis HYVIN yksinkertainen lähtökohta, sitä voisi sarkastinen kollega jopa kutsua idioottivarmaksi suunnitelmaksi. Ajatus onkin siinä, että tikkauslankojen väri vaihdetaan vaikka kesken rivin ja mielialan mukaan. Smaragdinsinistä, kirkkaanvihreää, auringonkeltaista tai sävy sävyyn vaaleampaa oranssia.

Kello viiden IC hurisee ohi. Nyt on aika lämmittää sauna.

Naistenlehtien vakiojuttuja touko- ja kesäkuussa ovat kesäkäsityöt, siinä laihdutus- ja kesäleivonnaisohjeiden seassa. Ihan selvästi muillakin on sama haave ja tarve kuin minulla. Arvelenkin, että aika moni käsityöntekijä tulee riippuvaiseksi jatkuvasta käsin tekemisestä. Se voi muuttua elämäntavaksi, tavaksi rentoutua ja ilmaista itseään. Eri elämäntilanteissa ja hetkissä se voi olla erilaista – toistavaa, turvallista, kokeellista, luovaa ja jopa hurjaa tai kipeää. Yksi työkaverini sanoi, että häntä aina itkettää, kun hän näkee kerrostalon ikkunassa virkattuja pitsiverhoja. Hän kertoi muistavansa ajan, kun hän istui yökaudet keinutuolissa, odotti miestään kotiin ja virkkasi loputonta pitsiä.

Kesäkäsityöstäni ei yleensä tule mitään tuotetta. Se taitellaan muiden kauniiden kankaiden päälle hyllyyn ja ohikulkiessani nautiskelen sen väreistä. Välillä vaihdan pinon järjestystä.

 teksti Tupu Mentu

Päivi Tiitinen, 21.6.2010

Kerro artikkelista kaverille:

1 kommenttia artikkeliin: Kesäkäsityö

Kirsti Soukka, 11.8.2010

Minun kesäkäsityöni – kirjotut afrikkalaiset maskit – kulki matkalaukussa Helsingistä länsirannikolle, takaisin Helsinkiin, Helsingistä Pohjanmaalle ja takaisin Helsinkiin. Kankaat, vanut, kirjontalangat ja -sakset siististi muovitaskussa. Ei vaan tullut sitä hetkeä, että olisin istunut rauhassa aloilleni, keskittynyt ja aloittanut kirjonnan. Mutta ehkäpä ensi kesänä…

Jätä kommenttisi:

Aiheeseen liittyvät artikkelit:
Karjalan käkiä ja elämänpuita etupistokirjonnalla
Vuoden tekstiilitaiteilija
Käsityötä, suomea ja oppimisvalmiuksia
Kävitkö Keravalla?
Tervetuloa Maunula-taloon!
Vielä ehtii!
Sovella kurssilla oppimaasi
Ristipistositaatteja ompelemaan!
Värimenetelmät
Maskun villaintarsia