18.12.2014 Joulukalenteri

Tämä vohvelipujotuspatalappu on erityisen liikuttava ja ihana muisto, koska poikani on tehnyt sen aikoinaan esikoulussa ollessaan. Patalappu oli ollut keväinen urakka pienellä eskarilaisella ja sain patalapun lahjaksi äitienpäivänä. Patalappua olen käyttänyt, mutta säästellen.

Kukapa ei olisi tehnyt vohvelipujotusta: paksu puuvillalanka neulansilmään ja kuvioita pujottamaan vohvelikankaalle. Kuvioita voi tehdä pikkutarkasti tai luovasti,  kuten tämän lapun tekijä. Ovatkohan seikkailevat kuvioraidat olleet tarkoituksellista leikittelyä, kun päiväkodin tädin valvova katse oli ollut muualla? Kuinkahan hikistä urakkaa vai kuinka luovaa tekemistä patalapun tekeminen on ollut. Tämä työ ei jäänyt hänen ainoaksi vohvelipujotustyöksi, joten ilmeisesti se oli ollut kivaa.

Miksi me aikuiset usein haluamme tehdä töistä symmetrisiä? Tätä mietin, kun katselen patalapun eri puolia.

 

vohvelipujotustyö_nurjalta

 

 

Vohvelipujotuspatalappu

 

 

Teksti ja kuvat Päivi Tiitinen

 

Kirsti Soukka, 18.12.2014

Kerro artikkelista kaverille:

Ei kommentteja

Kirjoita artikkelin ensimmäinen kommentti!

Jätä kommenttisi:

Aiheeseen liittyvät artikkelit:
Karjalan käkiä ja elämänpuita etupistokirjonnalla
Vuoden tekstiilitaiteilija
Kävitkö Keravalla?
Vielä ehtii!
Ristipistositaatteja ompelemaan!
Maskun villaintarsia
Tekstiili etsii käyttöhistoriaa
Poimuja ja laskoksia ”koneella”
Chiang Main käsitöitä
Applikoituja omakuvia